Miten selviytyä surusta?

”Hänen [Jaakobin] poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: ’Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.’ Ja isä itki Joosefia.” (1. MOOSEKSEN KIRJA 37:35, vuoden 1992 kirkkoraamattu)

 PATRIARKKA Jaakob suri syvästi poikansa menetystä – ja ajatteli surevansa aina omaan kuolinpäiväänsä saakka. Sinustakin saattaa tuntua, että läheisen kuoleman aiheuttama tuska on liian voimakas kaikotakseen koskaan. Osoittaako tällainen syvä suru ilman muuta uskon puutetta Jumalaa kohtaan? Ei missään tapauksessa!

Raamatussa Jaakobia kuvaillaan uskon mieheksi. Isoisänsä Abrahamin ja isänsä Iisakin tavoin Jaakob saa kiitosta huomattavan uskonsa vuoksi. (Heprealaisille 11:8, 9, 13.) Hän jopa paini kerran koko yön enkelin kanssa saadakseen Jumalan siunauksen (1. Mooseksen kirja 32:24–30). Jaakob oli selvästi hyvin hengellinen mies. Mitä sitten voimme oppia Jaakobin surusta? Ihminen voi tuntea syvää murhetta läheisen kuoleman vuoksi, vaikka hänellä olisi luja usko Jumalaan. On normaalia ja luonnollista surra, kun joku rakkaamme on kuollut.

Mitä suru on?

Suru vaikuttaa ihmisiin eri tavoin, mutta monilla on päällimmäisenä tunteena voimakas tunneperäinen tuska. Ajatellaanpa esimerkiksi Leonardoa, joka oli 14-vuotias, kun hänen isänsä yhtäkkiä kuoli sydämen ja hengityselinten toimintahäiriöön. Leonardo ei koskaan unohda päivää, jona hän kuuli siitä tädiltään. Aluksi hän kieltäytyi uskomasta sitä todeksi. Hän näki hautajaisissa isänsä ruumiin, mutta kaikki vaikutti jotenkin epätodelliselta. Puoleen vuoteen Leonardo ei kyennyt itkemään. Hän huomasi usein odottavansa isää töistä kotiin. Meni noin vuosi, ennen kuin hän kunnolla käsitti, että hänen isäänsä ei enää ollut. Sen jälkeen hänestä tuntui hyvin yksinäiseltä. Tavanomaiset asiat, kuten tyhjään kotiin tuleminen, muistuttivat isän poissaolosta. Ne saivat hänet usein puhkeamaan lohduttomaan itkuun. Hän kaipasi isäänsä valtavasti.

Kuten Leonardon esimerkki osoittaa, suru voi tuntua musertavalta. Onneksi toipuminen on silti mahdollista. Se voi tosin viedä jonkin aikaa, aivan kuten vakavan fyysisen vamman paraneminen kestää oman aikansa. Surusta toipumiseen voi kulua joitakin kuukausia, muutamia vuosia tai vieläkin kauemmin. Mutta ajan mittaan ankara tuska lievittyy eikä elämä enää näytä niin synkältä ja tarkoituksettomalta.

Surun sanotaan olevan välttämätön osa paranemista ja uuteen tilanteeseen sopeutumista. Siinä missä ennen oli elävä ihminen, on nyt pelkkää tyhjää, ja meidän on totuteltava elämään ilman häntä. Sureminen voi auttaa purkamaan tunteita. Kaikki eivät tietenkään sure täsmälleen samalla tavalla. Yksi asia näyttää kuitenkin pitävän paikkansa: surun tukahduttaminen voi aiheuttaa henkistä, tunneperäistä ja fyysistä vahinkoa. Miten surua sitten on hyödyllistä ilmaista? Raamattu sisältää joitakin käytännöllisiä neuvoja. *

 Surusta selviytyminen

Monet surevat ovat havainneet, että puhuminen helpottaa. Huomaa esimerkiksi, mitä Raamattu kertoo Jobin todenneen, kun hän oli menettänyt kaikki kymmenen lastaan ja kohdannut muita koettelemuksia. Hän sanoi: ”Sieluni todella inhoaa elämääni. Tahdon purkaa itseäni koskevat huoleni. Tahdon puhua sieluni katkeruudessa!” (Job 1:2, 18, 19; 10:1.) Jobin täytyi siis ”purkaa” huoliaan. Miten? Hän selitti: ”Tahdon puhua.”

