Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tulisiko palvonnassa käyttää ikoneja?

Tulisiko palvonnassa käyttää ikoneja?

Raamatun näkökanta

Tulisiko palvonnassa käyttää ikoneja?

JOKA vuosi 15. elokuuta Tinosin saarella Kreikassa on suuri uskonnollinen juhla. Paikalle kokoontuu tuhansia ihmisiä osoittamaan uskonnollista kunnioitusta Jeesuksen äidille Marialle ja hänen ikonilleen, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia voimia. * Eräässä kreikkalaiskatolisessa hakuteoksessa selitetään: ”Erikoislaatuisessa uskossa ja hartaudessa me osoitamme kunnioitusta Pyhimmälle Theotokokselle, Herramme Äidille, ja pyydämme, että hän suojelisi meitä ja peittäisi meidät nopeasti varjoonsa ja antaisi apuaan. Me turvaudumme ihmeitä tekeviin Pyhimyksiin, Pyhiin miehiin ja naisiin, hengellisissä ja fyysisissä tarpeissamme – – me suutelemme ja kunnioitamme sydämen hurskaudessa heidän pyhiä pyhäinjäännöksiään ja ikonejaan.”

Monet muut kristityiksi tunnustautuvat kuuluvat uskontokuntiin, joissa suoritetaan samanlaisia palvontatekoja. Löytyykö Raamatun opetuksista tukea ikonien käytölle palvonnassa?

Varhaiskristityt

Mietitäänpä, mitä tapahtui noin vuonna 50, kun apostoli Paavali kävi Ateenassa, missä kuvien käyttö palvonnassa oli tärkeällä sijalla. Hän selitti ateenalaisille: ”Jumala – – ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, eikä häntä palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin, – – meidän ei pidä luulla, että Jumalolento on kullan tai hopean tai kiven kaltainen, kuin jokin, mikä on muovailtu ihmisen taidon ja kekseliäisyyden avulla.” (Apostolien teot 17:24, 25, 29.)

Vastaavanlaisia varoituksia epäjumalista esitetään usein Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, niin sanotussa Uudessa testamentissa. Esimerkiksi apostoli Johannes kehotti kristittyjä: ”Varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johanneksen kirje 5:21.) Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” (2. Korinttilaisille 6:16.) Monet varhaiskristityt olivat käyttäneet aiemmin uskonnollisia kuvia palvonnassa. Paavali muistutti Tessalonikan kristittyjä tästä: ”Te käännyitte epäjumalistanne Jumalan puoleen palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina.” (1. Tessalonikalaisille 1:9.) Ilmeisesti nuo varhaiskristityt olisivat suhtautuneet ikoneihin samoin kuin Johannes ja Paavali suhtautuivat kuvien käyttöön palvonnassa.

Ikonit hyväksytään ”kristillisyyteen”

Encyclopædia Britannica sanoo, että ”kristillisen kirkon kolmena ensimmäisenä vuosisatana ei – – ollut kristillistä taidetta, ja yleensä kirkko vastusti sitä kaikin voimin. Esimerkiksi Klemens Aleksandrialainen kritisoi uskonnollista (pakanallista) taidetta, koska se kannusti ihmisiä palvomaan Luojan sijasta luotua.”

Miten sitten ikoneista tuli niin suosittuja? Britannica jatkaa: ”200-luvun puolivälin paikkeilla kuvataide alkoi orastaa ja saada hyväksyntää kristillisessä kirkossa, mutta jotkin seurakunnat vastustivat sitä kiihkeästi. Vasta sitten, kun kristillisestä kirkosta tuli 300-luvun alkupuolella keisari Konstantinuksen alainen Rooman valtionkirkko, kuvia alettiin käyttää kirkoissa ja ne alkoivat saada jalansijaa ja yleistyä kristillisyydessä.”

Niiden lukuisten pakanoiden keskuudessa, jotka alkoivat nyt julistautua kristityiksi, oli yleistä palvoa keisarin muotokuvia. John Taylor selittää kirjassaan Icon Painting: ”Keisarin palvonnan mukaisesti ihmiset palvoivat hänen kankaalle tai puulle maalattua muotokuvaansa, mistä oli lyhyt askel ikonien kunnioittamiseen.” Pakanallinen kuvainpalvonta korvattiin näin Jeesusta, Mariaa, enkeleitä ja pyhimyksiä esittävien kuvien uskonnollisella kunnioituksella. Nämä kuvat, joita alettiin käyttää kirkoissa, löysivät vähitellen tiensä miljoonien ihmisten koteihin, ja niille alettiin osoittaa sielläkin uskonnollista kunnioitusta.

Palvominen ”hengessä ja totuudessa”

Jeesus sanoi kuulijoilleen, että Jumalan palvelijoiden täytyy palvoa ”hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:24). Kun siis vilpitön ihminen haluaa tietää totuuden ikonien käytöstä palvonnassa, hänen täytyy ottaa selvää, mitä Jumalan sana sanoo tästä aiheesta.

Raamatussa on esimerkiksi Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.) Paavali selitti, että ”on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus”, ja että ”Kristus – – puhuu meidän puolestamme” (1. Timoteukselle 2:5; Roomalaisille 8:34). Nämä sanat saavat lisää merkitystä, kun luemme, että Kristus voi ”täysin pelastaa ne, jotka lähestyvät Jumalaa hänen välityksellään, koska hän on aina elossa puhuakseen heidän puolestaan” (Heprealaisille 7:25). Meidän siis tulee lähestyä Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Häntä ei voi korvata kukaan muu eikä varmasti mikään eloton ikoni. Näiden Jumalan sanasta löytyvien tietojen avulla totuuden etsijä voi saada selville, miten Isää palvotaan ”hengessä ja totuudessa”, ja kokea tämän paremman palvontatavan siunaukset. Jeesus sanoi, että ”Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä” (Johannes 4:23).

[Alaviite]

^ kpl 3 Yleensä uskonnollinen ikoni on kuva, jolle osoitetaan uskonnollista kunnioitusta idän ortodoksisessa kirkossa. Jotkin ikonit ovat Kristuksen kuvia, toiset taas esittävät kolminaisuutta, pyhimyksiä, enkeleitä tai, kuten edellä, Jeesuksen äitiä Mariaa. Miljoonat tuntevat syvää kunnioitusta ikoneja kohtaan, mikä muistuttaa sitä, miten monet muut suhtautuvat palvonnassa käytettäviin kuviin. Joissakin ei-kristillisissä uskonnoissa ihmisillä on samanlaisia uskonkäsityksiä jumaliensa kuvista ja samanlaisia tunteita niitä kohtaan.

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Boris Subacic/AFP/Getty Images