Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Maailmanlaajuinen raportti

Maailmanlaajuinen raportti

Maailmanlaajuinen raportti

Afrikka

Niiden kokoaminen, jotka ovat ”asetetut ehdolle ikuiseen elämään”, etenee kovaa vauhtia kautta maapallon (Apt. 13:48). Suuressa osassa Afrikkaa sellaisten ihmisten tulva, jotka haluavat astua Jehovan elämäntielle, on erityisen suuri. Heidän auttamisekseen julkaistiin viime palvelusvuonna Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös jorubaksi (jorubaa puhuu 23 miljoonaa ihmistä) ja Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset tsongaksi (tsongaa puhuu 4 miljoonaa ihmistä).

Angola ja Uganda raportoivat Jehovan julkisten ylistäjien määrän kasvaneen viimeksi kuluneina viitenä vuotena yli 70 prosenttia. Gambiassa, Mosambikissa, Päiväntasaajan Guineassa ja Ruandassa on jokaisessa ollut reilusti yli sadan prosentin kasvu. Guinea-Bissaussa on kasvu ollut 300 prosenttia. Nigeriassa on julistajia säännöllisesti keskimäärin yli 200000. Sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa että Sambiassa on yli 100000 Valtakunnan julistajaa, jotka antavat suurenmoisen todistuksen, usein suurten vaikeuksien keskellä.

Burkina Fasossa monet haluavat innokkaasti kuulla, mitä Raamattu sisältää. Kuluneena vuonna neljä erikoistienraivaajaa saarnasi kolmen kuukauden ajan 169 kylässä 140 kilometrin säteellä pääkaupungista Ouagadougousta. Joillakin seuduilla on tuskin minkäänlaisia teitä, ja kun nämä innokkaat tienraivaajat kulkivat kylästä kylään, he saattoivat kävellä päivässä 15 kilometriä tai enemmänkin lämpötilan ollessa 45 astetta varjossa. He keskustelivat sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet koskaan kuulleet Jehovasta tai tavanneet ainoatakaan hänen todistajaansa. Viime vuosina viranomaiset ovat ponnistelleet opettaakseen paikallisia asukkaita lukemaan ja kirjoittamaan mooren kieltä, joka on näiden ihmisten äidinkieli. Mutta luettavaa on saatavilla kovin vähän. Täyttääkseen tämän tarpeen Seura on tuottanut lukuisia julkaisuja heidän kielellään. Tienraivaajat kertovat: ”Väestön suhtautuminen julkaisuihin on hyvin liikuttavaa, ja se rohkaisee meitä. – – Näemme, miten he iloitsevat saadessaan vihdoinkin julkaisuja omalla kielellään, ja varsinkin sellaisia julkaisuja, joissa kerrotaan Jumalan hyvää uutista.” Tienraivaajat levittivät tällä alueella kolmessa kuukaudessa 3615 kirjaa, 22228 kirjasta ja 368 lehteä.

Eräässä Nigerian kaupungissa julistajat olivat aikeissa mennä todistamaan alueelle, jossa tilanne oli vaarallisesti kiristymässä etnisten riitojen vuoksi. Julistajat noudattivat saamaansa neuvoa ja ryhtyivät tekemään kotiinlähtöä. Mutta raivostunut nuorisojoukko pysäytti heidän autonsa ja vaati heiltä bensiiniä talojen polttamiseen. Veljet selittivät heille puolueettoman kantansa, mutta nuoret eivät kuunnelleet (Joh. 17:16; Room. 12:18). Sitten julistajat antoivat kullekin Valtakunnan Uutiset nro 35 -traktaatin, jossa oli kysymys ”Tulevatko kaikki ihmiset koskaan rakastamaan toisiaan?” Nuoret ihastelivat traktaattia, kiittivät veljiä ja päästivät heidät menemään rauhassa kotiinsa.

