MONILLE tutkijoille ja kriitikoille Mooses ei ole paljon enempää kuin myyttinen hahmo. He eivät usko Raamatun kertomukseen vaan soveltavat siihen kriteereitä, joilla sellaisetkin miehet kuin Platon ja Sokrates luokiteltaisiin myyteiksi.

Kuten näimme, ei ole mitään pätevää syytä olla luottamatta Raamatun kertomuksiin Mooseksesta. Uskovat ihmiset näkevät pikemminkin runsaasti todisteita siitä, että koko Raamattu on ”Jumalan sana” (1. Tessalonikalaisille 2:13;  Heprealaisille 11:1). * Heille Mooseksen elämänvaiheiden tarkasteleminen ei ole pelkkää teoreettista pohdiskelua vaan keino rakentaa uskoa.

Elokuvissa korostetaan usein Mooseksen urhoollisuutta ja rohkeutta, ominaisuuksia jotka vetoavat yleisöön. Kieltämättä Mooses olikin rohkea (2. Mooseksen kirja 2:16–19). Mutta ennen kaikkea hän oli uskon mies. Hänelle Jumala oli todellinen – jopa siinä määrin, että apostoli Paavali sanoi hänestä myöhemmin: ”Hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” (Heprealaisille 11:24–28.)

Voimme siis oppia Mooseksesta sen, että meidän täytyy rakentaa suhdetta Jumalaan. Mekin voimme jokapäiväisessä elämässämme toimia ikään kuin näkisimme Jumalan. Silloin emme tee mitään, mikä on hänelle epämieluista. Lisäksi usko juurrutettiin Moosekseen jo pikkulapsena. Hänen uskonsa oli niin luja, että se kesti ”kaiken egyptiläisen viisauden” edessä (Apostolien teot 7:22). Tämä varmasti kannustaa vanhempia opettamaan lapsille Jumalaa koskevia asioita pienestä pitäen (Sananlaskut 22:6; 2. Timoteukselle 3:15).

Huomionarvoista oli myös Mooseksen nöyryys. Hän oli ”sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli” (4. Mooseksen kirja 12:3). Hän myönsi auliisti virheensä. Hän kertoo, miten hän laiminlöi poikansa ympärileikkauksen (2. Mooseksen kirja 4:24–26). Rehellisesti hän kuvailee, miten hän eräässä tilanteessa ei antanut kunniaa Jumalalle ja miten Jumala langetti hänelle sen tähden ankaran rangaistuksen (4. Mooseksen kirja 20:2–12; 5. Mooseksen kirja 1:37). Mooses oli myös halukas ottamaan vastaan ehdotuksia toisilta (2. Mooseksen kirja 18:13–24). Eikö aviomiesten, isien ja muiden valtaa käyttävien miesten olisi hyvä jäljitellä häntä?

Jotkut kriitikot kyseenalaistavat Mooseksen nöyryyden sillä perusteella, että hän toisinaan käytti voimakeinoja (2. Mooseksen kirja 32:26–28). Jonathan Kirsch kirjoittaa: ”Raamatun Mooses on harvoin nöyrä eikä koskaan lempeä, eikä hänen käytöstään voi aina pitää vanhurskaana. Joinakin kauhistuttavina hetkinä – – Mooses näyttäytyy pöyhkeänä, verenhimoisena ja julmana hahmona.” Tällainen kritiikki on valitettavan kapea-alaista. Siinä ei ole ymmärretty Mooseksen vaikutinta: hän ei ollut sydämetön julmuri, vaan hän tunsi palavaa rakkautta vanhurskauteen eikä voinut suvaita pahuutta. Nykyään on muodikasta suvaita moraalittomia elämäntyylejä, mutta Mooses muistuttaa meitä siitä, ettei moraalinormeista tule tinkiä. (Psalmit 97:10.)

Mooses jätti jälkeensä vaikuttavan kokoelman kirjoituksia. Hän kirjoitti runoutta (Job, Psalmit 90), historiallista proosaa (1., 2. ja 4. Mooseksen kirja), sukuluetteloja (1. Mooseksen kirja, luvut 5, 11, 19, 22, 25) ja tärkeän lakikokoelman, jota kutsutaan Mooseksen laiksi (2. Mooseksen kirja, luvut 20–40; 3., 4. ja 5. Mooseksen kirja). Tämä Jumalan ohjauksella syntynyt Laki sisälsi hallinnollisia säädöksiä, lakeja ja periaatteita, jotka olivat satoja vuosia edellä aikaansa.

Niissä maissa, missä valtion päämies toimii myös kirkon päämiehenä, ilmenee usein suvaitsemattomuutta, uskonnollista sortoa ja vallan väärinkäyttöä. Mooseksen laissa kirkko ja valtio pidettiin erillään toisistaan. Kuningas ei saanut hoitaa pappien tehtäviä. (2. Aikakirja 26:16–18.)

