Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Babylon

Babylon

(’sekaannus’).

1. Babelille myöhemmin annettu nimi. Tämä kuuluisa kaupunki sijaitsi Eufratin varrella Sinearin tasangolla, n. 870 km Jerusalemista itään ja n. 80 km Bagdadista etelään. Babylonin rauniot kattavat laajan kolmion muotoisen alueen, jossa on useita rauniokumpuja siellä täällä. Alueen muinainen nimi on säilynyt kolmion pohjoisosassa, n. 10 km Irakin Hillasta pohjoiseen sijaitsevan Tell Babilin (Mujelibe) nimessä. (Ks.  BABYLON nro 2; SINEAR.)

Babylon sijaitsi Eufratin molemmilla rannoilla, ja kaupunkia ympäröivät kaksoismuurit, jotka saivat sen tuntumaan valloittamattomalta.

Muinainen Babylonin kaupunki

Sisempi suojavarustus, joka oli rakennettu polttamattomista tiilistä, koostui kahdesta muurista. Sisämuuri oli 6,5 m paksu. Siitä 7 m:n päässä sijainnut ulkomuuri oli n. 3,5 m paksu. Nämä muurit oli varustettu puolustustorneilla, jotka myös vahvistivat muurien rakennetta. Noin 20 m:n päässä ulkomuurin ulkopuolella oli laituri, joka oli tehty bitumilla yhteen liitetyistä poltetuista tiilistä, ja vallihauta, joka yhtyi Eufratiin kaupungin pohjois- ja eteläpuolella. Se turvasi vedensaannin ja suojeli vihollisarmeijoilta. Babylonilaisten asiakirjojen mukaan kaupungin sisäosiin pääsi kahdeksasta portista. Neljä noista porteista on toistaiseksi löydetty ja kaivettu esiin.

Ulomman suojavarustuksen Eufratin itäpuolelle lisäsi Nebukadnessar II (joka hävitti Salomon temppelin), ja hän ympäröi siten suuren alueen tasangosta pohjoiseen, itään ja etelään päin, jotta lähistöllä asuneet ihmiset olisivat voineet paeta sinne sodan syttyessä. Myös tähän ulompaan suojavarustukseen kuului kaksi muuria. Polttamattomista tiilistä tehty sisämuuri oli n. 7 m paksu, ja se oli varustettu puolustustorneilla. Noin 12 m:n päässä siitä oli poltetuista tiilistä tehty ulkomuuri. Se koostui kahdesta osasta, joita tornit yhdistivät: toinen puoli oli lähes 8 m paksu ja toinen n. 3,5 m paksu.

Nabunaid yhdisti ulomman suojavarustuksen päät rakentamalla muurin joen itärannalle. Tämä muuri oli n. 8,5 m leveä, ja myös siinä oli torneja ja siihen liittyi 3,5 m leveä laituri.

400-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo, että Eufratia reunustivat molemmilla puolilla yhtäjaksoiset laiturit ja että niiden ja varsinaisen kaupungin välissä oli muurit, joissa oli 25 porttia. Hänen mukaansa kaupungin muurit olivat n. 90 m korkeat, 26,5 m paksut ja n. 95 km pitkät. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Herodotos liioitteli Babylonia koskevia tietojaan. Arkeologiset todisteet osoittavat, että Babylon oli paljon pienempi ja sen ulompi suojavarustus paljon lyhyempi ja matalampi. Ei ole löydetty mitään todisteita siitä, että aivan joen länsirantaa olisi reunustanut laituri.

Kaupunkia halkoivat kadut, jotka alkoivat mahtavissa muureissa olleista porteista. Juhlakulkuekatu, pääkatu, oli päällystetty, ja sitä reunustavat muurit oli koristeltu leijonilla (kuva, 2. osa, s. 323). Nebukadnessar II korjasi ja laajensi vanhaa palatsia ja rakensi kesäpalatsin n. 2 km:n päähän pohjoiseen. Hän pystytti myös suuren porrasmaisesti kohoavien holvikaarikerrosten rakennelman, josta käytetään nimeä Babylonin riippuvat puutarhat ja jota pidetään yhtenä ”muinaisen maailman ihmeenä”.

