Vanhemmat, kasvattakaa lapsianne rakkaudellisesti

”Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” (1. KORINTTILAISILLE 16:14)

1. Millaisia tunteita vanhemmilla on lapsen syntyessä?

USEIMMAT ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen syntymä voi olla yksi elämän onnellisimmista tapahtumista. ”Kun katsoin ensimmäistä kertaa vastasyntynyttä tytärtäni, tunne oli suurenmoinen”, kertoo äiti nimeltä Aleah. ”Hän oli mielestäni kaunein koskaan näkemäni lapsi.” Toisaalta tämä onnellinen tapahtuma voi myös herättää vanhemmissa levottomuutta. Aleahin aviomies sanoo: ”Mietin, osaisinko valmistaa tytärtäni kohtaamaan elämässä eteen tulevat koettelemukset.” Monilla vanhemmilla on samanlaisia mietteitä, ja he ymmärtävät, että lapsia tulee kasvattaa rakkautta osoittaen. Kristityillä vanhemmilla, jotka haluavat kasvattaa lapsiaan tällä tavoin, on kuitenkin edessään haasteita. Millaisia?

2. Millaisia haasteita vanhemmat kohtaavat?

² Elämme nyt pitkällä tämän järjestelmän viimeisissä päivissä. Kuten on ennustettu, nykyisessä yhteiskunnassa vallitsee rakkaudettomuus. Ihmisillä ei ole ”luonnollista kiintymystä” eikä ”itsehillintää” ja heistä on tullut ”kiittämättömiä, uskottomia” ja ”raivoisia”, mikä näkyy jopa perheenjäsenten välisissä suhteissa (2. Timoteukselle 3:1–5). Päivittäinen kanssakäyminen tällaisia luonteenpiirteitä ilmaisevien ihmisten kanssa voi vaikuttaa siihen, miten kristittyjen perheiden jäsenet kohtelevat toisiaan. Lisäksi vanhemmat joutuvat kamppailemaan itsensä kanssa, koska he ovat perineet taipumuksen menettää itsehillintänsä, sanoa jotain, mitä he eivät tarkoita, ja ilmaista huonoa arvostelukykyä muilla tavoin (Roomalaisille 3:23; Jaakobin kirje 3:2, 8, 9).

3. Miten vanhemmat voivat kasvattaa onnellisia lapsia?

³ Näistä vaikeuksista huolimatta vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan onnellisia ja hengellisesti terveitä. Se on mahdollista, kun noudatetaan Raamatun neuvoa: ”Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” (1. Korinttilaisille 16:14.) Rakkaus on tosiaan ”täydellinen yhdysside” (Kolossalaisille 3:14). Tutkimme nyt kolmea sen rakkauden piirrettä, jota apostoli Paavali kuvaili Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään, ja tarkastelemme nimenomaisia  tapoja, joilla vanhemmat voivat ilmaista tätä ominaisuutta lasten kasvatuksessa (1. Korinttilaisille 13:4–8).

Tarvitaan pitkämielisyyttä

4. Miksi vanhemmat tarvitsevat pitkämielisyyttä?

⁴ Paavali kirjoitti: ”Rakkaus on pitkämielinen.” (1. Korinttilaisille 13:4.) ”Pitkämielisyydeksi” käännetty kreikan sana viittaa siihen, että on kärsivällinen ja hidas vihastumaan. Miksi vanhemmat tarvitsevat pitkämielisyyttä? Useimpien vanhempien mieleen tulee varmasti monia syitä. Lapset esimerkiksi pyytävät haluamaansa asiaa harvoin vain yhden kerran. Vaikka vanhempien vastaus olisi jyrkkä ”ei”, lapsi voi pyytää samaa yhä uudestaan toivoen erilaista vastausta. Tai teini-ikäiset saattavat haluta todistella pitkään, että heidän pitäisi saada tehdä jotain, minkä vanhemmat tietävät olevan typerää (Sananlaskut 22:15). Ja kuten me kaikki, lapset ovat taipuvaisia toistamaan virheitään (Psalmit 130:3).

