5. Mooseksen kirja 32:1–52

32  ”Kuuntele, oi taivas, kun minä puhun,ja kuulkoon maa suuni sanoja.   Opetukseni pisaroi kuin sade,sanomani laskeutuu kuin kaste,kuin lempeä sade ruoholleja kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle.   Minä julistan Jehovan nimeä.+ Kertokaa Jumalamme suuruudesta!+   Hän on Kallio, täydellisiä ovat hänen tekonsa,+sillä hän noudattaa aina oikeutta.+ Uskollinen Jumala,+ joka ei ole koskaan epäoikeudenmukainen.+Hän on vanhurskas* ja oikeamielinen.+   He itse ovat toimineet turmiollisesti.+ He eivät ole hänen lapsiaan – vika on heidän.+ Petollinen ja kieroutunut sukupolvi!+   Näinkö sinä kohtelet Jehovaa,+sinä typerä ja epäviisas kansa?+ Eikö hän ole Isäsi, joka toi sinut olemassaoloon,+hän, joka muodosti sinut ja teki sinusta kansan?   Muistele muinaisia päiviä,mieti menneiden sukupolvien aikoja.* Kysy isältäsi, niin hän kertoo sinulle,+vanhimmilta, niin he valistavat sinua.   Kun Korkein antoi kansoille niiden perinnön,+kun hän erotti Aadamin pojat toisistaan,*+hän määräsi kansojen rajat+Israelin poikien määrän mukaan.+   Jehovan osuutena on hänen kansansa,+Jaakob on hänen perintönsä.+ 10  Hän löysi hänet erämaasta,+autiolta, ulvovalta aavikolta.+ Hän asettui suojelevasti hänen ympärilleen, huolehti hänestä+ja varjeli häntä kuin silmäteräänsä.+ 11  Niin kuin kotka kannustaa pesuettaan lentoon,liitelee poikastensa yllä,levittää siipensä, ottaa neja kantaa niitä sulillaan,+ 12  niin Jehova yksin johti häntä.*+Hänen kanssaan ei ollut yhtään vieraiden kansojen jumalaa.+ 13  Hän antoi hänen ratsastaa maan kukkuloilla+ja syödä maan satoa.+ Hän ravitsi häntä kallionhalkeamien hunajallaja piikivikallion öljyllä, 14  antoi karjasta voita ja katraasta maitoa,parhaita lampaita,*Basanin pässejä ja pukkejasekä parasta vehnää.*+Sinä joit myös viiniä, rypäleen verta.* 15  Kun Jesurun* lihoi, hän potki kapinoiden. Sinusta on tullut lihava, olet pulskistunut ja turvonnut.+ Niin hän hylkäsi Jumalan, joka hänet teki,+ja halveksi Kalliota, joka hänet pelasti. 16  He saivat hänet kiivastumaan vieraiden kansojen jumalilla,+he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla.+ 17  He uhrasivat demoneille, eivät Jumalalle,+jumalille, joita he eivät olleet tunteneet,uusille, hiljattain ilmaantuneille,jumalille, joita heidän esi-isänsä eivät tunteneet. 18  Sinä unohdit Kallion,+ josta tuli isäsi,etkä muistanut Jumalaa, joka synnytti sinut.+ 19  Nähdessään sen Jehova hylkäsi heidät,+koska hänen poikansa ja tyttärensä loukkasivat häntä. 20  Niin hän sanoi: ’Minä kätken heiltä kasvoni,+minä katson, miten heille käy. He ovat turmeltunut sukupolvi,+uskottomia poikia.+ 21  He ovat saaneet minut kiivastumaan sillä, mikä ei ole jumala,+he ovat loukanneet minua arvottomilla epäjumalillaan.+ Siksi minä herätän heissä kateutta sillä, mikä ei ole kansa,+loukkaan heitä typerällä kansalla.+ 22  Suuttumukseni on sytyttänyt tulen,+joka palaa aina haudan* syvyyksiin saakka.+Se tuhoaa maan satoineenja sytyttää liekkiin vuorten perustukset. 23  Minä aiheutan heille lisää onnettomuuksia,ammun heihin nuoleni. 24  He nääntyvät nälkään,+ja heistä tekee lopun korkea kuume, katkera tuho.+ Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja+ja tomussa matelevia myrkkykäärmeitä.* 25  Ulkona riistää miekka,+sisällä valtaa kauhu+sekä nuoren miehen että neitsyen,pikkulapsen samoin kuin harmaapäisen miehen.+ 26  Olisin sanonut: ”Minä ajan heidät hajalleen,hävitän heidän muistonsa ihmisten keskuudesta”, 27  jollei minua olisi tympäissyt se, miten vihollinen reagoisi,+sillä heidän vastustajansa voisivat ymmärtää sen väärin.+ He voisivat sanoa: ”Olemme voittaneet omalla voimallamme.+Tätä ei ole saanut aikaan Jehova.” 28  He ovat kansa, jolla ei ole järkeä,*eikä heidän keskuudessaan ole ymmärrystä.