Paulo, joka menetti äitinsä, sanoo: ”Minua on auttanut muun muassa äidistäni puhuminen.” Voit saada jonkin verran helpotusta puhumalla tunteistasi luotettavalle ystävälle (Sananlaskut 17:17). Kun Yonen äiti kuoli, hän pyysi kristittyjä veljiä käymään luonaan useammin. ”Puhuminen lievitti tuskaa”, hän muistelee. Ehkä sinunkin on helpompi käsitellä tunteitasi, kun puet ne sanoiksi ja kerrot niistä jollekulle, joka kuuntelee sinua myötätuntoisesti.

Myös kirjoittaminen voi helpottaa. Jotkut, joiden on vaikea puhua tunteistaan, ehkä mieluummin ilmaisevat itseään kirjallisesti. Kun Saul ja Jonatan olivat kuolleet, uskollinen Daavid vuodatti suruaan kirjoittamalla hyvin murheellisen laulun. Siitä tuli aikanaan osa Raamatussa olevaa 2. Samuelin kirjaa. (2. Samuelin kirja 1:17–27.)

Lisäksi itkeminen voi auttaa purkamaan tunteita. ”Kaikelle on määräaika, niin, – – aika itkeä”, sanotaan Raamatussa (Saarnaaja 3:1, 4). Kun joku meille rakas ihminen kuolee, on varmasti ”aika itkeä”. Surun kyyneleissä ei ole mitään hävettävää. Raamatussa on monia esimerkkejä uskollisista miehistä ja naisista, jotka ilmaisivat avoimesti suruaan itkemällä (1. Mooseksen kirja 23:2; 2. Samuelin kirja 1:11, 12). Jeesus Kristus ”puhkesi kyyneliin”, kun hän lähestyi vastikään kuolleen rakkaan ystävänsä Lasaruksen hautaa (Johannes 11:33, 35).

Surutyö vaatii kärsivällisyyttä, sillä sinusta saattaa tuntua, että tunne-elämäsi on yhtä  vuoristorataa. Muista, ettei sinun tarvitse hävetä kyyneleitäsi. Monet uskolliset ihmiset ovat todenneet, että surun kyyneleiden vuodattaminen on normaali ja välttämätön osa toipumista.

Lähesty Jumalaa

Raamattu kehottaa: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 4:8.) Yksi tärkeimmistä keinoista lähestyä Jumalaa on rukous. Älä aliarvioi sen merkitystä! Raamatussa esitetään lohduttava lupaus: ”Jehova on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on musertunut henki.” (Psalmit 34:18.) Siinä vakuutetaan myös: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua.” (Psalmit 55:22.) Kuten edellä todettiin, monia on auttanut se, että he ovat puhuneet tunteistaan jonkun luotettavan ystävän kanssa. Vieläkin enemmän apua voisi olla tunteiden vuodattamisesta Jumalalle, joka on luvannut ”lohduttaa sydämiämme” (2. Tessalonikalaisille 2:16, 17).

Edellä mainittu Paulo kertoo: ”Kun tuska kävi sietämättömäksi ja minusta tuntui, etten enää kestäisi, polvistuin ja rukoilin Jumalaa. Anoin häntä auttamaan minua.”  Paulo on varma, että hänen rukouksistaan oli apua. Jos sinäkin rukoilet hellittämättä, ”kaiken lohdutuksen Jumala” voi antaa sinulle rohkeutta ja voimaa voidaksesi selviytyä. (2. Korinttilaisille 1:3, 4; Roomalaisille 12:12.)

Ylösnousemustoivo

Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Raamattu opettaa, että kuolleet saavat elää uudelleen. * Maan päällä ollessaan Jeesus osoitti, että hän pystyy herättämään kuolleita. Erään kerran hän herätti kuolleista 12-vuotiaan tytön. Miten tytön vanhemmat reagoivat? He olivat ”aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta” (Markus 5:42). Valtakuntansa hallitessa taivaallinen Kuningas Jeesus Kristus tulee herättämään lukemattomia ihmisiä kuolleista tänne maan päälle – mutta rauhaisiin ja vanhurskaisiin oloihin (Apostolien teot 24:15; 2. Pietarin kirje 3:13). Kuvittele, miten haltioissaan ihmiset ovat, kun kuolleet palaavat eloon ja tapaavat jälleen rakkaitaan!