Työskennellessään viime vuonna eräällä syrjäisellä alueella Ruandassa muuan todistaja tapasi miehen, joka oli erittäin onnellinen saadessaan Tieto-kirjan ja raamatuntutkistelun. Aivan alusta saakka mies osoitti arvostavansa seurakunnan kokouksia (Hepr. 10:24, 25). Vaikka mies oli menettänyt toisen jalkansa polvesta alaspäin, hänellä oli tapana ylittää järvi puunrungosta koverretulla kanootilla ja kävellä neljä tuntia päästäkseen kokouspaikkaan. Hän kävi kokouksissa säännöllisesti, liittyi teokraattiseen palveluskouluun ja auttoi lapsiaankin saamaan tietoa heidän Luojastaan. Hän riemuitsi sen toivon vuoksi, että voisi pian taas kävellä molemmilla jaloillaan! (Jes. 35:6.)

Monroviassa Liberiassa muuan mies nimeltä Jackson tutki todistajien kanssa, mutta joutui sodan takia pakenemaan kotiseudulleen Bopolun kylään. Jonkin ajan kuluttua haaratoimisto sai kirjeen, jossa hän pyysi hartaasti apua valtakunnansalin rakentamiseen ja kiinnostuneista huolehtimiseen. Miksi? Hän selitti: ”Joka sunnuntai puoli seitsemästä aamulla aina iltayhdeksään asti minulla on kiire raamatuntutkistelujen johtamisessa – – En pysty enää huolehtimaan kaikista niistä, jotka haluavat raamatuntutkistelun, joten olen antanut neljälle raamatuntutkisteluoppilaalleni tehtäväksi auttaa minua ja johtaa itse useita raamatuntutkisteluja. – – Suurin ongelmani tällä hetkellä on se, miten huolehtia tästä kasvavasta seurakunnasta. Olen itsekin hengellisesti lapsi ja tarvitsen hengellistä maitoa, joten kuinka voin ruokkia muita?” Bopolussa vieraillut kierrosvalvoja kertoi, että Jackson tutki Raamattua 37 ihmisen kanssa ja että oli vielä monia, jotka halusivat tutkia. Kierrosvalvoja sanoikin, että Bopolussa tarvittaisiin kiireesti erikoistienraivaajaa. Lopulta Jackson pätevöityi itsekin kastamattomaksi julistajaksi.

Mosambikin 637 seurakunnasta 372:ssa pidetään luku- ja kirjoitustaidon kursseja. Tällä hetkellä näillä kursseilla käy noin 5800 oppilasta, ja kuluneen vuoden aikana 1525 oppi lukemaan. On mainitsemisen arvoista, että 72 prosenttia Mosambikin Jehovan todistajista on luku- ja kirjoitustaitoisia. Luku- ja kirjoitustaidon kurssit ovat auttaneet merkittävästi täällä asuvia ihmisiä tulemaan Raamatun totuuden täsmälliseen tuntemukseen (1. Tim. 2:3, 4).

Eräänä aamuna, kun kahden perheen pojat, toinen neljä-, toinen viisivuotias, tuotiin kouluun Windhoekissa Namibiassa, koulun rehtori kertoi, että luokalla olisi syntymäpäiväjuhlat. Hän oli lukenut Koulu-kirjasen, joten hän kysyi toisen pojan äidiltä, mitä hänen pitäisi tehdä. Sisar selitti kantamme, mutta sanoi, että pojat pystyisivät kyllä tekemään itsekin päätöksensä.

Kun toisen pojan äiti tuli koulupäivän jälkeen hakemaan lastaan, rehtori kertoi hänelle: ”Voitte olla todella ylpeitä näistä kahdesta pojasta! Lähetin heidät luokan ulkopuolelle, kun lapset lauloivat syntymäpäivälaulua. Kun tuli kakun aika, nuorempi pojista kysyi, oliko se syntymäpäiväkakku. Vastasin että oli, ja hän sanoi: ’Ei kiitos.’ Toinen poika sanoi samoin.” Jälkeenpäin toinen pojista kysyi opettajalta, tiesikö tämä Jumalan nimen, ja todisti hänelle sitten Jehovasta. Toinen poika toi oma-aloitteisesti opettajalle videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana. Poikien antaman hyvän esimerkin ja heidän rohkean todistamisensa johdosta opettaja tuli muistonviettoon. Yksi poikien vanhemmista aloitti opettajalle raamatuntutkistelun, ja opettaja sanoi: ”Olen alkanut tehdä asiat nyt Jumalan tavalla ja olen päättänyt, että mikään ei saa estää minua.”