5. Mikä voi auttaa vanhempia olemaan pitkämielisiä?

⁵ Mikä voi auttaa vanhempia olemaan pitkämielisiä ja kärsivällisiä lapsiaan kohtaan? Kuningas Salomo kirjoitti: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa.” (Sananlaskut 19:11.) Vanhemmat voivat ymmärtää paremmin lastensa käytöstä, kun he palauttavat mieleensä, että aikanaan he itsekin ”puhuivat kuin lapsi, ajattelivat kuin lapsi, järkeilivät kuin lapsi” (1. Korinttilaisille 13:11). Vanhemmat, muistatteko, kun pyysitte itsepintaisesti omaa äitiänne tai isäänne suostumaan johonkin lapselliseen pyyntöön? Ajattelitteko te koskaan teini-ikäisinä, että teidän vanhempanne eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet tunteitanne ja ongelmianne? Jos tämä piti paikkansa teistä, silloin todennäköisesti ymmärrätte, miksi lapsenne käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja miksi heitä täytyy jatkuvasti muistuttaa kärsivällisesti päätöksistänne (Kolossalaisille 4:6). On huomionarvoista, että Jehova käski israelilaisvanhempia ”teroittamaan” lapsilleen hänen lakejaan (5. Mooseksen kirja 6:6, 7). Vastineella ”teroittaa” käännetty heprean sana merkitsee ’toistaa’, ’sanoa yhä uudelleen’ ja ’painaa jonkun mieleen’. Ennen kuin lapsi oppii noudattamaan Jumalan lakeja, vanhempien täytyy siis ehkä toistaa jotain asiaa monta kertaa. Samanlaista toistamista tarvitaan usein, kun annetaan muita elämänohjeita.

6. Miksi pitkämielisyys ei merkitse sallivaisuutta?

⁶ Pitkämielisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, että vanhempien pitäisi olla sallivaisia. Jumalan sana varoittaa: ”Valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” Jotta näin ei kävisi, sama sananlasku neuvoo: ”Keppi ja ojennus viisautta antavat.” (Sananlaskut 29:15.) Toisinaan lapset voivat kyseenalaistaa vanhempien oikeuden ojentaa heitä. Mutta kristittyjä perheitä ei tule johtaa demokraattisesti, ikään kuin vanhempien oikeus asettaa sääntöjä olisi jotenkin riippuvainen lasten hyväksynnästä. Sen sijaan Jehova, ylin Perheenpää, on valtuuttanut vanhemmat kasvattamaan ja kurittamaan lapsiaan rakkaudellisesti. (1. Korinttilaisille 11:3; Efesolaisille 3:15; 6:1–4.) Kuri liittyykin läheisesti seuraavaan rakkauden piirteeseen, jonka Paavali mainitsi.

Miten kurittaa rakkaudellisesti?

7. Miksi huomaavaiset vanhemmat kurittavat lapsiaan, ja mitä siihen sisältyy?

⁷ Paavali kirjoitti, että ”rakkaus on – – huomaavainen” (1. Korinttilaisille 13:4). Vanhemmat, jotka ovat aidosti huomaavaisia, kurittavat lapsiaan johdonmukaisesti. Näin he jäljittelevät Jehovaa. ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa”, Paavali kirjoitti. On tärkeää huomata, että kurittaminen, josta Raamattu puhuu, ei tarkoita pelkästään rankaisemista. Se merkitsee myös valmentamista ja opettamista. Mikä on tällaisen kurin tarkoitus? Paavali toteaa: ”Se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin  vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:6, 11.) Kun vanhemmat opettavat lapsiaan huomaavaisesti sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, he antavat näille mahdollisuuden kasvaa rauhaa rakastaviksi, rehdeiksi aikuisiksi. Jos lapset ottavat ”Jehovan kurin” vastaan, he saavat viisautta, tietoa ja tarkkanäköisyyttä, ja nämä avut ovat paljon arvokkaampia kuin hopea tai kulta (Sananlaskut 3:11–18).

8. Mitä tavallisesti seuraa siitä, että vanhemmat laiminlyövät kurin antamisen?

⁸ Toisaalta kurin laiminlyöminen ei ole huomaavaisuutta lapsia kohtaan. Jehova ohjasi henkensä välityksellä Salomon kirjoittamaan: ”Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa, mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen.” (Sananlaskut 13:24.) Lapset, jotka kasvavat ilman johdonmukaista kuria, ovat todennäköisesti itsekeskeisiä ja onnettomia. Sitä vastoin on havaittu, että lapset, joiden vanhemmat ovat myötätuntoisia mutta asettavat selvät rajat, menestyvät paremmin koulussa. Lisäksi heillä on paremmat sosiaaliset taidot ja he ovat yleensä onnellisia. Kuria ylläpitävät vanhemmat ovat siis tosiaankin huomaavaisia lapsilleen.

9. Mitä kristityt vanhemmat opettavat lapsilleen, ja miten näihin vaatimuksiin tulee suhtautua?

⁹ Mitä lasten huomaavaiseen ja rakkaudelliseen kurittamiseen sisältyy? Vanhempien täytyy selittää lapsille selvästi, mitä näiltä vaaditaan. Kristityt vanhemmat esimerkiksi opettavat lapsilleen pienestä pitäen Raamatun perusperiaatteita ja tähdentävät sitä, miten tärkeää on osallistua tosi palvonnan eri piirteisiin (2. Mooseksen kirja 20:12–17; Matteus 22:37–40; 28:19; Heprealaisille 10:24, 25). Lasten täytyy olla selvillä siitä, että nämä ovat vaatimuksia, joista ei neuvotella.

