Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten voin saada vanhempani antamaan minulle enemmän vapautta?

Miten voin saada vanhempani antamaan minulle enemmän vapautta?

3. luku

Miten voin saada vanhempani antamaan minulle enemmän vapautta?

SINÄ väität olevasi niin vanha, että voit olla myöhään ulkona viikonloppuisin. He sanovat, että sinun on tultava ajoissa kotiin. Sinä sanot haluavasi nähdä sen uuden elokuvan, josta kaikki puhuvat. He sanovat, että et saa mennä katsomaan sitä. Sinä kerrot tavanneesi muutamia mukavia nuoria, joiden kanssa haluaisit mennä ulos. He sanovat haluavansa tavata ystäväsi ensin.

Kun olet teini-ikäinen, sinusta voi toisinaan tuntua siltä kuin vanhempasi pyrkisivät kaikin tavoin rajoittamaan elämääsi. Näyttää siltä, että aina kun sanot: ”Minä haluaisin”, saat väistämättä vastaukseksi: ”Et saa.” Mikään osa elämästäsi ei näytä olevan suojassa vanhempiesi tutkivalta katseelta. 15-vuotias Debbie sanoo: ”Isäni haluaa aina tietää, missä olen ja mihin aikaan tulen kotiin. Useimmat vanhemmat ovat samanlaisia. Täytyykö heidän tietää kaikki? Heidän pitäisi antaa minulle enemmän vapautta.”

Nuoret valittavat lisäksi, että heidän vanhempansa eivät kunnioita heitä. Heihin ei luoteta, vaan heidät tuomitaan ilman oikeudenkäyntiä, kun jokin menee vikaan. Heille ei anneta valinnanvapautta, vaan heitä kahlitaan kaikenlaisilla säännöillä.

”Tuskaisina”

Kohtelevatko vanhempasi sinua toisinaan kuin pikkulasta? Jos kohtelevat, niin muista, että vielä melko äskettäin tosiaan olit lapsi. Vanhempiesi mielessä olet vielä avuton pienokainen, eivätkä he unohda tätä kuvaa hetkessä. He muistavat yhä ne lapselliset kömmähdykset, joita ennen teit, ja haluavat siksi suojella sinua – halusitpa tällaista suojelua tai et.

Tällainen suojelunhalu on erittäin voimakas. Silloin kun äitisi ja isäsi eivät ole hankkimassa sinulle vaatteita, ruokaa tai kattoa pääsi päälle, he usein painiskelevat tarmokkaasti niiden ongelmien kanssa, jotka liittyvät sinun opettamiseesi, valmentamiseesi – ja suojelemiseesi. Heidän sinua kohtaan tuntemansa kiinnostus ei suinkaan ole vain satunnaista. He ovat Jumalan edessä vastuussa siitä, miten he kasvattavat sinua. (Efesolaisille 6:4) Niinpä kun jokin tuntuu uhkaavan hyvinvointiasi, he huolestuvat.

Ajattelehan Jeesuksen Kristuksen vanhempia. Kun he olivat olleet vierailulla Jerusalemissa, he lähtivät tietämättään kotiin ilman häntä. Kun he huomasivat, että hän ei ollut mukana, he etsivät häntä ahkerasti, jopa kuumeisesti. Kun he vihdoin ”löysivät hänet temppelistä”, Jeesuksen äiti puhkesi puhumaan: ”Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavalla? Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.” (Luukas 2:41–48) Jos kerran Jeesus – täydellinen lapsi – aiheutti vanhemmilleen huolta, niin ajattele, kuinka paljon huolta sinä aiheutatkaan omille vanhemmillesi.

Pohditaanpa hetki esimerkiksi iänikuista kiistaa siitä, mihin aikaan sinun täytyy tulla kotiin. Et ehkä näe mitään syytä aikarajojen asettamiseen. Mutta oletko koskaan ajatellut asioita vanhempiesi näkökannalta? Kirjan The Kids’ Book About Parents kouluikäiset tekijät yrittivät sitä. He laativat luettelon ”kuvitelmista, joita varmaankin pyörii vanhempien päässä heidän miettiessään, mitä heidän lapsensa puuhaavat silloin, kun nämä eivät ole tulleet ajoissa kotiin”. Tuossa luettelossa mainittiin vanhempien ajattelevan muun muassa, että lapset ’ottavat huumeita, ovat joutuneet liikenneonnettomuuteen, vetelehtivät puistoissa, heidät on pidätetty, he ovat menneet pornoelokuviin, myyvät huumeita, heidät raiskataan tai heidän kimppuunsa hyökätään, he joutuvat lopulta vankilaan ja tuottavat häpeää perheen maineelle’.

