Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kohokohtia Psalmien toisesta kirjasta

Kohokohtia Psalmien toisesta kirjasta

Jehovan sana on elävä

Kohokohtia Psalmien toisesta kirjasta

JEHOVAN palvelijoina tiedämme odottaa koettelemuksia. ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan”, kirjoitti apostoli Paavali (2. Timoteukselle 3:12). Mikä auttaa meitä kestämään koetukset ja vainot ja todistamaan siten uskollisuutemme Jumalalle?

Psalmien viidestä kokoelmasta toinen antaa meille tarvitsemaamme apua. Psalmit 42–72 osoittavat, että jos haluamme kestää koetukset kunniakkaasti, meidän täytyy panna täysi luottamuksemme Jehovaan ja oppia odottamaan häneltä vapautusta. Tämä on meille erittäin arvokas opetus. Psalmien toinen kirja, kuten Jumalan sanan kaikki muutkin osat, on tosiaan yhä edelleen ”elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).

JEHOVA ON MEILLE ”TURVA JA VOIMA”

(Psalmit 42:1–50:23)

Pakkosiirtolaisuuteen viety leeviläinen on murheellinen siitä, ettei hän voi mennä Jehovan pyhäkköön palvomaan. Hän lohduttautuu sanomalla: ”Miksi olet epätoivoinen, oi sieluni, ja miksi kuohut minussa? Odota Jumalaa.” (Psalmit 42:5, 11; 43:5.) Tämä kertosäe yhdistää psalmien 42 ja 43 kolme säkeistöä yhdeksi runoksi. Psalmi 44 on anomus ahdingossa olevan Juudan puolesta mahdollisesti ajalta, jolloin Assyrian sotajoukot uhkasivat maata kuningas Hiskian päivinä.

Psalmi 45, laulu kuninkaallisista häistä, kertoo profeetallisesti messiaanisesta Kuninkaasta. Kolmessa seuraavassa psalmissa Jehovaa ylistetään ”turvaksi ja voimaksi”, ”koko maan suureksi Kuninkaaksi” ja ”korkeaksi turvapaikaksi” (Psalmit 46:1; 47:2; 48:3). Psalmissa 49 osoitetaan koskettavasti, ettei kukaan ihminen ”voi mitenkään lunastaa edes veljeä” (Psalmit 49:7). Toisen kirjan kahdeksaa ensimmäistä psalmia sanotaan Korahin poikien kirjoittamiksi. Yhdeksäs, psalmi 50, on Asafin sepittämä.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

44:19: Mikä oli ”sakaalien olinpaikka”? Psalmista saattoi tarkoittaa taistelukenttää, missä kaatuneista tuli sakaalien ruokaa.

45:13, 14a: Kuka on ”kuninkaan tytär”, joka ”saatetaan kuninkaan luo”? Hän on ”ikuisuuden Kuninkaan”, Jehova Jumalan, tytär (Ilmestys 15:3). Hän edustaa niiden 144000 kristityn kirkastettua seurakuntaa, jotka Jehova ottaa lapsikseen voitelemalla heidät hengellään (Roomalaisille 8:16). Tämä Jehovan ”tytär” saatetaan sulhasen eli messiaanisen Kuninkaan luo ”valmistettuna niin kuin miehelleen kaunistettu morsian” (Ilmestys 21:2).

45:14b, 15: Keitä ”neitsyet” ovat? He edustavat tosi palvojien ”suurta joukkoa”, joka liittyy voidellun jäännöksen rinnalle ja tukee sitä. Koska he ”tulevat siitä suuresta ahdistuksesta” elävinä, he ovat maan päällä, kun messiaanisen Kuninkaan häitä vietetään taivaassa. (Ilmestys 7:9, 13, 14.) Tuolloin he ”iloitsevat ja riemuitsevat” kaikesta sydämestään.