10, 11. Miksi vanhemmat saattaisivat kodin sääntöjä laatiessaan harkita lasten toiveita?

¹⁰ Toisinaan vanhemmat voivat kyllä haluta ottaa lapset mukaan keskusteluun, kun laaditaan kodin sääntöjä. Jos nuoret saavat olla mukana keskustelemassa niistä, he ovat ehkä taipuvaisempia noudattamaan niitä. Esimerkiksi jos nähdään hyväksi asettaa lapsille kotiintuloaika, vanhemmat voivat joko itse päättää sen tai he voivat antaa lasten ehdottaa kellonaikaa ja pyytää heitä perustelemaan ehdotustaan. Sitten vanhemmat voivat sanoa, mikä aika heidän mielestään on sopiva, ja selittää syyn. Entä jos mielipiteet eroavat, mikä on hyvin todennäköistä? Joissakin tapauksissa vanhemmat saattavat tulla siihen tulokseen, että on mahdollista mukautua lasten toiveisiin sikäli kuin Raamatun periaatteita ei rikota. Tarkoittaako tämä sitä, että vanhemmat luopuvat auktoriteetistaan?

 ¹¹ Saadaksemme vastauksen tähän kysymykseen mietitäänpä, miten rakkaudellisesti Jehova käytti valtaansa, kun hän oli tekemisissä Lootin ja hänen perheensä kanssa. Enkelit johdattivat Lootin, hänen vaimonsa ja tyttärensä pois Sodomasta ja sanoivat sitten: ”Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!” Mutta Loot sanoi tähän: ”Ei kai niin, Jehova!” Sitten hän ehdotti vaihtoehtoa: ”Katso, tuo kaupunkihan on lähellä paetakseni sinne ja se on vähäpätöinen. Saanhan paeta sinne.” Mitä Jehova vastasi? ”Katso, minä otan sinut huomioon tässäkin asiassa”, hän sanoi. (1. Mooseksen kirja 19:17–22.) Luopuiko Jehova vallastaan? Ei toki. Hän otti silti huomioon Lootin pyynnön ja päätti osoittaa hänelle poikkeuksellista huomaavaisuutta tässä asiassa. Jos olet isä tai äiti, voitko kodin sääntöjä laatiessasi harkita toisinaan myös lasten toiveita?

12. Mikä auttaa lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi?

¹² Sääntöjen lisäksi lasten täytyy tietenkin tietää myös niiden rikkomisesta koituvat rangaistukset. Kun rangaistuksista on keskusteltu ja ne ymmärretään, säännöistä tulee pitää kiinni. Vanhemmat eivät toimi huomaavaisesti, jos he alinomaa muistuttavat lapsiaan väärinteon rangaistuksesta mutta eivät toteuta sitä. ”Koska pahan teon tuomiota ei ole pantu pian täytäntöön, niin ihmisten poikien sydän on heissä täysin kohdistunut pahan tekemiseen”, sanoo Raamattu (Saarnaaja 8:11). Vanhemmat voivat tosin pidättyä rankaisemasta lasta julkisesti tai lapsen tovereiden edessä, jotta he eivät saattaisi häntä hämilleen. Toisaalta lapset tuntevat olonsa turvallisemmaksi ja kunnioittavat ja rakastavat vanhempiaan enemmän, kun he tietävät, että vanhempien ”kyllä” merkitsee ’kyllä’ ja ”ei”’ei’ – vaikka käskyihin ja kieltoihin liittyisi rangaistus (Matteus 5:37).

13, 14. Miten vanhemmat voivat jäljitellä lastenkasvatuksessa Jehovaa?

¹³ Jotta rangaistus ja sen toimeenpanotapa olisivat huomaavaisia, on tärkeää ottaa huomioon lapsen luonne. ”Kaksi lastamme olivat aivan erilaisia siinä, millaista kuritusta he tarvitsivat”, muistelee Pam. ”Mikä tepsi toiseen lapseen, ei tehonnut toiseen.” Hänen miehensä Larry selittää: ”Vanhempi tyttäremme oli voimakastahtoinen, ja häneen tuntui tehoavan vain ankara kuri. Nuoremmalle tyttärellemme taas riittivät tiukat sanat ja jopa pelkkä paheksuva katse.” Huomaavaiset vanhemmat pyrkivät tosiaan ymmärtämään, millainen kuri tehoaa parhaiten kuhunkin lapseen.

