Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sodan aiheuttamat haavat parannetaan

Sodan aiheuttamat haavat parannetaan

Sodan aiheuttamat haavat parannetaan

ABRAHAM kuului erääseen sissiarmeijaan 20 vuotta, mutta hän on lopettanut taistelemisen eikä lähde sotaan enää koskaan. * Itse asiassa jotkut hänen entisistä vihollisistaan ovat nyt hänen lähimpiä ystäviään. Mikä sai hänet muuttumaan? Raamattu. Se antoi Abrahamille toivoa ja ymmärrystä, mikä auttoi häntä katselemaan ihmisten toimia Jumalan näkökulmasta. Raamattu tukahdutti hänen halunsa taistella, ja hän alkoi toipua surustaan, vihastaan ja katkeruudestaan. Hän havaitsi, että Raamatun sanat ovat tehokasta lääkettä sydämelle.

Miten Raamattu sitten auttaa ihmistä toipumaan tunneperäisistä haavoista? Se ei voinut muuttaa sitä, mitä Abraham oli kokenut. Jumalan sanan lukeminen ja mietiskeleminen kuitenkin saattoi hänen ajattelunsa sopusointuun Luojan ajatusten kanssa. Hänellä on nyt tulevaisuudentoivo ja uudenlainen tärkeysjärjestys. Siitä, mikä on tärkeää Jumalalle, on tullut tärkeää hänelle. Kun tällaisia muutoksia alkoi tapahtua, hänen sydämessään olevat haavat alkoivat parantua. Tämä auttoi Abrahamia muuttumaan.

Sisällissodan kuohuissa

Abraham syntyi 1930-luvulla Afrikassa. Toisen maailmansodan jälkeen hänen kotimaataan hallitsi voimakas naapurimaa, mutta monet hänen maanmiehistään halusivat itsenäisyyttä. Vuonna 1961 Abraham liittyi erääseen vapautusliikkeeseen, joka kävi sissisotaa tuota naapurimaata vastaan.

”He olivat meidän vihollisiamme. He aikoivat tappaa meidät, joten me päätimme tappaa heidät”, Abraham selittää.

Abrahamin henki oli usein vaarassa, minkä vuoksi hän pakeni Eurooppaan vuonna 1982, oltuaan mukana aseellisessa taistelussa 20 vuotta. Hän lähestyi silloin jo viidenkymmenen ikää, ja hänellä oli kerrankin aikaa ajatella elämäänsä. Mitä oli tapahtunut hänen unelmilleen? Mitä tulevaisuudella oli tarjottavanaan? Abraham tapasi joitakin Jehovan todistajia ja alkoi käydä heidän kokouksissaan. Hän muisti, että muutamaa vuotta aiemmin hän oli lukenut Afrikassa yhden traktaatin, jonka hän oli saanut eräältä todistajalta. Tuo traktaatti oli kuvaillut tulevaa maanpäällistä paratiisia ja taivaallista hallitusta, joka hallitsisi ihmiskuntaa. Voisivatko siinä kerrotut asiat tosiaan pitää paikkansa?

Abraham kertoo: ”Raamatusta opin, että kaikki sodassa käyttämäni vuodet olivat menneet hukkaan. Ainoa hallitus, joka kohtelee kaikkia oikeudenmukaisesti, on Jumalan valtakunta.”

Pian sen jälkeen, kun Abraham oli kastettu Jehovan todistajaksi, mies nimeltä Robert pakeni Afrikasta siihen Euroopan kaupunkiin, jossa Abraham asui. Miehet olivat taistelleet samassa sodassa, mutta eri puolilla. Robert oli usein miettinyt elämän todellista tarkoitusta. Hän oli uskonnollinen mies, ja koska hän oli lukenut Raamattua, hän tiesi, että Jumalan nimi on Jehova. Kun Abrahamin seurakuntaan kuuluvat todistajat tarjoutuivat auttamaan Robertia ymmärtämään Raamattua paremmin, hän hyväksyi tarjouksen mielellään.

Robert selittää: ”Aivan alusta pitäen minuun teki vaikutuksen se, miten todistajat käyttävät Jehovan ja Jeesuksen nimeä – tavalla joka osoittaa, että he ovat eri persoonia. Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, mitä jo tiesin Raamatusta. Todistajat myös pukeutuvat siististi ja ovat ystävällisiä toisille näiden kansallisuudesta riippumatta. Tällaisilla asioilla oli minuun suuri vaikutus.”