Sambiassa muuan innokas vanhin käyttää Seuran julkaisemia äänikasetteja tehokkaasti todistaessaan kadulla. Miten? Hän pysäköi autonsa tienvarteen ja soittaa kasettia Perheonnen salaisuus. Ohikulkijoita pyydetään kuuntelemaan luettua aineistoa, ja he kysyvätkin pian, mikä se on. Veljemme selittää, että he ovat kuulleet osan Perheonni-kirjasta. Tämän johdosta hän sai yhdessä kuukaudessa levittää 29 kirjaa ja aloittaa kaksi raamatuntutkistelua.

Amerikka

Elonkorjuu on tällä hetkellä joissakin maissa runsaampaa kuin toisissa, mutta silti pitää yhä paikkansa, että ”pellot – – ovat vaaleita elonkorjuuta varten” (Joh. 4:35). Viimeksi kuluneina viitenä vuotena on Valtakunnan julistajien määrä kasvanut Brasiliassa 33 prosenttia, Meksikossa 36 prosenttia, Kuubassa 64 prosenttia ja Kolumbiassa 65 prosenttia. Yhdysvalloissa meni saman ajan kuluessa vesikasteelle 209249 vertauskuvaksi vihkiytymisestään, ja uusi ennätyksellinen määrä julistajia – 1040283 – osallistui kenttäpalvelukseen!

Eräällä Hondurasin eteläosassa palvelevalla erikoistienraivaajalla oli todella iloa tuottava tutkistelu. Siihen mennessä, kun tutkistelu oli edennyt Tieto-kirjan lukuun 12, oppilaasta oli tullut kastamaton julistaja. Kahdessa kuukaudessa tämä mies johti jo itsekin kahta edistyvää raamatuntutkistelua, ja kumpikin oppilas kävi kokouksissa. Kolmen ja puolen kuukauden kuluttua hänen ensimmäisestä tutkisteluoppilaastaan tuli kastamaton hyvän uutisen julistaja, ja kolme kuukautta myöhemmin toinenkin alkoi todistaa. Ensimmäisenä tutkimisen aloittanut mies samoin kuin hänen ensimmäinen tutkisteluoppilaansa olivat samaan aikaan valmiita kasteelle. Myös toinen edistyy hyvin. Entä tämän jälkeen? Mies, joka alkoi tutkia ensimmäisenä ja joka on nyt veljemme, johtaa taas jo uutta raamatuntutkistelua eräälle pariskunnalle. Opetuslasten tekeminen on tosiaan ilo!

Amazonin seudulla Brasiliassa ponnistellaan tarmokkaasti perusteellisen todistuksen antamiseksi. Haaratoimisto on lähettänyt 21 tienraivaajaa neljällä suurella veneellä saarnaamaan tuolle alueelle. Kaikilla näillä tienraivaajilla on kokemusta vesillä liikkumisesta, ja mikä vielä tärkeämpää, heillä on altis, uhrautuva henki. Nämä veneet liikennöivät Madeira-, Purus-, Solimões- ja Tocantinsjoella samoin kuin Marajón saaren seutuvilla. Näiden jokien yhteenlaskettu pituus on noin 9700 kilometriä, ja arviolta 370000 ihmistä asuu näiden jokien varsilla tai niiden lähistöllä. Äskettäin tuli erään venekunnan tienraivaajilta kirje, jossa sanottiin muun muassa: ”Tulimme viimein Chavesin kaupunkiin – – Pidimme yleisökokouksen ja esitimme videon Jumalallisen opetuksen yhdistämiä. Kaikkiaan seitsemänkymmentä oli läsnä. Muuan mies otti Voit elää ikuisesti -kirjan ja luki sen läpi tuon viikon kuluessa, jonka siellä viivyimme. Hän sanoi meille: ’Jos perustatte tänne kirkon, haluan olla sen jäsen.’”