45:16: Millä tavoin kuninkaan esi-isien tilalla tulee olemaan poikia? Kun Jeesus syntyi maan päälle, hänellä oli ihmisesi-isiä. Heistä tulee hänen poikiaan, kun hän herättää heidät kuolleista tuhatvuotisen hallituskautensa aikana. Jotkut heistä tulevat olemaan niiden joukossa, jotka nimitetään ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan”.

50:2: Miksi Jerusalemia sanotaan ”kauneuden täydellisyydeksi”? Syynä ei ole se, miltä Jerusalem näytti, vaan se, että Jehova käytti sitä ja antoi sille loistoa tekemällä siitä temppelinsä sijaintipaikan ja voideltujen kuninkaittensa pääkaupungin.

Opetuksia meille

42:1–3: Leeviläinen kaipasi Jehovaa niin kuin naarasjalohirvi kaipaa vettä kuivalla alueella. Hän oli niin murheellinen siitä, ettei voinut palvoa Jehovaa Hänen pyhäkössään, että hänen kyyneleistään tuli hänelle ”ruokaa päivin ja öin” – toisin sanoen hän menetti ruokahalunsa. Eikö meidänkin tulisi arvostaa syvästi sitä, että saamme palvoa Jehovaa yhdessä toisten uskovien kanssa?

42:4, 5, 11; 43:3–5: Jos joudumme meistä riippumattomista syistä olemaan tilapäisesti erossa kristillisestä seurakunnasta, miellyttävät muistot toisten kristittyjen seurasta voivat vahvistaa meitä. Vaikka ne voivatkin aluksi voimistaa yksinäisyyden tunnetta, ne myös auttavat meitä pitämään mielessämme, että Jumala on turvamme ja että meidän täytyy odottaa huojennusta häneltä.

46:1–3: Kohtasimmepa millaisia vastoinkäymisiä tahansa, meidän täytyy luottaa järkkymättä siihen, että ”Jumala on meille turva ja voima”.

50:16–19: Kenelläkään, joka puhuu petollisesti ja tekee pahaa, ei ole oikeutta edustaa Jumalaa.

50:20: Meidän ei tulisi olla kärkkäitä puhumaan toisten puutteista, vaan sivuuttaa ne (Kolossalaisille 3:13).

”ODOTA HILJAA JUMALAA, OI SIELUNI”

(Psalmit 51:1–71:24)

Tämä psalmien osuus alkaa hartaalla rukouksella, jonka Daavid esittää tehtyään syntiä Batseban kanssa. Psalmit 52–57 osoittavat, että Jehova vapauttaa ne, jotka heittävät taakkansa hänelle ja odottavat häneltä pelastusta. Kuten psalmeista 58–64 käy ilmi, Daavid turvaa Jehovaan kaikissa vaikeuksissaan. Hän laulaa: ”Niin, odota hiljaa Jumalaa, oi sieluni, sillä häneltä tulee toivoni.” (Psalmit 62:5.)

Läheisen suhteen Vapauttajaamme tulisi vaikuttaa meihin siten, että annamme ”sävelmän soida hänen nimensä kunniaksi” (Psalmit 66:2). Jehovaa ylistetään psalmissa 65 anteliaaksi huolenpitäjäksi, psalmeissa 67 ja 68 pelastustekojen Jumalaksi ja psalmeissa 70 ja 71 häneksi, joka avaa pääsyn turvaan.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

51:12: Daavid pyysi, että häntä tuettaisiin ”alttiilla hengellä”. Kenen hengestä oli kyse? Kyseessä ei ole Jehovan alttius auttaa Daavidia eikä Jehovan pyhä henki vaan Daavidin oma henki eli mielenlaatu. Daavid pyytää Jumalaa antamaan hänelle halun toimia oikein.

53:1: Millä tavalla ihminen, joka kieltää Jumalan olemassaolon, on ”mieletön”? Mielettömyys ei tarkoita tässä älyllistä vajavuutta. Tällainen ihminen on moraalisesti mieletön, mikä käy ilmi siitä, että seurauksena on moraalinen romahdus, jota kuvaillaan jakeissa 1–4.