Kaikki vanhemmat eivät hätiköiden tekisi tällaisia selvästi äärimmäisyyteen meneviä johtopäätöksiä. Mutta eikö olekin totta, että monet nuoret tekevät sellaista? Tulisiko sinun siksi pahastua ajatuksesta, että ulkona oleminen myöhään ja huono seura voisivat olla vahingollisia? Halusivathan Jeesuksenkin vanhemmat tietää hänen menemisistään ja tulemisistaan.

Miksi he koettavat estellä

Joidenkuiden nuorten mielestä heidän vanhempiensa pelko siitä, että heille tapahtuu jotakin pahaa, hipoo vainoharhaisuutta. Muista kuitenkin, että sinuun on sijoitettu paljon aikaa ja tunteita. Vanhempiasi voi hämmentää ajatus sinun aikuistumisestasi ja lopulta jopa kotoa lähdöstäsi. Eräs vanhempi kirjoitti: ”Ainoa lapseni, poika, on nyt 19-vuotias, ja voin tuskin kestää ajatusta hänen pois muuttamisestaan.”

Jotkut vanhemmat ovat siksi taipuvaisia estelemään lapsiaan tai suojelemaan heitä liikaa. Olisi kuitenkin paha erehdys, jos sinä vuorostasi reagoisit kohtuuttoman voimakkaasti. Muuan nuori nainen muistelee: ”Äitini ja minä olimme hyvin läheisiä lähes kahdeksanteentoista ikävuoteeni asti. – – [Mutta] kun vartuin, välillemme alkoi syntyä ongelmia. Halusin jonkin verran itsenäisyyttä, mikä hänen on täytynyt kokea uhkaksi suhteellemme. Hän puolestaan yritti pitää minusta kiinni yhä tiukemmin, ja se taas sai minut vetäytymään aina vain kauemmas.”

On erinomaista, kun voi olla jonkin verran itsenäinen, mutta älä hanki itsenäisyyttä perhesiteidesi kustannuksella. Miten voit saattaa sinun ja vanhempiesi välisen suhteen kypsemmälle pohjalle, niin että se perustuu keskinäiseen ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen ja kunnioitukseen? Ensinnäkin kunnioitus saa aikaan kunnioitusta. Apostoli Paavali muisteli kerran: ”Meillä oli kurittajinamme isät, jotka olivat meidän lihaamme, ja me osoitimme heille kunnioitusta.” (Heprealaisille 12:9) Näiden varhaiskristittyjen vanhemmat eivät olleet erehtymättömiä. Paavali jatkoi (jakeessa 10): ”Ihmisisämme – – saattoivat tehdä vain sen, mikä heistä näytti parhaalta.” – The Jerusalem Bible.

Toisinaan nämä miehet osoittivat huonoa arvostelukykyä. Siitä huolimatta he ansaitsivat lastensa kunnioituksen, ja niin ansaitsevat sinunkin vanhempasi. Se että he koettavat ehkä estellä menemisiäsi ja tekemisiäsi, ei anna aihetta kapinallisuuteen. Osoita heille samanlaista kunnioitusta kuin haluat heidän osoittavan sinua kohtaan.

Väärinkäsitykset

Oletko koskaan tullut kotiin myöhässä, koska et voinut olosuhteille mitään? Reagoivatko vanhempasi kohtuuttoman voimakkaasti? Tällaisten väärinkäsitysten sattuessa sinulla on hyvä tilaisuus saavuttaa vanhempiesi kunnioitus. Palautahan mieleesi, miten nuori Jeesus käyttäytyi, kun hänen poissa tolaltaan olevat vanhempansa lopulta löysivät hänet temppelistä viattomasti keskustelemassa Jumalan sanasta joidenkuiden opettajien kanssa. Aloittiko Jeesus tunteellisen vuodatuksen itkien ja ruikuttaen, että hänen vanhempansa olivat täysin epäoikeudenmukaisia epäillessään hänen vaikuttimiaan? Huomaa hänen tyyni vastauksensa: ”Miksi teidän oli lähdettävä minua etsimään? Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” (Luukas 2:49) Jeesuksen tässä tilanteessa osoittama kypsyys teki varmasti vaikutuksen hänen vanhempiinsa. Sen lisäksi että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”, se siis voi myös auttaa sinua saavuttamaan vanhempiesi kunnioituksen. – Sananlaskut 15:1.