¹⁴ Jehova on esimerkkinä vanhemmille siinä, että hän tietää kunkin palvelijansa vahvuudet ja heikkoudet (Heprealaisille 4:13).  Lisäksi kun Jehova rankaisee, hän ei ole tarpeettoman ankara eikä liian sallivainen. Sen sijaan hän kurittaa palvelijoitaan aina ”sopivassa määrin” (Jeremia 30:11). Vanhemmat, tunnetteko lastenne vahvuudet ja heikkoudet? Kykenettekö soveltamaan kasvatuksessanne tätä tietoa myönteisellä ja huomaavaisella tavalla? Jos kykenette, osoitatte rakastavanne lapsianne.

Kannusta rehelliseen ajatustenvaihtoon

15, 16. Miten vanhemmat voivat kannustaa lapsiaan puhumaan rehellisesti, ja millaisen toimintatavan kristityt vanhemmat ovat havainneet hyväksi?

¹⁵ Eräs rakkauden piirre on se, että ”se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta” (1. Korinttilaisille 13:6). Miten vanhemmat voivat kasvattaa lapsiaan rakastamaan sitä, mikä on oikein ja totta? Yksi perusasia on kannustaa lapsia ilmaisemaan tunteensa rehellisesti, vaikka he sanoisivat jotain, mitä vanhempien on vaikea hyväksyä. Vanhemmat ovat ymmärrettävästikin iloisia, kun lapset ilmaisevat ajatuksia ja tunteita, jotka ovat sopusoinnussa vanhurskaiden normien kanssa. Toisinaan lapsen syvimmät ajatukset voivat kuitenkin paljastaa taipumuksen epävanhurskauteen (1. Mooseksen kirja 8:21). Miten vanhempien pitäisi reagoida? Ensimmäisenä voisi tulla mieleen rangaista saman tien lasta sellaisten ajatusten esittämisestä. Jos vanhemmat reagoivat tällä tavoin, lapset voivat oppia nopeasti puhumaan vain sellaista, mitä he ajattelevat vanhempien haluavan kuulla. Epäkunnioittavasta puhetavasta on tietenkin heti oikaistava, mutta on eri asia opettaa lapsille, miten puhua kohteliaasti, kuin määrätä, mitä heidän pitää sanoa.

¹⁶ Miten vanhemmat voivat kannustaa rehelliseen ajatustenvaihtoon? Edellä mainittu Aleah sanoo: ”Yritämme olla ylireagoimatta, kun lapset kertovat meille asioita, joita ei ole miellyttävää kuulla. Näin olemme luoneet ilmapiirin, jossa voimme jutella vapaasti.” Isä nimeltä Tom sanoo: ”Kannustimme tytärtämme puhumaan meille silloinkin, kun hän ei ajatellut samalla tavalla kuin me. Meistä tuntui, että jos olisimme keskeyttäneet hänet aina ja tyrkyttäneet hänelle mielivaltaisesti omaa näkemystämme, hän olisi turhautunut ja oppinut olemaan kertomatta meille, mitä hänen sydämessään oikeasti oli. Toisaalta kuuntelemalla häntä kannustimme häntä kuuntelemaan meitä.” Lasten pitää toki totella vanhempiaan (Sananlaskut 6:20). Mutta kun asioista keskustellaan avoimesti, vanhemmat voivat auttaa lapsia kehittämään kykyään tehdä järkeviä ratkaisuja. Neljän lapsen isä Vincent sanoo: ”Meillä oli usein tapana keskustella johonkin tilanteeseen liittyvistä eduista ja haitoista, jolloin lapsemme näkivät itse, mikä johti parhaaseen lopputulokseen. Se auttoi heitä kehittämään ajattelukykyään.” (Sananlaskut 1:1–4.)

17. Mistä vanhemmat voivat olla varmoja?

¹⁷ Kukaan isä tai äiti ei tietenkään pysty noudattamaan Raamatussa olevia lastenkasvatusneuvoja täydellisesti. Siitä huolimatta voitte olla varmoja, että lapsenne arvostavat syvästi pyrkimystänne kasvattaa heitä pitkämielisesti, huomaavaisesti ja rakkaudellisesti. Ja Jehova varmasti siunaa ponnistelujanne (Sananlaskut 3:33). Loppujen lopuksi kaikki kristityt vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa oppisivat rakastamaan Jehovaa yhtä paljon kuin he itse. Miten vanhemmat voivat saavuttaa tämän hienon tavoitteen? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan joitakin nimenomaisia keinoja.

Muistatko?

• Miten ymmärtäväisyys voi auttaa vanhempia olemaan pitkämielisiä?

• Miten huomaavaisuus ja kuri liittyvät toisiinsa?

• Miksi on erittäin tärkeää, että vanhempien ja lasten välinen ajatustenvaihto on rehellistä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 23]

Vanhemmat, muistatteko millaista oli olla lapsi?

[Kuva s. 24]

Kannustatteko lapsianne puhumaan avoimesti ja rehellisesti?