Tämä Eufratin vesiväylän molemmille puolille levittäytynyt suurkaupunki oli maailman kaupan ja teollisuuden keskus. Sen lisäksi, että se oli merkittävä tuotantokeskus, se oli kauppapaikka, jossa idän ja lännen kansat saattoivat käydä kauppaa sekä maitse että meritse. Sen laivasto kulkikin aina Persianlahdelle ja kaukaisille merille asti.

Historia. Nimrod, joka eli kolmannen vuosituhannen jälkipuoliskolla eaa., perusti Babylonin ihmisen ensimmäisen poliittisen valtakunnan pääkaupungiksi. Tämän kaupungin rakentaminen pysähtyi kuitenkin äkkiä, kun viestintä häiriintyi (1Mo 11:9). Myöhemmät jälleenrakentajien sukupolvet tulivat ja menivät. Hammurabi laajensi ja vahvisti kaupunkia ja teki siitä seemiläisten hallitseman Babylonian valtakunnan pääkaupungin.

Assyrian maailmanvallan alaisena Babylon oli mukana useissa taisteluissa ja kapinoissa. Tuon toisen maailmanvallan heikentyessä kaldealainen Nabopolassar perusti sitten uuden dynastian Babyloniin n. 645 eaa. Hänen poikansa Nebukadnessar II, joka suoritti entistämistyön loppuun ja saattoi kaupungin sen mahtavimpaan loistoon, kerskui: ”Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen – – rakentanut?” (Da 4:30.) Se säilytti tuon loistonsa kolmannen maailmanvallan pääkaupunkina vuoden 539 eaa. lokakuun 5. päivän yöhön saakka (gregoriaanisen kalenterin mukaan), jolloin Kyyros Suuren johdolla hyökänneet Meedo-Persian armeijat kukistivat Babylonin.

Tuona kohtalokkaana yönä Belsassar järjesti Babylonin kaupungissa suuret pidot tuhannelle ylimykselleen. Nabunaid ei ollut näkemässä rapattuun seinään ilmestynyttä pahaenteistä kirjoitusta: ”MENE, MENE, TEKEL ja PARSIN.” (Da 5:5–28.) Kärsittyään tappion persialaisten käsissä Nabunaid oli paennut lounaaseen, Borsippan kaupunkiin. Mutta Jehovan profeetta Daniel oli saapuvilla Babylonissa tuona yönä 5. lokakuuta 539 eaa., ja hän tulkitsi seinään kirjoitetun tekstin merkityksen. Kyyroksen armeijan miehet eivät nukkuneet leirissään Babylonin valloittamattomalta vaikuttaneiden muurien ympärillä. Heille se oli vilkkaan toiminnan yö. Nerokkaan strategian mukaisesti Kyyroksen armeijan insinöörit käänsivät mahtavan Eufratin kulkusuunnan, niin ettei se enää virrannut Babylonin kaupungin läpi. Sitten persialaiset kulkivat pitkin joenuomaa, nousivat rantapenkereiden yli valloittaakseen kaupungin äkkirynnäköllä laiturin varrella olevien porttien kautta. He riensivät pitkin katuja, tappoivat kaikki, jotka tekivät vastarintaa, valtasivat palatsin ja surmasivat Belsassarin. Sitten kaikki oli ohitse. Babylon oli kukistunut yhdessä yössä, ja vuosisatoja kestänyt seemiläisten ylivalta päättyi. Babylon joutui arjalaisten valtaan, ja Jehovan profetia täyttyi. (Jes 44:27; 45:1, 2; Jer 50:38; 51:30–32; ks. kuva, 2. osa, s. 325; KYYROS.)

Tuosta muistettavasta vuodesta 539 eaa. lähtien Babylonin loisto alkoi himmetä kaupungin rappeutuessa. Se kapinoi kahdesti Persian hallitsijaa Dareios I:tä (Hystaspesta) vastaan, ja toisella kerralla se hävitettiin. Osittain entistetty kaupunki kapinoi Kserkses I:tä vastaan, ja se ryöstettiin. Aleksanteri Suuri aikoi tehdä Babylonista pääkaupunkinsa, mutta vuonna 323 eaa. hän yhtäkkiä kuoli. Seleukos I Nikator valloitti kaupungin 312 eaa. ja kuljetti sieltä paljon materiaalia Tigriin rannoille käytettäväksi uuden pääkaupunkinsa Seleukian rakentamiseen. Kaupunki ja juutalainen siirtokunta olivat kuitenkin jäljellä varhaiskristillisinä aikoina, joten apostoli Pietarilla oli syytä käydä Babylonissa, kuten hänen kirjeessään mainitaan (1Pi 5:13). Babylonista löydetyt tekstit osoittavat, että siellä oli Belin temppeli vielä vuonna 75 ya. Kaupunki oli 300-luvulle tultaessa raunioina, ja lopulta se katosi olemassaolosta kokonaan. Siitä tuli pelkkiä ”kiviröykkiöitä” (Jer 51:37).