Säännöt ja määräykset

Se, miten sinua kohdellaan, riippuu paljolti myös siitä, miten suhtaudut vanhempiesi vaatimuksiin. Jotkut nuoret alkavat murjottaa, valehtelevat tai ovat avoimesti tottelemattomia. Koeta kypsempää menettelytapaa. Jos haluat saada luvan olla ulkona myöhempään, älä ala lapsellisesti vaatia sitä tai ruikuttaa, että ”kaikki muutkin nuoret saavat olla ulkona myöhään”. Kirjailija Andrea Eagan neuvoo: ”[Kerro] heille kaikki mahdollinen siitä, mitä haluat tehdä, niin että he tosiaan ymmärtävät tilanteen. – – Jos kerrot heille kaiken siitä, minne menet ja kenen kanssa ja miksi sinun on tärkeää saada olla siellä myöhempään – –, he saattavat hyvinkin myöntyä pyyntöösi.”

Tai jos vanhempasi haluavat tietää, keitä ystäväsi ovat – ja heidän tulisi haluta – niin älä valita kuin lapsi. Seventeen-lehti suositti: ”Tuo toisinaan ystäviäsi kotiisi, niin että kun sanot meneväsi elokuviin Billin kanssa, isäsi ei tarvitse jyrähtää toisesta huoneesta: ’Kenen Billin? Kuka hän on?’”

”Annetaan lisää”

Jim hymyilee puhuessaan nuoremmasta veljestään Ronista. ”Meillä on ainoastaan 11 kuukautta ikäeroa”, hän sanoo, ”mutta vanhempamme kohtelivat meitä aivan eri tavoin. He antoivat minulle paljon vapautta. Sain käyttää perheen autoa. Eräänä vuonna vanhempani jopa antoivat minun matkustaa yhden nuoremman veljeni kanssa New Yorkiin.

”Ronin suhteen oli kuitenkin toisin”, Jim jatkaa. ”Hän sai tuskin lainkaan vapautta. Isä ei edes viitsinyt opettaa häntä ajamaan autoa, kun hän tuli siihen ikään. Ja kun hän ajatteli olevansa tarpeeksi vanha aloittamaan seurustelun, vanhempani eivät antaneet hänelle lupaa siihen.”

Puolueellisuuttako? Ei, vaan Jim selittää: ”Ron oli taipuvainen vastuuttomuuteen. Häneltä puuttui aloitekykyä. Hän laiminlöi usein hänelle uskotut tehtävät. Ja vaikka minä en koskaan puhunut nenäkkäästi vanhemmilleni, Ron teki selväksi, että hän oli eri mieltä heidän kanssaan. Siitä koitui poikkeuksetta huonoja seurauksia.” Jeesus sanoi Matteuksen 25:29:ssä: ”Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä on oleva runsaasti, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

Haluatko sinä enemmän vapautta ja vastuuta? Osoittaudu siinä tapauksessa vastuuntuntoiseksi. Suhtaudu vakavasti kaikkiin tehtäviin, joita vanhempasi uskovat sinulle. Älä ole erään Jeesuksen vertauksen nuoren kaltainen. Sen jälkeen kun hänen isänsä käski häntä: ”Lapsi, mene tänään työskentelemään viinitarhaan”, hän sanoi: ”Minä menen, herra”, mutta ”ei mennytkään”. (Matteus 21:28, 29) Osoita vanhemmillesi vakuuttavasti, että jos he pyytävät sinua tekemään jotakin – miten pientä tahansa – se tulee tehdyksi.

”Näytin vanhemmilleni, että pystyin hoitamaan vastuita”, muistelee Jim. ”He saattoivat lähettää minut pankkiin, antoivat minun maksaa talouslaskujamme ja mennä valintamyymälään ostoksille. Ja kun äidin täytyi hankkia työpaikka, minä jopa valmistin perheelle ateriat.”