Claudete, joka menetti poikansa Renaton lentoturmassa, kiinnitti hänen valokuvansa jääkaappiin. Usein hän katsoo kuvaa ja sanoo itsekseen: ”Tapaamme taas ylösnousemuksessa.” Leonardo näkee mielessään isänsä heräävän eloon Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa. Ylösnousemustoivo tuo todellista lohtua heille ja lukemattomille muille, joilta on kuollut läheisiä. Se voi lohduttaa myös sinua.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

”Kaiken lohdutuksen Jumala”

”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.” (2. Korinttilaisille 1:3)

Tämä raamatunkohta osoittaa, että Jumala voi auttaa uskollisia palvelijoitaan kestämään minkä tahansa ongelman tai vastoinkäymisen. Jehova voi antaa lohtua esimerkiksi jonkun ystävän tai sukulaisen välityksellä, jolla on samanlaiset uskonkäsitykset kuin sinulla.

Isänsä menettänyt Leonardo muistaa erään tapauksen, joka rohkaisi ja lohdutti häntä. Hän oli juuri tullut kotiin, ja kun hän muisti, ettei siellä ollut ketään, hän alkoi itkeä hillittömästi. Hän meni läheiseen puistoon ja istui penkille itkemään. Kyynelten virratessa hän rukoili apua Jumalalta. Yhtäkkiä lähelle pysähtyi pakettiauto, ja Leonardo huomasi, että kuljettaja oli eräs kristitty veli. Tuo veli oli hoitamassa tavaratoimituksia, ja hän oli ajanut harhaan. Hänen tapaamisensa toi Leonardolle lohtua.

Muuan leskeksi jäänyt mies tunsi itsensä yksinäiseksi ja hyvin masentuneeksi. Hänen itkustaan ei ollut tulla loppua, koska kaikki vaikutti niin synkältä. Hän anoi Jumalalta apua. Hänen yhä rukoillessaan puhelin soi. Soittaja oli hänen tyttärentyttärensä. Mies muistelee: ”Lyhyt keskustelumme antoi minulle uutta voimaa. Olin varma, että tuo puhelu oli vastaus avunpyyntööni.”

 [Tekstiruutu s. 9]

Lohduta toisia

”[Jumala] lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, jotta me voisimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme.” (2. Korinttilaisille 1:4)

Monet tosi kristityt ovat omakohtaisesti kokeneet, mitä nämä sanat merkitsevät. He ovat saaneet lohdutusta, joka on auttanut selviytymään läheisen ihmisen menetyksestä, ja he pystyvät vuorostaan rohkaisemaan ja lohduttamaan muita.

Ajatellaanpa esimerkiksi Claudetea, joka käy säännöllisesti kertomassa toisille Raamattuun perustuvasta uskostaan. Ennen poikansa kuolemaa hän oli tavannut naisen, jonka poika oli kuollut leukemiaan. Nainen piti Claudeten käynneistä mutta ajatteli, ettei tämä voisi koskaan täysin ymmärtää hänen tuskaansa. Hän tuli kuitenkin käymään Claudeten luona pian sen jälkeen kun tämän poika oli kuollut. Hän sanoi tulleensa katsomaan, oliko Claudete säilyttänyt uskonsa vielä pojan kuoltuakin. Claudeten luja usko teki naiseen niin suuren vaikutuksen, että hän alkoi tutkia säännöllisesti Raamattua Claudeten kanssa ja saa nyt siitä paljon lohtua.

Leonardo päätti isänsä kuoleman jälkeen opetella viittomakieltä, jotta hän voisi kertoa Raamatun lohduttavaa sanomaa kuuroille. Hänen mielestään kuurojen auttaminen on hyödyttänyt paljon häntä itseään. Hän sanoo: ”Eräs asia, joka on auttanut minua selviytymään surusta, on haluni auttaa kuuroja saamaan tietoa Jumalasta. Olen käyttänyt heidän auttamiseensa paljon aikaa ja energiaa. Suruni muuttui iloksi, kun näin ensimmäisen raamatuntutkisteluoppilaani käyvän kasteella. Oikeastaan tunsin syvää onnellisuutta ensimmäistä kertaa isäni kuoleman jälkeen.” (Apostolien teot 20:35.)

[Kuva s. 5]

Voit saada helpotusta puhumalla tunteistasi.

[Kuva s. 6]

Kirjoittaminen voi auttaa ilmaisemaan surua.

[Kuva s. 6]

Ylösnousemustoivosta lukeminen voi tuoda paljon lohtua.

[Kuva s. 8, 9]

Jeesus lupasi, että häneen uskovat herätetään kuolleista.