Vihollisista tulee ystäviä

Robert ja Abraham, entiset viholliset, ovat nyt läheisiä ystäviä. He palvelevat kokoaikaisina evankelistoina samassa Jehovan todistajien seurakunnassa. ”Ihmettelin sodan aikana usein, miten naapurimaiden ihmiset, joista monet kuuluivat samaan uskontokuntaan, saattoivat vihata toisiaan”, Abraham sanoo. ”Robert ja minä kuuluimme samaan kirkkoon, mutta silti lähdimme sotaan toisiamme vastaan. Nyt olemme molemmat Jehovan todistajia, ja uskomme on yhdistänyt meidät.”

”Siinä se ero on”, Robert lisää. ”Tunnustamme nyt uskontoa, jonka ansiosta olemme osa aitoa veljesseuraa. Emme lähtisi sotaan enää koskaan.” Raamatulla on ollut voimakas vaikutus näiden entisten vihollisten sydämeen. Viha ja katkeruus ovat vähitellen vaihtuneet luottamukseen ja ystävyyteen.

Samaan aikaan kun Abraham ja Robert olivat sodassa, kaksi muuta nuorta miestä oli vastakkaisilla puolilla eräässä toisessa kahden naapurimaan välisessä konfliktissa. Pian Raamattu paransi tehokkaan lääkkeen tavoin heidänkin sydämensä. Miten?

Tapa ja kuole sitten marttyyrikuolema

Gabriel kasvoi uskonnollisessa perheessä, jossa hänelle opetettiin, että heidän kotimaansa kävi pyhää sotaa. Niinpä hän värväytyi 19-vuotiaana sotapalvelukseen ja pyysi, että hänet lähetettäisiin rintamalle. 13 kuukautta hän oli keskellä mitä ankarinta taistelua, joskus vain puolentoista kilometrin päässä vihollisesta. ”Muistan yhden tilanteen erityisen hyvin”, hän kertoo. ”Komentajamme sanoi meille, että vihollinen hyökkäisi tuona yönä. Olimme niin hermostuneita, että tulitimme mörssäreillämme koko yön.” Hän piti naapurimaan asukkaita vihollisinaan ja ajatteli näiden ansaitsevan kuoleman. ”Tavoitteenani oli tappaa mahdollisimman monta. Sitten halusin useiden ystävieni tavoin kuolla marttyyrikuoleman.”

Aikanaan Gabrielin harhakuvitelmat kuitenkin haihtuivat. Hän pakeni vuorille, karkasi salaa rajan yli erääseen puolueettomaan maahan ja matkusti Eurooppaan. Hän kyseli jatkuvasti Jumalalta, miksi elämä oli niin vaikeaa ja olivatko vaikeudet Jumalan rangaistus. Hän tapasi Jehovan todistajia, jotka näyttivät hänelle Raamatusta, miksi elämässä on nykyään niin paljon ongelmia (Matteus 24:3–14; 2. Timoteukselle 3:1–5).

Mitä enemmän Gabriel oppi Raamatusta, sitä selvemmin hän ymmärsi, että se sisältää totuuden. ”Opin, että voimme elää ikuisesti paratiisimaassa. Ihme kyllä, juuri sitä olin halunnut lapsena.” Raamattu lohdutti Gabrielia ja tyynnytti hänen sydäntään, joka siihen saakka oli ollut varsin levoton. Hänen syvimmät tunneperäiset haavansa alkoivat parantua. Kun Gabriel tapasi Danielin, entisen vihollisensa, hän ei tuntenut enää vihaa. Mutta mikä sai Danielin tulemaan Eurooppaan?

”Jos todella olet olemassa, auta minua!”

Daniel kasvatettiin katolilaiseksi. Kun hän oli 18-vuotias, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen ja lähetettiin taistelemaan samassa sodassa kuin Gabriel, mutta vastakkaisella puolella. Daniel oli lähellä rintamaa panssarivaunussa, kun se sai suoran osuman. Hänen ystävänsä kuolivat, ja hän itse haavoittui vakavasti ja joutui vangiksi. Hän vietti useita kuukausia sairaalassa ja eräällä leirillä, minkä jälkeen hänet karkotettiin puolueettomaan maahan. Yksinäisenä ja hätää kärsivänä hän harkitsi itsemurhaa. Hän rukoili Jumalaa: ”Jos todella olet olemassa, auta minua!” Heti seuraavana päivänä Danielin luona tuli käymään Jehovan todistajia, ja he pystyivät vastaamaan moniin hänen kysymyksiinsä. Lopulta hän lähti pakolaisena Eurooppaan. Jälleen hän oli yhteydessä Jehovan todistajiin ja tutki heidän kanssaan Raamattua. Se mitä hän oppi, lievitti hänen ahdistuneisuuttaan ja katkeruuttaan.