Nykyään Babylonista on jäljellä ainoastaan kumpuja ja raunioita, ja se on todella autio (kuva, 2. osa, s. 324). Kirjassa Archaeology and Old Testament Study todetaan: ”Näistä laajoista raunioista, joista Koldeweyn työstä huolimatta on kaivettu esiin vain pieni osa, on menneiden vuosisatojen aikana ryöstetty suunnattomasti rakennusmateriaalia. Osittain tästä syystä suuri osa niiden pintakerroksesta näyttää niin kaoottiselta, että mieleen tulevat voimakkaasti Jes. 13:19–22:n ja Jer. 50:39:n ja seur. profetiat, ja tätä autiuden vaikutelmaa tehostaa entisestään karuus, joka on tunnusomaista suurelle osalle tätä raunioaluetta.” (Toim. D. W. Thomas, Oxford 1967, s. 41.)

Uskonto. Babylon oli erittäin uskonnollinen paikka. Kaivauksista ja muinaisista teksteistä saadut todisteet osoittavat siellä olleen yli 50 temppeliä. Tuon mahtavan kaupungin pääjumala oli Marduk, josta Raamatussa käytetään nimeä Merodak. On arveltu, että Nimrodista olisi tehty Marduk-jumala, mutta tutkijoiden mielipiteet jumalien samastamisesta eri ihmisiin poikkeavat toisistaan. Jumalien kolminaisuudet olivat myös huomattava piirre babylonilaisessa uskonnossa. Yhden näistä muodostivat kaksi jumalaa ja yksi jumalatar: Sin (kuunjumala), Šamaš (auringonjumala) ja Ištar, joiden sanottiin vallitsevan eläinrataa. Yhden kolminaisuuden muodostivat paholaiset Labartu, Labasu ja Akhazu. Epäjumalanpalvelus oli kaikkialla ilmeistä. Babylon oli todella ”saastaisten epäjumalien”, ”veistettyjen kuvien maa” (Jer 50:1, 2, 38).

Babylonilaiset uskoivat ihmissielun kuolemattomuuteen (M. Jastrow jr., The Religion of Babylonia and Assyria, 1898, s. 556).

Babylonilaiset kehittivät astrologian yrittäessään saada selville ihmisen tulevaisuuden tähdistä (ks. TÄHDISTÄENNUSTAJAT). Taikuus, noituus ja tähdistä ennustaminen olivat huomattava osa heidän uskonnostaan (Jes 47:12, 13; Da 2:27; 4:7). Monet taivaankappaleet, esimerkiksi planeetat, saivat nimensä babylonilaisten jumalien mukaan. Ennustelu oli olennainen osa babylonilaista uskontoa vielä Nebukadnessarin päivinäkin, joka käytti sitä päätöksenteossa (Hes 21:20–22).

Israelin ikivanha vihollinen. Babylon mainitaan Raamatussa usein siitä lähtien, kun alkuperäistä Babelin kaupunkia käsitellään 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa (1Mo 10:10; 11:1–9). Aakanin Jerikosta ottamaan saaliiseen kuului ”sinearilainen virkavaate” (Jos 7:21). Israelin pohjoisen valtakunnan kukistuttua 740 eaa. Babylonista ja muilta alueilta tuotiin väkeä vangiksi joutuneiden israelilaisten tilalle (2Ku 17:24, 30). Hiskia erehtyi näyttämään Babylonista tulleille sanansaattajille talonsa aarteet. Myöhemmin nämä samat aarteet sekä joitakuita Hiskian ”poikia” vietiin Babyloniin. (2Ku 20:12–18; 24:12; 25:6, 7.) Kuningas Manasse (716–662 eaa.) vietiin myös vangiksi Babyloniin, mutta koska hän nöyrtyi, Jehova palautti hänet valtaistuimelle (2Ai 33:11). Kuningas Nebukadnessar vei Jehovan huoneen kallisarvoiset välineet sekä tuhansia vankeja Babyloniin (2Ku 24:1–25:30; 2Ai 36:6–20).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kerrotaan, että Jekonja (Jojakin), joka vietiin vangiksi Babyloniin, oli yksi rengas Jeesukseen johtavassa sukuhaarassa (Mt 1:11, 12, 17). Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen kanonisen kirjeensä Babylonista (1Pi 5:13; ks. PIETARIN KIRJEET). Tuo ”Babylon” oli Eufratin varrella sijaitseva kaupunki eikä Rooma, kuten jotkut väittävät.

