Hyvä asunto kaikille – vihdoinkin!

NAIROBIN ulkopuolella Keniassa on kauniilla 56 hehtaarin tontilla Yhdistyneiden kansakuntien Gigirin-keskus, joka on myös Habitat-ohjelman päämaja. Keskus symboloi kansainvälisen yhteisön sitoutumista maailman asuntopulan ratkaisemiseen. Gigirin tontilla oleva luontopolku on paljonpuhuva näyte siitä, mitä yhteistyöllä ja riittävillä varoilla voidaan saada aikaan. Entinen jätteiden ja roskien  rumentama tyhjä tontti on muutettu toimivaksi, kauniiksi puistoksi, jossa henkilökunta ja vierailijat voivat virkistäytyä.

Mutta jo muutaman kilometrin päässä on suhteellisen uusi mutta vääjäämättä laajeneva slummialue. Se on synkkä muistutus siitä, miten visainen ongelma nykyinen asuntopula on. Savesta, risuista ja pellistä kyhätyt hökkelit ovat noin 16 neliömetrin suuruisia. Niiden välissä löyhkää likainen jätevesi. Asukkaat maksavat vedestä jopa viisi kertaa enemmän kuin keskivertoamerikkalainen omassa maassaan. Suurin osa slummin noin 40000 asukkaasta on 20–40-vuotiaita. He eivät ole laiskoja eivätkä saamattomia. He ovat alun perin tulleet etsimään Nairobista työtä.

Jyrkkänä vastakohtana slummin asukkaille ovat maailman johtajat, jotka kokoontuvat YK:n puhtaisiin, käytännöllisiin ja kauniisiin tiloihin väittelemään naapurissa asuvien köyhien miesten, naisten ja lasten tulevaisuudesta. Turhauttavaa tilanteessa on se – kuten YK:n pääsihteeri asian ilmaisi – että ”maailmalla on resurssit, taito ja valta” parantaa oleellisesti slummien asukkaiden elämää. Mitä sitten pitäisi tehdä? Annan sanoo: ”Toivon, että – – kaikki asianosaiset voittaisivat välinpitämättömyytensä ja poliittisen tahdon puutteen, jotka ovat olleet kehityksen jarruna.”

Kuinka realistinen tämä toivo on? Mitä tarvittaisiin, jotta kaikki kansainväliseen politiikkaan sekä alue- ja kunnallispolitiikkaan osallistuvat ihmiset panisivat omat etunsa syrjään ja työskentelisivät yhteiseksi hyväksi? On olemassa eräs Persoona, jolla on asuntopulan ratkaisemiseen tarvittavat resurssit, taito ja valta. Mikä tärkeämpää, hänellä on lisäksi myötätuntoa ja tahtoa, jotka saavat hänet ryhtymään toimiin pian. Hänen hallituksensa on jo laatinut yksityiskohtaisen ohjelman, joka poistaa maailman asunto-ongelmat pysyvästi.

Uusi asuntorakennusohjelma

Luojamme, Jehova Jumala, kertoo Raamatussa, mitä hän tulee tekemään. Hän lupaa: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan.” (Jesaja 65:17.) Tämä tietää perinpohjaista muutosta. ”Uudet taivaat” eli uusi hallitus tulee toteuttamaan sen, mihin ihmishallitukset eivät pysty. Jumalan valtakuntahallitus takaa terveyden, turvallisuuden ja ihmisarvon kaikille ”uuden maan” eli uuden ihmisyhteiskunnan jäsenille. Jesajalle oli aiemmin ilmoitettu, että tämän uuden yhteiskunnan tulevia jäseniä koottaisiin ”päivien lopulla” (Jesaja 2:1–4). Muutos on näin ollen hyvin lähellä (Matteus 24:3–14; 2. Timoteukselle 3:1–5).

Jesajan 65. luvussa Jumala lupaa nimenomaan järjestää pysyvän kodin jokaiselle tuona tulevana aikana. ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä”, hän sanoo. ”He eivät rakenna toisen asuttavaksi.” (Jesaja 65:21, 22.) Miltähän mahtaa tuntua, kun viimein saa oman katon päänsä päälle ja voi elää puhtaassa ympäristössä ja turvallisissa oloissa kauniissa paratiisissa? Varmasti jokainen kaipaa sellaisia elinoloja. Mutta miten voimme olla varmoja, että Jumalan lupaus toteutuu?

Luotettava lupaus

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, hän ei jättänyt heitä hylkymaalle vaan asetti heidät Eedenin puutarhaan – kauniiseen puistoon, jossa oli puhdas ilma ja yllin kyllin vettä ja ruokaa (1. Mooseksen kirja 2:8–15). Aadamille annettiin tehtäväksi täyttää maa, ei liikakansoittaa sitä (1. Mooseksen kirja 1:28). Jumalan alkuperäisenä tarkoituksena oli, että jokainen ihminen maan päällä saisi nauttia järjestyksestä, sopusoinnusta ja kaiken hyvän runsaudesta.

Myöhemmin Nooan aikana yhteiskunta  muuttui erittäin väkivaltaiseksi ja moraalittomaksi, niin että ”maa turmeltui tosi Jumalan edessä” (1. Mooseksen kirja 6:11, 12). Sulkiko Jumala silmänsä tilanteelta? Ei, vaan hän ryhtyi viipymättä toimiin. Hän puhdisti maan maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen välityksellä, sekä oman nimensä että vanhurskaan Nooan ja tämän jälkeläisten vuoksi. Kun Nooa perheineen astui ulos arkista uuteen kotiinsa, heitä käskettiin: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 9:1.)

