Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Korko

Korko

Prosentteina laskettava korvaus, jonka lainanottaja maksaa siitä, mitä hän lainaa käyttöönsä.

Jo toisella vuosituhannella eaa. oli Babyloniassa täysin kehittynyt lainajärjestelmä. Hammurabin laki osoittaa rahan ja viljan koron olleen 20 prosenttia, ja sen säännösten mukaan kauppias, joka peri korkeampaa korkoa, menetti lainaamansa summan. Jumalan Israelille antama laki sen sijaan kielsi israelilaisia perimästä korkoa, kun he lainasivat köyhille tovereilleen. Kenenkään ei tullut hyötyä jonkun toisen taloudellisista takaiskuista. (2Mo 22:25; 3Mo 25:36, 37; 5Mo 23:19.) Sananlaskujen 28:8 osoittaa, että omaisuus, joka oli hankittu perimällä väärin korkoa, joutuisi lopulta ”sille, joka osoittaa suopeutta alhaisille”.

Vierasmaalaisilta israelilaiset saattoivat kuitenkin periä korkoa (5Mo 23:20). Juutalaisten kommentaattorien mukaan tämä koski liike-elämässä, ei hätätapauksissa, myönnettäviä lainoja (The Pentateuch and Haftorahs, toim. J. H. Hertz, Lontoo 1972, s. 849). Vierasmaalaiset oleskelivat Israelissa yleensä vain tilapäisesti – usein he olivat kauppiaita – ja heidän voitiin järkevästi odottaa maksavan korkoa, etenkin koska he itsekin antoivat muille lainoja korkoa vastaan.

Vaikka oikeamieliset israelilaiset tottelivat korottomien lainojen myöntämistä koskevaa Jumalan lakia (Ps 15:5; Hes 18:5, 8, 17), korolliset lainat ilmeisesti yleistyivät, ja köyhät velalliset joutuivat sen vuoksi koville (Ne 5:1–11; Jes 24:2; Hes 18:13; 22:12). Jeesus Kristus puolusti tässä asiassa kuitenkin Jumalan lakia ja jopa laajensi sen sovellusaluetta, kun hän sanoi: ”Lainatkaa jatkuvasti korotta toivomatta mitään takaisin.” (Lu 6:34, 35.) Olisi siksi sopimatonta kieltäytyä auttamasta jotakuta sellaista, joka olisi toistuvien vastoinkäymisten vuoksi, ilman omaa syytään, joutunut tilanteeseen, jossa hän ei pystyisi maksamaan velkaansa. Mutta silloin kun luottoa ei oteta köyhyyden huojentamiseksi, lainasta voidaan aivan hyvin periä korkoa. Eräässä Jeesuksen kuvauksessa paha orja sai nuhteita siksi, ettei hän tallettanut isäntänsä rahaa pankkiireille saadakseen korkoa, ja näin Jeesus itse antoi ymmärtää, että sijoitetusta pääomasta on sopivaa periä korkoa (Mt 25:26, 27; Lu 19:22, 23).