Joitakuita voi olla vaikea tavoittaa, ei niinkään siksi, että he asuvat kaukaisilla alueilla, vaan koska he matkustavat tällaisille seuduille lomallaan. Lähes miljoona ihmistä matkustaa joka kesä Alaskaan katsomaan 6194 metrin korkuista McKinleyn vuorta! Voisimmeko tavoittaa heidät sieltä ja tarjota heille jotakin, joka auttaisi heitä ajattelemaan Jumalaa ja hänen tarkoitustaan? Paikalliset todistajat saivat erikoisluvan pystyttää kirjallisuuspöydän Denalin kansallispuistoon. Herätkää!-lehdistä valittiin sopivia aiheita, kuten ”Vuoret – mestarillisia luomistöitä” (8.10.1994), ”Kuka pelastaa eläimet?” (8.7.1997), ”Voidaanko sademetsät pelastaa?” (8.5.1998) ja ”Iditarod – vuosituhantisen kehityksen tulos” (8.10.1995). Sen ansiosta, että julistajat ponnistelivat mennäkseen sinne, missä on ihmisiä, he tapasivat vierailijoita Australiasta, Kreikasta, Kanadasta, Englannista, Saksasta, Italiasta, Skotlannista, Ruotsista, Sveitsistä ja Taiwanista sekä Kiinasta! He todistivat myös monille Yhdysvaltojen muista osista tulleille.

Meksikossa työskennellään nykyään tiheään samoilla alueilla – monissa kaupungeissa viikoittain tai joka toinen viikko. Las Nubesin asutusalueella Chiapasin osavaltiossa suurin osa asukkaista on Jehovan todistajia. Siellä on ainoastaan kolme kotia, joiden asukkaat eivät ole todistajia. San Antonio Buenavistassa on nyt kahdeksan seurakuntaa ja vain 64 kotia, joissa ei asu todistajia. Todistajat kävelevät tuntikausia alueille, joilla he voivat saarnata ja johtaa raamatuntutkisteluja.

Nicaraguassa erään valtakunnansalissa pidetyn kokouksen jälkeen muuan todistaja tervehti kahta nuorta naista. Hän luuli heitä toisesta seurakunnasta vierailulle tulleiksi todistajiksi. Kun sisaremme tajusi, ettei asia ollutkaan niin vaan että he olivat tulleet vain uteliaisuudesta, hän tarjosi heille raamatuntutkistelua. He ottivat tarjouksen vastaan. Molemmat kuuluivat uskonnolliseen ryhmään, joka tunnettiin nimellä Nuori elämä ja jonka paikallisia johtajia he olivat. Toinen heistä, Karelia, alkoi opettaa ryhmälleen asioita, joita hän oppi raamatuntutkistelussaan. Hän aloitti Jumalan nimestä. Eräs kirkon pastori yritti estää häntä ja sanoi, että Jehova ei todellisuudessa ole Jumalan nimi. Karelia vastasi, että jos asia kerran oli niin, pastori ei voisi enää käyttää Raamattuaan, koska siinä oli nimi Jehova. Pastori jäi sanattomaksi. Sen jälkeen Karelia opetti ryhmälleen totuuden kolminaisuudesta ja rististä. Pian pastorit kielsivät häntä rukoilemasta kokouksissaan, sillä hän rukoili Jehovaa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Häntä ei kutsuttu heidän seuraavaan kokoukseensa. Niinpä hän eräässä noista kokouksista ilmoitti aikovansa jättää ryhmän ja tulla Jehovan todistajaksi. Hän teki tämän päätöksen tutkittuaan vain neljä ensimmäistä lukua Tieto-kirjasta. Alle seitsemässä kuukaudessa hän meni kasteelle.

Aasia

Itämaatkin vastaavat kutsuun: ”Ylistäkää Jahia! – – Jokainen hengittävä ylistäköön Jahia.” (Ps. 150:1, 6.) Jehovan todistajat ovat saarnanneet hyvää uutista jokaisessa Aasian maassa, ja kun ihmiset saavat tilaisuuden kuulla tämän sanoman, todistajien määrä kasvaa edelleen. Joissakin maissa tuo kasvu on nopeaa. Israelissa, Bangladeshissa ja Macaossa on kussakin ollut yli 100 prosentin kasvu viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Nepal, Georgia ja Kazakstan raportoivat kaikki kasvun olleen pitkälti yli 200 prosenttia. Korean tasavallassa noin 85000 osallistuu säännöllisesti hyvän uutisen saarnaamiseen. Japanissa taas on runsaat 222000 uskollista Jehovan palvelijaa.