Ks. SUURI BABYLON.

2. Myös Babylonian maailmanvallasta, joka keskittyi Mesopotamian laakson alavaan eteläosaan, käytetään Raamatussa sen pääkaupungin Babylonin nimeä (kartta, 2. osa, s. 321).

Joskus historioitsijat jakavat Babylonian osiin ja nimittävät pohjoisosaa Akkadiksi ja eteläosaa Sumeriksi tai Kaldeaksi. Alun perin tätä aluetta sanottiin Raamatussa ”Sinearin maaksi” (1Mo 10:10; 11:2; ks. SINEAR). Kun vallassa olevat hallitsijat tekivät myöhemmin Babylonista pääkaupunkinsa, tuosta alueesta alettiin käyttää nimeä Babylonia. Sitä sanottiin myös ”kaldealaisten maaksi”, koska kaldealaiset dynastiat hallitsivat sitä aika ajoin (Jer 24:5; 25:12; Hes 12:13). Babylonian ikivanhoja kaupunkeja olivat mm. Adab, Akkad, Babylon, Borsippa, Erek, Kiš, Lagaš, Nippur ja Ur. Babylonian maailmanvalta ulottui tietenkin Babylonian ulkopuolelle ja käsitti Syyrian ja Palestiinan aina Egyptin rajalle saakka.

Assyrian kuningas Tiglat-Pileser III (Pul) hallitsi Babyloniaa suunnilleen kahdeksannen vuosisadan alkupuoliskolla eaa. (2Ku 15:29; 16:7; 1Ai 5:26). Myöhemmin kaldealainen Merodak-Baladan tuli Babylonin kuninkaaksi, mutta 12 vuoden kuluttua Sargon II syrjäytti hänet. Sargon II:n seuraaja Sanherib joutui myös kohtaamaan babylonialaiskapinan, jota johti Merodak-Baladan. Sanheribin epäonnistuttua yrityksessään valloittaa Jerusalem 732 eaa. lähetti Merodak-Baladan Juudan kuninkaan Hiskian luo sanansaattajia kenties saadakseen tukea Assyriaa vastaan (Jes 39:1, 2; 2Ku 20:12–18). Myöhemmin Sanherib karkotti Merodak-Baladanin ja kruunasi itsensä Babylonin hallitsijaksi. Siinä asemassa hän pysyi kuolemaansa saakka. Hänen poikansa Assarhaddon rakensi Babylonin uudelleen. Babylonialaiset asettuivat kannattamaan Nabopolassaria ja antoivat kuninkuuden hänelle. Hänestä sai alkunsa se uusbabylonialainen dynastia, joka jatkui aina Belsassariin asti. Tuota Nabopolassarin pojasta Nebukadnessarista Belsassariin ulottunutta hallitsijasukua kuvaavat Raamatun profetioissa Nebukadnessarin unessa näkemän kuvapatsaan kultainen pää (Da 2:37–45) ja Danielin uninäyn leijona, jolla oli kotkan siivet ja ihmisen sydän (Da 7:4).