Mooseksen laissa oli myös hygieniaa ja tautien ehkäisyä koskevia säädöksiä, jotka ovat nykytieteen näkemysten mukaisia. Esimerkiksi sairaat määrättiin karanteeniin ja ihmisten oli peitettävä jälkensä käytyään tarpeillaan. (3. Mooseksen kirja 13:1–59; 14:38, 46; 5. Mooseksen kirja 23:13.) Tämä on poikkeuksellista, kun muistetaan, että Mooseksen ajan egyptiläinen lääketiede oli suurelta osin vaarallinen yhdistelmä puoskarointia ja taikauskoa. Kehitysmaissa miljoonat ihmiset säästyisivät nykyään taudeilta ja kuolemalta, jos niissä noudatettaisiin Mooseksen opetuksen mukaista hygieniaa.

 Kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa (Kolossalaisille 2:13, 14). Tuosta laista voidaan kuitenkin oppia hyvin arvokkaita asioita. Se kehotti israelilaisia osoittamaan Jumalaa kohtaan yksinomaista antaumusta ja karttamaan epäjumalanpalvelusta (2. Mooseksen kirja 20:4; 5. Mooseksen kirja 5:9). Lapsia käskettiin kunnioittamaan vanhempiaan (2. Mooseksen kirja 20:12). Laissa myös tuomittiin murhaaminen, aviorikos, varastaminen, valehtelu ja toiselle kuuluvan himoitseminen (2. Mooseksen kirja 20:13–17). Nykypäivän kristityt pitävät näitä periaatteita suuressa arvossa.

Elämme vaikeita aikoja. Ihmiskunta tarvitsee selvästikin Mooseksen kaltaisen johtajan, jolla olisi vallan ja voiman lisäksi myös lahjomattomuutta, rohkeutta ja sääliväisyyttä sekä aitoa rakkautta oikeudenmukaisuutta kohtaan. Mooseksen kuoltua israelilaiset varmaankin miettivät, vieläkö maailma näkisi hänen kaltaistaan miestä. Mooses itse vastasi tuohon kysymykseen.

Mooseksen kirjoitukset selittävät, miten sairaudet  ja kuolema saivat alkunsa ja miksi Jumala salli pahuuden jatkua (1. Mooseksen kirja 3:1–19; Job, luvut 1, 2). Ensimmäisen Mooseksen kirjan 3:15:ssä on aivan ensimmäinen jumalallinen ennustus: lupaus siitä, että pahuus hävitetään aikanaan! Miten tämä toteutuisi? Ennustuksen mukaan maailmaan syntyisi pelastaja. Tämä lupaus herätti toivon Messiaasta, joka vapauttaisi ihmiskunnan. Kuka hän olisi? Mooses auttaa meitä tunnistamaan hänet täysin varmasti.

Elämänsä lopulla Mooses lausui seuraavat profeetalliset sanat: ”Omasta keskuudestasi, veljiesi joukosta Jehova, sinun Jumalasi, herättää sinulle minun kaltaiseni profeetan – häntä teidän tulee kuunnella.” (5. Mooseksen kirja 18:15.) Apostoli Pietari sovelsi nämä sanat myöhemmin Jeesukseen (Apostolien teot 3:20–26).

Useimmat juutalaiset kommentaattorit eivät hyväksy mitään vertailuja Mooseksen ja Jeesuksen välillä. Heidän mielestään jakeen sanat soveltuvat kaikkiin tosi profeettoihin, jotka elivät Mooseksen jälkeen. Viidennen Mooseksen kirjan 34:10:ssä kuitenkin sanotaan erään raamatunlaitoksen mukaan, jonka on julkaissut Juutalainen julkaisuseura: ”Israelissa ei enää koskaan noussut sellaista profeettaa kuin oli Mooses, jonka HERRA valitsi, [puhuakseen hänen kanssaan] kasvoista kasvoihin.” (Tanakh—The Holy Scriptures.)

Mooseksen jälkeen tuli monia uskollisia profeettoja, kuten Jesaja ja Jeremia. Mutta kellään heistä ei ollut yhtä ainutlaatuista suhdetta Jumalaan kuin Mooseksella, joka puhui hänen kanssaan ”kasvoista kasvoihin”. Mooseksen lupaus itsensä kaltaisesta profeetasta soveltuu siksi vain yhteen henkilöön: Messiaaseen. On merkille pantavaa, että ennen kristillisyyden syntyä – ja väärien kristittyjen aiheuttamaa uskonvainoa – juutalaiset oppineet ymmärsivät lupauksen samalla tavoin. Tästä voidaan nähdä merkkejä juutalaisten kirjoituksissa, esimerkiksi teoksessa Midrash Rabbah, jossa Moosesta sanotaan ”myöhemmän Vapauttajan” eli Messiaan edeltäjäksi.

Jeesus on kiistatta monessa suhteessa Mooseksen kaltainen (ks. tekstiruutua ”Jeesus – Mooseksen kaltainen profeetta”). Hänellä on valtaa ja voimaa (Matteus 28:19). Hän on ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä” (Matteus 11:29). Hän vihaa laittomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta (Heprealaisille 1:9). Näin ollen hän voi olla se Johtaja, jota niin kipeästi tarvitsemme! Juuri hän hävittää pian pahuuden ja tuo maapallolle sellaiset paratiisilliset olosuhteet, joita Raamatussa kuvaillaan. *