Huhtikuun 30. päivä 1998 oli Kirgisiassa todellinen ilon päivä, sillä Jehovan todistajien työ sai laillisen tunnustuksen. Rekisteröinnistä vastaavan valtiollisen komission puheenjohtaja oli yllättynyt, kun veljet lahjoittivat hänelle Tieto-kirjan, joka oli jo saatavilla kirgiisin kielellä.

Vaikka pikkulapset eivät olekaan vielä käyneet kasteella, niin heilläkin on toisinaan merkittävä osuus ihmisten saamisessa tosi palvonnan puolelle. Intiassa muuan kolme ja puolivuotias todistajaperheen poika oli naapureilleen ystävällinen, ja hän kohteli näitä kuin vanhempaa veljeään ja sisartaan. Poika pyysi toistuvasti naapurissa asuvaa ”veljeään” tulemaan sunnuntaisin kanssaan seurakunnankokouksiin. Mutta naapuri kävi viikonloppuisin elokuvissa. Viimein hän kuitenkin antoi periksi ja lupasi lähteä kokoukseen. Sitten poika vaati, että naapurin pitäisi olla asianmukaisesti pukeutunut valtakunnansaliin mennessään. Kun naapuri yritti esittää tekosyitä, poika otti häntä kädestä, vei hänet hänen huoneeseensa ja näytti, mitä vaatteita hänen olisi sopivaa käyttää. Kokouksessa tämä nuori mies totesi yllätyksekseen pitävänsä kuulemastaan. Sen jälkeen hän ja hänen sisarensa eivät olleet koskaan poissa kokouksista. Myöhemmin naapuri huomasi, että tämä pieni poika totteli vanhempiaan, olivatpa nämä paikalla tai eivät – koska ”Jehova katselee” – ja hän oli todella hämmästynyt. Nyt hänellä ja hänen sisarellaan on tavoitteena tulla kastetuiksi todistajiksi.

Kagoshimassa Japanissa on eräs julistaja pannut Seuran videot hyvään käyttöön. Koska hän oli vakuuttunut siitä, että ne ovat mitä tehokkaimpia välineitä ihmisten sydämen tavoittamisessa, hän päätti katsoa ne kaikki ei-uskovan aviomiehensä kanssa. Ensin he katsoivat videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana. Sen ansiosta hänen miehensä alkoi tutkia Raamattua säännöllisesti. Myös video Jumalallisen opetuksen yhdistämiä teki mieheen syvän vaikutuksen, sillä siinä osoitetaan, että maailmanlaajuinen veljesseura on todellisuutta. Tämä sai miehen haluamaan tulla Jehovan todistajaksi. Työnsä ja sukulaisten painostuksen vuoksi se tuntui hänestä kuitenkin mahdottomalta. Katsottuaan sitten ensimmäisen ja toisen osan videosarjasta Raamattu – tosiasioiden ja ennustusten kirja hän alkoi soveltaa Raamatun periaatteita elämäänsä. Pian hän osallistui kenttäpalvelukseen kastamattomana julistajana. Lopulta video Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä sai hänet vakuuttumaan siitä, että Jehova vahvistaa kansaansa. Hän oli nyt valmis kasteelle, ja hänet kastettiinkin lokakuussa 1997.

Myanmarissa asuva Valkim-niminen, hyvin uskonnollinen nainen, liittyi metodistikirkkoon. Kun hänen seurakuntansa pappi lähti toisen kirkon papiksi, Valkim meni hänen perässään, sillä hän ei löytänyt aitoa iloa kirkosta, johon oli liittynyt. Myöhemmin pappi muutti jälleen, liittyi evankeliseen kirkkoon ja tuli sen papiksi. Taas Valkim seurasi häntä. Ajan mittaan Valkim kuitenkin pettyi perusteellisesti kaikkiin uskontoihin, sillä hän ei ollut saanut tyydytetyksi hengellistä nälkäänsä. Vähän tämän jälkeen hänen kolme lastaan kuolivat peräjälkeen kolmen vuoden aikana. Hän oli toivoton. Hänen ystävänsä ehdottivat, että hän katselisi videoita ja lukisi romaaneja saadakseen lohtua. Masennus ei hellittänyt. Sitten erään kerran Valkim meni tapaamaan sukulaistaan, josta oli tullut Jehovan todistaja. Siellä sattui olemaan samaan aikaan muuan vanhin, ja hänelle kerrottiin Valkimin ahdingosta. Vanhin kutsui hänet kokouksiin valtakunnansalille ja sanoi, että mikäli Valkimilla olisi mitä tahansa kysymyksiä, hän voisi esittää niitä kokousten jälkeen. Valkim otti kutsun vastaan. Kun hän oli saanut häntä hämmentäneisiin kysymyksiin raamatulliset vastaukset, hän oli viimeinkin tyytyväinen. Hän otti auliisti vastaan raamatuntutkistelun, edistyi nopeasti ja on nyt kastettu julistaja.