58:3–5: Missä mielessä jumalattomat ovat kuin käärme? Valheet, joita he levittävät toisista, ovat kuin käärmeen myrkkyä. He tuhoavat uhriensa hyvän maineen. ”Kuin kobra, joka tukkii korvansa”, jumalattomat eivät kuuntele neuvoja eivätkä ojennusta.

58:7: Miten jumalattomat ”liukenevat” ”kuin vesiin, jotka menevät menojaan”? Daavid saattoi ajatella joidenkin Luvatun maan purolaaksojen vesiä. Vaikka tulvavirta sai veden tulvimaan tällaisessa laaksossa, vesi laski ja kaikkosi nopeasti. Daavid rukoili jumalattomien pikaista katoamista.

68:13: Miten ”kyyhkysen siivet – – [olivat] hopealla silatut ja sen siipisulat kellanvihreällä kullalla”? Eräillä siniharmailla kyyhkysillä jotkin sulat välkehtivät sateenkaaren väreissä. Kun aurinko kultaa niiden höyhenpuvun, ne näyttävät aivan metallinhohtoisilta. Daavid saattoi verrata taistelusta palaavia voittoisia israelilaissotilaita tällaiseen hohtavaan ja voimakassiipiseen kyyhkyseen. Joidenkuiden oppineiden mukaan kyseinen kuvaus voisi sopia myös sotasaaliiksi otettuun taideteokseen. Joka tapauksessa Daavid viittasi vihollisista saatuihin voittoihin, joita Jehova antoi kansalleen.

68:18: Keitä olivat ”lahjat ihmisten muodossa”? He olivat ihmisiä, jotka otettiin vangeiksi Luvatun maan valloituksen aikana. Myöhemmin heitä määrättiin auttamaan leeviläisiä näiden työssä (Esra 8:20).

68:30: Mitä merkitsee pyyntö ”nuhdella ruoikon petoa”? Daavid puhui kuvaannollisesti Jehovan kansan vihollisista petoina ja pyysi Jumalaa nuhtelemaan heitä eli pitämään kurissa heidän voimansa tuottaa vahinkoa.

69:23: Mitä tarkoittaa se, että vihollisen ”lanteet” pannaan ”tutisemaan”? Lantion alueen lihaksia tarvitaan raskaiden töiden tekemiseen, kuten painavien kuormien nostamiseen ja kantamiseen. Huterat lanteet viittaavat heikentymiseen. Daavid rukoili, että hänen vihollisensa menettäisivät voimansa.

Opetuksia meille

51:1–4, 17: Tehtyjen syntien ei tarvitse vieraannuttaa meitä Jehova Jumalasta. Jos kadumme, voimme luottaa hänen armoonsa.

51:5, 7–10: Jos olemme tehneet syntiä, voimme anoa Jehovalta anteeksiantoa perityn syntisyytemme vuoksi. Meidän tulisi rukoilla myös, että hän puhdistaisi ja elvyttäisi meidät, auttaisi meitä poistamaan syntiset taipumukset sydämestämme ja antaisi meille vakaan hengen.

51:18: Daavidin synnit uhkasivat koko kansan hyvinvointia. Siksi hän rukoili Jumalalta hyvää tahtoa Siionia kohtaan. Kun me teemme vakavan synnin, se tuottaa usein häpeää Jehovan nimelle ja seurakunnalle. Meidän täytyy rukoilla, että Jumala korjaisi vahingon, jonka olemme mahdollisesti aiheuttaneet.

52:8: Voimme olla ”kuin rehevä oliivipuu Jumalan huoneessa” – lähellä Jehovaa ja tuottoisia hänen palveluksessaan – kun tottelemme häntä ja otamme halukkaasti vastaan häneltä tulevan kurituksen (Heprealaisille 12:5, 6).

55:4, 5, 12–14, 16–18: Daavid koki suurta tunneperäistä tuskaa, kun hänen oma poikansa Absalom teki salaliiton häntä vastaan ja hänen luotettu neuvonantajansa Ahitofel petti hänet. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt Daavidin luottamusta Jehovaan. Meidän ei tulisi antaa henkisen tuskan heikentää luottamustamme Jumalaan.