Gabriel ja Daniel ovat nyt hyviä ystäviä, ja kastettuina Jehovan todistajina he kuuluvat samaan hengelliseen veljesseuraan. ”Rakkauteni Jehovaa kohtaan ja Raamatun tuntemukseni ovat auttaneet minua näkemään asiat Jehovan tavalla. Daniel ei ole enää viholliseni. Vuosia sitten olisin mielihyvin tappanut hänet. Raamattu on opettanut minut ajattelemaan aivan päinvastoin: olemaan valmis kuolemaan hänen puolestaan”, sanoo Gabriel.

”Näin eri uskontokuntiin ja kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten murhaavan toisiaan”, sanoo Daniel. ”Myös samaan uskontokuntaan kuuluvat ihmiset, jotka olivat sodassa vastakkaisilla puolilla, tappoivat toisiaan. Kun näin tällaista, minusta tuntui, että se oli Jumalan syytä. Nyt tiedän, että kaikkien sotien takana on Saatana. Gabriel ja minä olemme nyt uskonveljiä. Emme taistele enää koskaan!”

”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva”

Miksi Abraham, Robert, Gabriel ja Daniel muuttuivat niin perinpohjaisesti? Miten he kykenivät pyyhkimään syvään juurtuneen vihan ja surun pois sydämestään?

Kaikki nämä miehet lukivat Raamattua, mietiskelivät lukemaansa ja oppivat sen perusteella totuuden. Raamattu on ”elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12). Sen Tekijä on ihmiskunnan Luoja, joka tietää, miten vaikuttaa myönteisesti jonkun sellaisen sydämeen, joka on halukas kuuntelemaan ja oppimaan. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa.” Kun ihminen antaa Raamatun ohjata itseään, hän omaksuu uudet arvot ja normit. Hän alkaa ymmärtää, miten Jehova suhtautuu asioihin. Tällaisesta muutoksesta on monenlaista hyötyä, muun muassa se, että sodan aiheuttamat haavat paranevat. (2. Timoteukselle 3:16.)

Jumalan sanan mukaan yksikään kansallisuus, rotu tai etninen ryhmä ei ole toistaan parempi tai huonompi. ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” Jos Raamatun lukija hyväksyy tämän, hän voi vähitellen päästä eroon eri rotuihin tai kansallisuuksiin kohdistuvasta vihastaan. (Apostolien teot 10:34, 35.)

Raamatun ennustukset osoittavat, että Jumala korvaa pian nykyisen ihmisten hallitusvallan messiaanisella Valtakunnallaan. Tämän hallituksensa välityksellä Jumala ”lopettaa sodat maan ääreen saakka”. Organisaatiot, jotka edistävät sotaa ja kannustavat ihmisiä sotimaan, lakkautetaan. Sodassa surmansa saaneita herätetään kuolleista ja heille annetaan mahdollisuus elää paratiisimaan päällä. Kenenkään ei tarvitse paeta hyökkääjän tai sortajan edestä. (Psalmit 46:9; Daniel 2:44; Apostolien teot 24:15.)

Raamattu sanoo tuona aikana elävistä ihmisistä: ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. He eivät rakenna toisen asuttavaksi – – He eivät uurasta suotta eivätkä synnytä järkyttyäkseen.” Sellaista vahinkoa ei ole, jota ei tulla korjaamaan. Tällaiseen toivoon luottaminen poistaa vähitellen ihmisen sydämestä surun ja murheen. (Jesaja 65:21–23.)

Raamattu on tosiaankin tehokasta lääkettä sydämelle. Sen opetukset parantavat sodan aiheuttamia haavoja jo nyt. Entiset viholliset liittyvät yhteen osana samaa kansainvälistä veljesseuraa. Tämä paraneminen jatkuu Jumalan uudessa järjestelmässä, kunnes ihmisten sydämessä ei ole enää vihaa eikä katkeruutta, ei surua eikä murhetta. Luoja lupaa, että ”entisiä ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen” (Jesaja 65:17).

[Alaviite]

^ kpl 2 Osa kirjoituksen nimistä on muutettu.

[Huomioteksti s. 4]

”Raamatusta opin, että kaikki sodassa käyttämäni vuodet olivat menneet hukkaan”

[Huomioteksti s. 5]

Raamatulla voi olla voimakas vaikutus entisten vihollisten sydämeen

[Huomioteksti s. 6]

Viha ja katkeruus vaihtuivat vähitellen luottamukseen ja ystävyyteen

[Huomioteksti s. 6]

Kun ihminen antaa Raamatun ohjata itseään, hän omaksuu uudet arvot ja normit

[Kuva s. 7]

Entiset viholliset liittyvät nyt yhteen osana kansainvälistä veljesseuraa

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

Pakolaisleiri: UN PHOTO 186811/J. Isaac