Aloitteen tekeminen

Entä jos vanhempasi eivät yksinkertaisesti ole antaneet sinulle sellaisia tehtäviä? Tee erilaisia aloitteita. Seventeen-lehti ehdotti: ”Tarjoudu valmistamaan perheellesi ateria ja sano vanhemmillesi, että haluat tehdä kaiken itse: suunnitella aterian, laatia ostoslistan ja kustannusarvion, tehdä ostokset, valmistaa ruoan ja korjata jäljet.” Tai jos ruoanlaitto ei ole sinun vahvoja puoliasi, silmäile ympärillesi nähdäksesi, mistä muusta voisit huolehtia. Et tarvitse vanhempiesi nimenomaista käskyä voidaksesi pestä astioita, pyyhkiä lattioita tai siistiä huoneita.

Monet nuoret hankkivat kesä- tai viikonlopputyötä. Jos sinulla on tällainen työpaikka, oletko osoittanut kykeneväsi säästämään ja käsittelemään rahojasi? Oletko tarjoutunut maksamaan asunnostasi ja ruoastasi? (Saatat hyvinkin yllättyä, jos otat selvää, kuinka paljon asunnon vuokraaminen kotipaikkakunnallasi maksaa.) Tämän tekeminen saattaa merkitä sitä, että sinulle jää vähemmän taskurahaa, mutta kun vanhempasi panevat merkille kypsän tapasi käsitellä rahaa, he ovat epäilemättä halukkaita antamaan sinulle enemmän vapautta.

Vähitellen pois vanhempien holhouksesta

Vanhempien pitäisi olla uskottuja ystäviämme, joilta voimme saada runsaasti neuvoja ja opastusta. (Vrt. Jeremia 3:4, ”ystävä” = ”uskottu ystävä”, UM.) Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että sinun täytyy turvautua heihin pienimmissäkin ratkaisuissasi. Voit kehittää luottamustasi omaan kykyysi tehdä ratkaisuja ainoastaan siten, että käytät ’havaintokykyäsi’. – Heprealaisille 5:14.

Sen sijaan että turvautuisit vanhempiisi heti vähäistenkin vaikeuksien ilmaantuessa, yritä siis ensiksi selvittää ongelma omin neuvoin. Sen sijaan että olisit ’hätäinen’ eli toimisit hetken mielijohteesta, noudata Raamatun neuvoa ja ’harkitse tietoa’ ensin. (Jesaja 32:4, UM) Tutki asiaa, varsinkin jos siihen liittyy Raamatun periaatteita. Harkittuasi asiaa rauhallisesti lähesty sitten vanhempiasi. Sen sijaan että aina kysyisit: ”Isä, mitä minun pitäisi tehdä?” tai ”Äiti, mitä sinä tekisit?”, selitä tilanne heille. Kerro heille, mihin tulokseen olet päätynyt. Pyydä heitä sitten esittämään ajatuksiaan.

Silloin vanhempasi huomaavat sinun puhuvan kuin aikuinen eikä lapsi. Olet edistynyt aimo askeleen, mikä osoittaa, että olet varttumassa vapautta ansaitsevaksi aikuiseksi. Vanhempasi saattavat hyvinkin alkaa kohdella sinua niin kuin aikuista.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi vanhemmat ovat niin usein huolissaan lastensa suojelemisesta ja heidän menemistensä ja tulemistensa tietämisestä?

□ Miksi sinun on tärkeää kohdella vanhempiasi kunnioittavasti?

□ Miten vanhempiesi ja sinun väliset väärinkäsitykset voidaan parhaiten selvittää?

□ Miten voit olla yhteistoiminnassa vanhempiesi asettamien sääntöjen ja määräysten kanssa ja saada silti jonkin verran vapautta?

□ Millä tavoilla voit osoittaa vanhemmillesi olevasi vastuuntuntoinen?

[Huomioteksti s. 29]

”Isäni haluaa aina tietää, missä olen ja mihin aikaan tulen kotiin. – – Täytyykö heidän tietää kaikki?”

[Kuva s. 27]

Tuntuuko sinusta, että vanhempasi ympäröivät sinut aidalla?

[Kuva s. 30]

Voit saada vanhempiesi kunnioituksen, jos pysyt rauhallisena väärinkäsitysten sattuessa