55:22: Miten heitämme taakkamme Jehovalle? 1) Puhumalla huolenaiheestamme hänelle rukouksessa, 2) etsimällä ohjausta ja tukea hänen Sanastaan ja järjestöltään sekä 3) tekemällä tilanteen helpottamiseksi sen, mitä järkevästi voimme (Sananlaskut 3:5, 6; 11:14; 15:22; Filippiläisille 4:6, 7).

56:8: Jehova on selvillä paitsi olosuhteistamme myös siitä, millaisia tunteita ne meissä herättävät.

62:11: Jumala ei ole riippuvainen mistään ulkoisesta energianlähteestä. Hän on itse kaiken voiman lähde. Voima ”kuuluu” hänelle.

63:3: Jumalan ”rakkaudellinen huomaavaisuus on parempi kuin elämä”, koska ilman sitä elämä on tarkoituksetonta. Meidän on viisasta vaalia ystävyyttämme Jehovan kanssa.

63:6: Hiljainen ja häiriötön yöaika voi olla erinomaista aikaa mietiskellä.

64:2–4: Vahingolliset juorut voivat pilata viattoman ihmisen hyvän maineen. Meidän ei tulisi sen enempää kuunnella kuin levittääkään tällaisia juoruja.

69:4: Säilyttääksemme rauhan voi joskus olla viisasta ”antaa takaisin” pyytämällä anteeksi, vaikkemme olisikaan varmoja siitä, että olemme väärässä.

70:1–5: Jehova kuulee kiihkeät avunpyyntömme (1. Tessalonikalaisille 5:17; Jaakobin kirje 1:13; 2. Pietarin kirje 2:9). Jumala voi sallia jonkin koetuksen jatkua, mutta hän antaa meille viisautta toimia oikein tuossa tilanteessa ja voimaa sen kestämiseen. Hän ei anna kiusata meitä yli kestokykymme. (1. Korinttilaisille 10:13; Heprealaisille 10:36; Jaakobin kirje 1:5–8.)

71:5, 17: Daavidista tuli rohkea ja luja, koska hän pani luottamuksensa Jehovaan nuoruudestaan asti, jo ennen kohtaamistaan filistealaisen jättiläisen Goljatin kanssa (1. Samuelin kirja 17:34–37). Nuorten on hyvä turvautua Jehovaan kaikessa.

”Hänen kunniansa täyttäköön koko maan”

Viimeinen laulu psalmien toisessa kokoelmassa, psalmi 72, kertoo Salomon hallituskaudesta, joka on esikuva siitä, millaiset olosuhteet vallitsevat Messiaan hallituskaudella. Miten suurenmoisia siunauksia siinä kuvataankaan: rauhan runsautta, sorron ja väkivallan loppua, viljan yltäkylläisyyttä! Tulemmeko me olemaan niiden joukossa, jotka saavat nauttia näistä ja muista Valtakunnan siunauksista? Se on mahdollista, jos olemme psalmistan tavoin halukkaita odottamaan Jehovaa ja teemme hänestä turvamme ja voimamme.

”Siunattu olkoon Jehova Jumala, Israelin Jumala, joka yksin tekee ihmeellisiä tekoja. Ja siunattu olkoon hänen loistoisa nimensä ajan hämärään asti, ja hänen kunniansa täyttäköön koko maan. Aamen ja aamen.” Näihin sanoihin ”päättyvät Daavidin – – rukoukset”. (Psalmit 72:18–20.) Siunatkaamme mekin Jehovaa koko sydämestämme ja ylistäkäämme hänen loistoisaa nimeään.

[Kuva s. 9]

Tiedätkö, mitä ”kuninkaan tytär” kuvaa?

[Kuva s. 10, 11]

Jerusalemia sanotaan ”kauneuden täydellisyydeksi”. Tiedätkö miksi?