Sittemmin Jumala antoi Israelin kansalle perinnöksi sen, mitä hän oli luvannut heidän esi-isälleen Abrahamille. Luvattua maata kuvailtiin ”hyväksi ja avaraksi maaksi, – – joka vuotaa maitoa ja hunajaa” (2. Mooseksen kirja 3:8). Tottelemattomuutensa takia israelilaiset joutuivat vaeltamaan erämaassa ilman vakituista kotia 40 vuotta. Jumala piti kuitenkin sanansa ja antoi heille lopulta maan, johon asettua. Henkeytetty kertomus sanoo: ”Jehova antoi heille levon yltympäri – –. Ei yksikään lupaus jäänyt toteutumatta kaikista niistä hyvistä lupauksista, jotka Jehova oli antanut Israelin huoneelle; kaikki toteutui.” (Joosua 21:43–45.)

Oma koti vihdoinkin!

Jehovan sanat Jesajan 65. luvussa eivät siis selvästikään ole tyhjiä lupauksia. Kaiken Luojana hänellä on valta tehdä kaikki tarvittava maan puhdistamiseksi ja alkuperäisen tarkoituksensa toteuttamiseksi (Jesaja 40:26, 28; 55:10, 11). Raamatussa vakuutetaan myös, että hän haluaa tehdä niin (Psalmit 72:12, 13). Hän on jo menneisyydessä antanut vanhurskaille hyvän asunnon, ja pian hän tekee niin jälleen.

Ollessaan maan päällä Jumalan poika Jeesus Kristus opetti seuraajiaan rukoilemaan Jumalalta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Jeesus osoitti, että maasta tulisi paratiisi (Luukas 23:43). Se merkitsee sitä, että slummit ja hökkelikylät katoavat eikä kukaan enää nuku kadulla tai saa häätöä. Miten onnellista aikaa se onkaan! Jumalan valtakunnan hallitessa jokainen saa vihdoinkin pysyvän kodin.

 [Tekstiruutu/Kuva s. 10]

ASUMINEN MUINAISESSA ISRAELISSA

Israelilaiset asuivat ilmeisesti mieluiten kivitaloissa kuten kanaanilaiset ennen heitä, sillä ne olivat kestävämpiä ja tarjosivat paremman suojan kutsumattomia vieraita vastaan (Jesaja 9:10; Aamos 5:11). Alavilla mailla seinät rakennettiin usein auringossa kuivatuista tai poltetuista savitiilistä. Katot olivat yleensä tasakattoja, ja joskus tasanteelle rakennettiin ylähuone. Pihalla oli monesti uuni ja toisinaan myös kaivo tai vesisäiliö (2. Samuelin kirja 17:18).

Mooseksen laki sisälsi useita asumiseen liittyviä säädöksiä. Turvallisuus oli luonnollisesti keskeinen asia. Tasakaton reunoille piti rakentaa kaide onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Kymmenes käsky varoitti israelilaisia himoitsemasta lähimmäisen taloa. Jos jonkun oli pakko myydä talonsa, hänellä oli siihen lunastusoikeus ainakin jonkin aikaa. (2. Mooseksen kirja 20:17; 3. Mooseksen kirja 25:29–33; 5. Mooseksen kirja 22:8.)

Koti oli myös tärkeässä asemassa, kun annettiin hengellistä opetusta. Isiä kehotettiin nimenomaan opettamaan pojilleen Jumalan vaatimuksia kotona istuessaan, eikä taloon saanut tuoda mitään epäjumalanpalvontaan liittyviä esineitä (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; 7:26).

[Kuva]

Muinaisessa Israelissa kodeissa järjestettiin hengellistä toimintaa, muun muassa lehtimajanjuhla

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

VARHAISIMMAT TALOT

Raamattu ei sano mitään siitä, asuiko ensimmäinen ihminen Aadam talossa. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 4:17:ssä kuitenkin kerrotaan, että Kain ”ryhtyi rakentamaan kaupunkia ja antoi kaupungille nimen poikansa Hanokin nimen mukaan”. Tuo kaupunki lienee nykymittapuun mukaan ollut lähinnä linnoitettu kylä. Kertomuksessa ei mainita, minkätyyppisiä asumukset olivat. Kylän kaikki asukkaat olivat ehkä Kainin lähisukulaisia.

Teltta oli tavallinen suoja muinaisina aikoina. Kainin jälkeläistä Jabalia sanottiin ”niiden kantaisäksi, jotka asuvat teltoissa ja joilla on karjaa” (1. Mooseksen kirja 4:20). Teltat oli helppo pystyttää, ja ne kulkivat vaivattomasti mukana.

Aikanaan monien kulttuurien piirissä syntyi kaupunkeja, joissa oli yhä hienompia taloja. Raunioiden perusteella on voitu päätellä, että esimerkiksi Urissa, jossa patriarkka Abram (Abraham) aikoinaan eli, jotkut asuivat mukavissa rapatuissa ja kalkituissa taloissa, joissa oli 13 tai 14 huonetta. Ne ovat hyvinkin voineet olla suuresti kadehdittuja omana aikanaan.

 [Kuva s. 8, 9]

Jumala on luvannut turvallisen kodin vanhurskaille