Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Onko kristityn sopivaa pitää hallussaan tuliasetta, kuten pistoolia tai kivääriä, jotta hän voisi suojautua toisia ihmisiä vastaan?

Kristityt voivat tehdä sopivia järjestelyjä oman turvallisuutensa hyväksi, mutta he toimivat aina Raamatun periaatteiden rajoissa. Näiden periaatteiden mukaan aseiden – kuten pistoolien, kiväärien tai muiden tuliaseiden – käyttö toisia ihmisiä vastaan ei ole hyväksyttävää. Pohdihan seuraavia näkökulmia:

Jehovan silmissä elämä – erityisesti ihmiselämä – on pyhää. Psalmista Daavid tiesi, että Jehova on ”elämän lähde” (Ps. 36:9). Jos kristitty päättää puolustaa itseään tai suojella omaisuuttaan, hän tekee joka tapauksessa kaikkensa, jottei riistäisi kenenkään henkeä ja joutuisi verivelkaan (5. Moos. 22:8; Ps. 51:14).

Vaikka minkä tahansa esineen käyttö puolustustarkoituksessa voisi johtaa verivelkaan, ampuma-aseella on helppoa tappaa joku – vahingossa tai tahallaan. * Lisäksi hyökkääjä saattaa olla jo valmiiksi hermostunut, joten kun hän näkee aseen, tilanne muuttuu todennäköisesti entistä vaarallisemmaksi ja voi johtaa jonkun kuolemaan.

Kun Jeesus kuolemaansa edeltävänä yönä sanoi, että hänen seuraajiensa piti ottaa mukaan miekat, hänellä ei ollut mielessään puolustautuminen (Luuk. 22:36, 38). Sen sijaan hän halusi antaa heille havainto-opetuksen siitä, ettei heidän tullut turvautua väkivaltaan edes aseistautuneen väkijoukon edessä (Luuk. 22:52). Kun Pietari oli sivaltanut miekalla ylimmäisen papin orjaa, Jeesus käski häntä: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen.” Sitten Jeesus esitti merkittävän periaatteen, joka opastaa hänen seuraajiaan vielä tänäkin päivänä: ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matt. 26:51, 52.)

Kuten Miikan 4:3:ssa on ennustettu, Jumalan palvelijat ”takovat miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi”. Aidot kristityt tunnistetaan siitä, että he ovat rauhaa rakastavia ihmisiä. He noudattavat seuraavaa kehotusta, jonka apostoli Paavali esitti Jumalan hengen ohjauksessa: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Room. 12:17, 18.) Vaikka Paavali oli ”vaaroissa maantierosvojen tähden” ja kohtasi monia muita vaikeuksia, hän toimi tämän neuvon mukaan. Hän ei koskaan pitänyt omaa turvallisuuttaan tärkeämpänä kuin Raamatun periaatteiden noudattamista. (2. Kor. 11:26.) Sen sijaan hän luotti Jumalaan ja hänen Sanansa viisauteen, joka on ”parempi kuin taisteluvälineet” (Saarn. 9:18).

Kristityt pitävät elämää paljon arvokkaampana kuin mitään aineellista. Ihmisen ”elämä ei johdu siitä, mitä hän omistaa” (Luuk. 12:15). Jos kristitty yritetään ryöstää aseella uhaten eikä rauhallinen puhe auta, hänen on viisasta noudattaa seuraavaa Jeesuksen neuvoa: ”Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha.” Kristityn täytyy olla valmis ikään kuin luopumaan ”aluspukineestaan” ja ”päällysvaipastaan”. (Matt. 5:39, 40; Luuk. 6:29.) * Parasta on tietenkin yrittää estää tällaiset tilanteet kokonaan. Jos vältämme ”elämän varallisuuden komeilevaa näyttämistä” ja jos meidät tunnetaan rauhaa rakastavina Jehovan todistajina, rikolliset eivät ehkä ota meitä uhreikseen (1. Joh. 2:16; Sananl. 18:10).

Kristityt kunnioittavat toisten omaatuntoa (Room. 14:21). Jotkut veljet ja sisaret voisivat järkyttyä tai jopa kompastua, jos he saisivat tietää, että joku seurakunnan jäsen pitäisi hallussaan asetta itsensä puolustamiseksi toisia ihmisiä vastaan. Rakkaus saa meidät panemaan toisten edut omiemme edelle, vaikka se merkitsisi sitä, että emme voi tehdä jotain, mihin meillä olisi lain mukaan oikeus (1. Kor. 10:32, 33; 13:4, 5.)

Kristityt pyrkivät olemaan hyviä esimerkkejä (2. Kor. 4:2; 1. Piet. 5:2, 3). Jos kristitty pitää hallussaan asetta itsensä puolustamiseksi toisia ihmisiä vastaan, vaikka hänelle on annettu Raamattuun perustuvia neuvoja, hän ei olisi esimerkillinen. Siksi hän ei voisi huolehtia seurakunnan tehtävistä eikä olisi pätevä mihinkään erikoistehtäviin. Sama pätee kristittyyn, joka pitää ansiotyössään mukana tuliasetta. Hänen olisi viisasta etsiä toinen työ. *

Se miten kristitty suojelee itseään, perhettään tai omaisuuttaan tai millaista työtä hän tekee, on tietysti pitkälti henkilökohtainen asia. Raamatun periaatteista heijastuu Jumalan viisaus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan. Koska hengellisesti kypsät kristityt kunnioittavat näitä periaatteita, he eivät pidä hallussaan tuliasetta puolustukseksi toisia ihmisiä vastaan. He tietävät, että jos he luottavat Jumalaan ja noudattavat Raamatun periaatteita, he saavat nauttia aidosta ja kestävästä turvallisuudesta ikuisesti. (Ps. 97:10; Sananl. 1:33; 2:6, 7.)

Suuren ahdistuksen aikana kristityt turvautuvat Jehovaan eivätkä yritä puolustaa itseään

^ kpl 3 Kristitty voi päättää hankkia aseen (kuten kiväärin tai haulikon), jotta hän voisi metsästää eläimiä ruoaksi tai suojautua villieläimiä vastaan. Silloin kun aseet eivät ole käytössä, ne on parasta säilyttää turvallisessa paikassa lukkojen takana, lataamattomina ja jopa osiin purettuina. Sellaisilla alueilla, joilla aseen omistaminen on laitonta tai sitä rajoitetaan tai säädellään jollakin muulla tavalla, kristityt noudattavat lain määräyksiä (Room. 13:1).

^ kpl 2 Tietoa siitä, miten voi suojautua raiskaukselta, on Herätkää!-lehden 8.3.1993 kirjoituksessa ”Miten välttyä tulemasta raiskatuksi”.

^ kpl 4 Lisää tietoa sellaisen työn vastaanottamisesta, jossa täytyy pitää mukana asetta: Vartiotornit 1.11.2005 s. 31 ja 15.10.1983 s. 25–26.