2. Samuelin kirja 1:1–27

1  Saul oli kuollut. Voitettuaan amalekilaiset Daavid palasi takaisin ja jäi Siklagiin+ kahdeksi päiväksi.  Kolmantena päivänä Saulin leiristä tuli mies vaatteet repäistyinä ja multaa päänsä päällä. Tultuaan Daavidin luo hän kumartui maahan asti ja heittäytyi kasvoilleen.  Daavid kysyi häneltä: ”Mistä sinä tulet?” Mies vastasi: ”Olen paennut Israelin leiristä.”  Daavid kysyi: ”Mitä on tapahtunut? Kerro minulle.” Tähän hän sanoi: ”Sotilaat ovat paenneet taistelusta, ja monet ovat kaatuneet ja kuolleet. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.”+  Silloin Daavid kysyi nuorelta mieheltä, joka oli tuonut uutiset: ”Mistä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?”  Nuori mies vastasi: ”Olin sattumalta Gilboanvuorella,+ ja siellä Saul nojasi keihääseensä, ja sotavaunut ja ratsumiehet olivat saavuttamaisillaan hänet.+  Kun hän kääntyi ja näki minut, hän kutsui minua, ja minä sanoin: ’Tässä olen!’  Hän kysyi minulta: ’Kuka olet?’ Minä vastasin: ’Olen amalekilainen.’+  Sitten hän sanoi: ’Tule luokseni ja surmaa minut. Minulla on kovat tuskat, mutta olen vielä elossa.’ 10  Niin menin hänen luokseen ja surmasin hänet,+ sillä tiesin, ettei hän voisi jäädä eloon niin pahasti haavoittuneena. Sitten otin kruunun* hänen päästään ja renkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne herralleni.” 11  Tällöin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, ja samoin tekivät kaikki hänen kanssaan olevat miehet. 12  He valittivat, itkivät ja paastosivat+ iltaan asti, koska Saul, hänen poikansa Jonatan ja monet Jehovan kansaan kuuluvat, monet israelilaiset, olivat kaatuneet miekkaan.+ 13  Daavid kysyi uutiset tuoneelta nuorelta mieheltä: ”Mistä sinä olet?” Hän vastasi: ”Olen erään amalekilaisen maahanmuuttajan poika.” 14  Silloin Daavid sanoi hänelle: ”Miksi et pelännyt surmata Jehovan voideltua?”*+ 15  Daavid kutsui sitten yhden nuorista miehistä ja sanoi: ”Tule tänne ja iske hänet kuoliaaksi.” Niin hän löi hänet kuoliaaksi.+ 16  Daavid sanoi hänelle: ”Olet itse vastuussa kuolemastasi,* sillä sinä todistit itseäsi* vastaan, kun sanoit: ’Minä surmasin Jehovan voidellun.’”+ 17  Sitten Daavid lauloi surulaulun Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista+ 18  ja sanoi, että Juudan asukkaille pitäisi opettaa tämä Jousi-niminen surulaulu, joka on kirjoitettu Jasarin kirjaan:+ 19  ”Kauneutesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi.+ Voimakkaat ovat kaatuneet! 20  Älkää kertoko siitä Gatissa,+älkää ilmoittako sitä Askelonin kaduilla,etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi,etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi. 21  Te Gilboan vuoret,+älköön teidän päällenne tulko kastetta, älköön sadetta,älkööt pellot tuottako pyhiä lahjoja,+sillä siellä voimakkaiden kilpi tahrattiin,Saulin kilpi ei ole enää öljyllä voideltu. 22  Surmattujen verestä, voimakkaiden rasvastaJonatanin jousi ei kääntynyt takaisin,+Saulin miekka ei palannut tyhjin toimin.+ 23  Saul ja Jonatan,+ rakastetut ja arvostetut* elämänsä aikana,eivät kuollessaankaan eronneet.+ He olivat kotkia nopeammat,+leijonia voimakkaammat.+ 24  Israelin tyttäret, itkekää Saulia,joka puki teidät karmiininpunaan ja hienouksiin,joka pani vaatteisiinne kultakoristeita. 25  Voimakkaat ovat kaatuneet taistelussa! Jonatan makaa surmattuna kukkuloillasi!+ 26  Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan.Olit minulle hyvin rakas.+ Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.+ 27  Voimakkaat ovat kaatuneetja sota-aseet tuhoutuneet!”

Alaviitteet

Tai ”diadeemin”.
Kirjaim. ”ojentaa kättäsi tuhotaksesi Jehovan voidellun”.
Kirjaim. ”Veresi on oman pääsi päällä”.
Kirjaim. ”suusi todisti sinua”.
Tai ”miellyttävät”.

Tutkimisviitteet

Media