+ 29  Kunpa he olisivat viisaita!+ Silloin he ajattelisivat tätä.+ He miettisivät, mikä heidän loppunsa on.+ 30  Kuinka yksi voisi ajaa takaa tuhattaja kaksi ajaa pakoon kymmenentuhatta,+ ellei heidän Kallionsa olisi myynyt heitä+ja Jehova olisi luovuttanut heitä? 31  Heidän kallionsa ei ole sellainen kuin meidän Kalliomme,+sen ovat ymmärtäneet vihollisemmekin.+ 32  Heidän viiniköynnöksensä on peräisin Sodoman viiniköynnöksestäja Gomorran penkereiltä.+ Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,heidän terttunsa ovat karvaita.+ 33  Heidän viininsä on käärmeiden myrkkyä,kobrien julmaa myrkkyä. 34  Eikö tämä ole minulla tallessa,sinetöitynä varastossani?+ 35  Minun on kosto ja rangaistus+määräaikana, kun heidän jalkansa lipsuvat,+sillä heidän tuhonsa päivä on lähelläja se, mikä heitä odottaa, tulee pian.’ 36  Jehova tuomitsee kansansa+ja säälii palvelijoitaan,*+kun hän näkee, että heidän voimansa ovat ehtyneetja vain avuttomat ja heikot ovat jäljellä. 37  Sitten hän sanoo: ’Missä ovat heidän jumalansa+– kallio, josta he etsivät turvaa – 38  ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan,*joivat heidän juomauhriensa viinin?+ Nouskoot ne auttamaan teitä. Tulkoon niistä teille turvapaikka. 39  Näettehän, että juuri minä olen Jumala*+eikä minun lisäkseni ole muita jumalia.+ Minä surmaan ja teen eläväksi.+ Minä haavoitan+ ja parannan,+eikä kukaan pelasta minun kädestäni.+ 40  Minä kohotan käteni kohti taivastaja vannon: ”Niin varmasti kuin elän ikuisesti.”+ 41  Kun teroitan välkkyvän miekkanija käteni valmistautuu langettamaan tuomion,+minä kostan vastustajilleni+ja rankaisen minua vihaavia. 42  Minä annan nuoleni juopua verestä– ja miekkani syö lihaa –surmattujen ja vangittujen verestä,vihollisjohtajien päistä.’ 43  Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa,+sillä hän kostaa palvelijoidensa veren,+maksaa takaisin vastustajilleen+ja toimittaa sovituksen kansansa maalle.”* 44  Niin Mooses tuli ja lausui kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen,+ hän ja Nunin poika Hosea.*+ 45  Kun Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko Israelille, 46  hän sanoi heille: ”Painakaa sydämeenne kaikki nämä sanat, jotka annan teille tänään varoitukseksi,+ jotta voisitte käskeä poikianne noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja.+ 47  Nämä eivät ole teille tyhjiä sanoja, vaan ne merkitsevät teille elämää.+ Niiden ansiosta te voitte elää pitkään maassa, jonka Jordanin ylitettyänne otatte haltuunne.” 48  Jehova sanoi Moosekselle samana päivänä: 49  ”Nouse tälle Abarimin vuorelle,+ Nebonvuorelle,+ joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.+ 50  Sitten sinä kuolet vuorella, jolle nouset, ja sinut otetaan kansasi luo,* niin kuin veljesi Aaron kuoli Horinvuorella+ ja hänet otettiin kansansa luo, 51  koska te olitte uskottomia minulle israelilaisten keskuudessa Meriban vesien luona+ Kadesissa Sinin erämaassa, kun ette pyhittäneet minua Israelin kansan edessä.+ 52  Sinä näet kaukaa tuon maan, jonka annan Israelin kansalle, mutta et mene sinne.”+

Alaviitteet

Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”vuosia”.
Tai mahd. ”jakoi ihmissuvun”.
Ts. Jaakobia.
Kirjaim. ”lampaiden rasvaa”.
Kirjaim. ”sekä vehnän munuaisrasvaa”.
Tai ”mehua”.
Merk. ’oikeamielinen’, ’rehti’. Israelista käytetty kunnianimi.
Tai ”šeolin”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisen haudan. Ks. sanasto.
Tai ”myrkyllisiä matelijoita”.
Tai mahd. ”joka on kuuro neuvoille”.
Tai ”tuntee mielipahaa palvelijoidensa vuoksi”.
Tai ”heidän parhaat uhrinsa”.
Kirjaim. ”hän”.
Tai ”puhdistaa kansansa maan”.
Joosuan alkuperäinen nimi. Hosea on muunnos nimestä Hosaja, jonka merk. on ’Jahin pelastama’, ’Jah on pelastanut’.
Kuolemaan viittaava runollinen ilmaus.

Tutkimisviitteet

Media