Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Musiikki – vaikuttava lahja Jumalalta

Musiikki – vaikuttava lahja Jumalalta

Musiikki – vaikuttava lahja Jumalalta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

MUSIIKISSA on voimaa. Se voi tyynnyttää, innostaa ja kohottaa mielialaa. Sen välityksellä voi ilmaista iloa ja surua. Musiikki on tunnettu käytännössä kaikissa kulttuureissa, niin menneissä kuin nykyisissäkin. Se on sekä järjen että tunteiden kieltä. Musiikki on tosiaan lahja Jumalalta. (1. Mooseksen kirja 4:21.)

Olemme kuulleet musiikkia luultavasti syntymästämme saakka. Äitimme on ehkä laulanut meille kehtolauluja tuudittaessaan meitä uneen. Nuoruusvuosina meihin kenties vetosi musiikki, joka vaikutti voimakkaasti tunteisiin. Vielä aikuisinakin monet meistä kuuntelevat mielellään rentouttavaa musiikkia autossa tai kotona kiireisen päivän jälkeen.

Laulun sanat voivat kertoa jonkin maan kulttuurista tai historiasta. Muinaiset israelilaiset muistelivat merkittäviä tapahtumia lauluin (2. Mooseksen kirja 15:1–21; Tuomarit 5:1–31). Profeetta Mooses sepitti laulun, johon sisältyi historiaa ja koskettavia neuvoja kansalle (5. Mooseksen kirja 32:1–43). Epäilemättä tällaiset laulut toimivat hyvin muistin apuna.

Jokainen voi laulaa!

Kaikki eivät välttämättä pidä itseään kovin musikaalisina, mutta mietihän hetki ihmisääntä. Tämän luontaisen instrumentin monipuolisuuden ansiosta lähes jokainen voi tuottaa musiikkia muiden instrumenttien säestyksellä tai ilman. Riittää kun avaamme suumme ja alamme laulaa. Mitäpä siitä, vaikka suorituksemme ei olisikaan erityisen korvia hivelevä. Harjoittelun myötä laulutaito todennäköisesti paranee.

”Ääni on suoraan kosketuksissa syvimpien tunteidemme tyyssijaan ja kaikkein paras instrumentti niiden ilmaisemiseen”, sanotaan Psychologies-lehden espanjankielisessä painoksessa. Sopraano Ainhoa Artetan mukaan laulaminen vaikuttaa tunteisiin, ja hän suosittelee, että ”jokainen, joka tuntee halua ilmaista itseään laulamalla, tekee niin epäröimättä ja spontaanisti”.

Koska musiikki voi vaikuttaa voimakkaasti sisimpään, sen suhteen on oltava valikoiva. Esimerkiksi vastenmieliset sanat voidaan verhota kauniiseen melodiaan ja viha, moraalittomuus tai väkivalta voidaan esittää harmittomana tai jopa ihailtavana asiana. Kukaan periaatteen ihminen ei viihdyttäisi itseään tällaisilla aiheilla. (Efesolaisille 4:17–19; 5:3, 4.) Jumalan sanassa sanotaan: ”Ennen kaikkea muuta varjeltavaa varjele sydäntäsi, sillä siitä kumpuavat elämän lähteet.” (Sananlaskut 4:23.) Musiikkivalinnoillamme on tosiaankin merkitystä. *

Hyvä musiikki kuin hyvä lääke

”Musiikki kuuluu käytännössä jokaiseen kulttuuriin muun muassa siksi, että se voi edistää ja ylläpitää ihmisen terveyttä ja hyvinvointia”, sanotaan eräässä stressinhallintaa käsittelevässä kirjassa (Principles and Practice of Stress Management). Erään toisen lähdeteoksen mukaan ihmisen laulaessa hänen koko kehonsa värähtelee. Pehmeät värähtelyt rentouttavat ja laajentavat kudoksia, mikä puolestaan voi lievittää kipua.