Vuonna 632 eaa. tämä uusi kaldealainen hallitsijasuku valloitti Assyrian meedialaisten ja skyyttalaisten liittolaistensa avulla. Vuonna 625 eaa. Nabopolassarin vanhin poika Nebukadnessar (II) voitti Egyptin faraon Nekon Karkemisin taistelussa, ja samana vuonna hän asettui maan johtoon (Jer 46:1, 2). Nebukadnessarin alaisuudessa Babylon oli ”kultainen malja” Jehovan kädessä närkästyksen vuodattamiseksi uskotonta Juudaa ja Jerusalemia vastaan (Jer 25:15, 17, 18; 51:7). Vuonna 620 eaa. hän pakotti Jojakimin maksamaan veroa, mutta noin kolmen vuoden kuluttua Jojakim kapinoi. Vuonna 618 eaa. eli Jojakimin ollessa kolmatta vuotta pakkoveroa maksavana hallitsijana Nebukadnessar hyökkäsi Jerusalemia vastaan. (2Ku 24:1; 2Ai 36:6.) Jojakim kuitenkin kuoli, ennen kuin babylonialaiset saivat hänet käsiinsä. Jojakin, joka seurasi isäänsä valtaistuimelle, antautui nopeasti, ja hänet vietiin muun ylimystön kanssa vankina Babyloniin 617 eaa. (2Ku 24:12). Seuraavaksi Juudan valtaistuimelle asetettiin Sidkia, mutta hänkin kapinoi, ja 609 eaa. babylonialaiset piirittivät jälleen Jerusalemin ja mursivat lopulta sen muurit 607 eaa. (2Ku 25:1–10; Jer 52:3–12). Vuosi 607 eaa., jolloin Jerusalem autioitettiin, oli merkittävä laskettaessa sitä aikaa, jolloin Jehova Kaikkeuden Suvereenina asettaisi Valtakunnan valtaan itse valitsemansa maailmanhallitsijan. (Ks. KANSAKUNTIEN MÄÄRÄAJAT: ’Tallaaminen’ alkaa.)

On löydetty yksi nuolenpääkirjoitustaulu, jossa mainitaan Egyptiä vastaan Nebukadnessarin 37. hallitusvuonna (588 eaa.) tehty sotaretki. Mahtava Egypti on tuolloin saattanut joutua Babylonin alaisuuteen, kuten profeetta Hesekiel oli ennustanut todennäköisesti 591 eaa. (Hes 29:17–19). Hallittuaan 43 vuotta ja valloitettuaan monia kansakuntia sekä toteutettuaan laajan rakennusohjelman itse Babyloniassa Nebukadnessar II lopulta kuoli lokakuussa 582 eaa., ja hänen seuraajakseen tuli Awil-Marduk (Evil-Merodak). Tämä uusi hallitsija oli huomaavainen vangitulle kuningas Jojakinille (2Ku 25:27–30). Neriglissarin, Evil-Merodakin todennäköisen seuraajan, ja Labaši-Mardukin hallituskausista ei tiedetä paljoakaan.

Sitä vastoin Nabunaidista ja hänen pojastaan Belsassarista, jotka ilmeisesti olivat rinnakkaishallitsijoita Babylonin kukistumisen aikaan, on saatavissa tarkempia historiallisia tietoja.

Siihen aikaan Kyyros Suuren johtamat meedialaiset ja persialaiset marssivat jo valtaamaan Babyloniaa ja ottamaan neljännen maailmanvallan aseman. Lokakuun 5. päivän yönä vuonna 539 eaa. (gregoriaanisen kalenterin mukaan) Babylon vallattiin ja Belsassar surmattiin. Ensimmäisenä vuotenaan Babylonin valloituksen jälkeen Kyyros julkaisi kuuluisan säädöksensä, joka salli 42360 israelilaista sekä monia orjia ja ammattilaulajia käsittävän ryhmän palata Jerusalemiin. Persian valta Babyloniassa päättyi noin 200 vuotta myöhemmin, kun Aleksanteri Suuri 331 eaa. valloitti Babylonin. Parthialaiset hallitsivat Babyloniaa kuninkaansa Mithradates I:n johdolla toisen vuosisadan keskivaiheilla eaa.

Koska juutalaiset yhteisöt olivat kukoistaneet tässä maassa, juutalaisten apostoli Pietari meni Babyloniin, ja juuri sieltä hän kirjoitti ainakin toisen henkeytetyistä kirjeistään (Ga 2:7–9; 1Pi 5:13). Lisäksi näiden Idän juutalaisten yhteisöjen johtajat kehittivät Babylonian targumin, joka tunnetaan myös nimellä Onkeloksen targum, sekä valmistivat joukon heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia. Pietarin profeettakoodeksi, joka on peräisin vuodelta 916, on merkittävä siksi, että se sisältää sekä itämaisia (babylonialaisia) että länsimaisia (tiberialaisia) lukutapoja.

Ks. myös HALLINTOALUE.