Jotkut terapeutit kehottavatkin stressistä kärsiviä potilaitaan kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia, joka samalla voi kohottaa mielialaa. Musiikkia soitetaan jopa joidenkin sairaaloiden teho-osastoilla. Keskoset ja leikkauspotilaat reagoivat usein myönteisesti miellyttävään musiikkiin. Edellä mainitun stressinhallintaa käsittelevän kirjan mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että rentouttava musiikki ”laskee merkittävästi stressihormonipitoisuuksia leikkauksen aikana”.

Musiikki voi myös lievittää raskaana olevan naisen tuskia auttamalla häntä rentoutumaan supistusten ja synnytyksen aikana. Hammaslääkäritkin pyrkivät toisinaan rauhoittamaan jännittyneitä potilaitaan tyynnyttävien sävelmien avulla. Kaiken lisäksi musiikki ja laulaminen voivat hyödyttää meitä hengellisesti.

”Laulullani minä kiitän häntä”

Raamatun tekstistä peräti kymmenesosa on alun perin lauluja. Huomattavimmat esimerkit tästä ovat Psalmit, Laulujen laulu ja Valituslaulut. Luonnollisesti suuri osa niistä suunnilleen kolmestasadasta kohdasta, joissa laulamiseen viitataan, liittyy Jumalan palvontaan. ”Jehova on voimani – – ja laulullani minä kiitän häntä”, kirjoitti Israelin kuningas Daavid, joka oli lahjakas muusikko ja säveltäjä (Psalmit 28:7).

Daavid järjesti neljätuhatta Leevin heimoon kuuluvaa miestä palvelemaan muusikkoina ja laulajina Jerusalemissa. Heistä 288 ”oli valmennettu laulamaan Jehovalle”, ja he kaikki olivat ”taitajia”. (1. Aikakirja 23:4, 5; 25:7.) Laulajat epäilemättä harjoittelivat ahkerasti. Musiikki oli niin tärkeä osa Jumalan palvontaa, että laulajat oli vapautettu muista temppeliin liittyvistä velvollisuuksista, jotta he voisivat keskittyä tehtäväänsä täysin (1. Aikakirja 9:33).

Kuolemaansa edeltävänä iltana Jeesus lauloi apostoliensa kanssa ylistyslauluja Jumalalle, ilmeisesti psalmeja 113–118. Tuohon aikaan näitä hallel-psalmeiksi kutsuttuja psalmeja laulettiin pesah-juhlan aikaan. (Matteus 26:26–30.) Nimi hallel-psalmi viittaa niissä usein toistuvaan huudahdukseen ”Halleluja!”, ’Ylistäkää Jahia!’”Jah” on lyhennetty, runollinen muoto Korkeimman Jumalan nimestä Jehova (Psalmit 83:18).

Laulamisesta tuli myös osa kristittyjen palvontaa. Kirjassa The History of Music sanotaan: ”Laulaminen julkisessa ja yksityisessä palvonnassa oli itsestään selvää varhaiskristityille. Juutalaiskäännynnäisille se oli synagogissa noudatettujen tapojen jatkoa – – Heprealaisten psalmien lisäksi – – uusi usko tuotti jatkuvasti uusia ylistyslauluja.” Nykyäänkin Jehovan kristityt todistajat ylistävät iloiten Jumalaa lauluin, sekä yksityisesti että kokouksissaan.

Musiikin avulla voimme ilmaista miltei mitä tunteita tahansa, ja sillä voi olla voimakas vaikutus sydämeen, mieleen ja ruumiiseen. Siksi meidän tulisi kunnioittaa syvästi tätä ylhäältä saamaamme ”täydellistä lahjaa” (Jaakobin kirje 1:17). Käyttäkäämme sitä säästelemättä ja viisaasti.

[Alaviite]

^ kpl 9 Vihaa, moraalittomuutta tai väkivaltaa ihannoivien laulujen lisäksi Jumalaa ja lähimmäistään rakastavat ihmiset karttavat musiikkia, joka liittyy epäjumalanpalvelukseen tai edistää kansallismielisyyttä tai uskonnollisia valheita (Jesaja 2:4; 2. Korinttilaisille 6:14–18; 1. Johanneksen kirje 5:21).