Vaaditaan usein kärsivällisyyttä, jotta voidaan voittaa uskonnollisen ennakkoluuloisuuden aiheuttamat esteet ja kertoa hyvää uutista. Mutta jotkut kuuntelevat halukkaasti ja ilmaisevat arvostuksensa siten, että he ponnistelevat vilpittömästi käydäkseen säännöllisesti seurakunnankokouksissa. Noin 60-vuotias Natalija asuu Kazakstanin vuoristoseudulla. Hänen on matkustettava kahdella linja-autolla päästäkseen kokouksiin valtakunnansalille 30 kilometrin päähän kotoaan. Ensimmäinen linja-auto vie hänet alas laaksoon 12 kilometrin päähän ja toinen sieltä edelleen 18 kilometrin päässä sijaitsevalle valtakunnansalille. Mutta talvisin linja-auto ei useinkaan kulje vuoristoseudulle, koska se jään ja lumen takia on vaarallista. Mutta Natalijasta ei ole liian vaarallista kulkea jalkaisin alas laaksoon päästäkseen tuohon toiseen linja-autoon. Hän sanoo: ”Minun on mentävä kotiin” eli valtakunnansaliin. Hän selittää: ”Minulla on kaksi kotia. Toinen on se missä nukun, ja toinen on valtakunnansali.”

Israelin väestö on rotujen, kielien ja uskontojen sekoitus. Israelissa asuvat todistajat kutsutaan usein sisään kertomaan käyntinsä syy. Monet osoittavat vilpitöntä arvostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan. Kuitenkin ääriortodoksisessa juutalaisyhdyskunnassa on pieni vähemmistöryhmä, jota lisääntyvä vastakaiku Valtakunnan sanomaa kohtaan järkyttää. Joulukuussa 1997 kokoontui Tel Avivin lähellä Jaffassa noin 300-päinen mielenosoittajien joukko piirikonventtipaikan ulkopuolelle. Useimmat mielenosoittajista olivat tulleet linja-autolla maan muista osista, eikä heillä ollut aavistustakaan, ketä vastaan he osoittivat mieltään.

Järjestäytyneet, väkivaltaiset ryhmät ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa sisaria on hakattu pahoin ja veljet ovat joutuneet väijytykseen uusintakäyntejä tehdessään. Vastustajat yrittävät nostattaa vihaa veljiämme kohtaan huutelemalla iskulauseita, joissa meidät yhdistetään natseihin ja joissa väitetään, että me maksamme ihmisille, jotta nämä kääntyisivät uskontoomme. Vaikka tällaisten meitä vastaan suunnattujen, vihaan yllyttävien kampanjoiden järjestäjät tietävät, että heidän väitteensä eivät pidä paikkaansa, monet harhaan johdetut ihmiset uskovat näihin valheisiin ja ovat valmiita tekemään mitä tahansa, mitä heiltä pyydetään.

Vastustus ei ole pelästyttänyt veljiä eikä estänyt kiinnostuneita löytämästä totuutta. Israelilaisten suuri enemmistö on järkyttynyt sellaisen laittoman toiminnan vuoksi. Monet ohikulkijat, jotka näkevät uskonnollisten vastustajien osoittavan mieltään Betel-kodin edessä, pysähtyvät esittämään kysymyksiä todistajille ja ovat iloisia kuullessaan, mitä Raamattu kertoo. Mielenosoitukset ovat herättäneet joissakuissa kiinnostusta siinä määrin, että he ovat jopa alkaneet tutkia Jehovan todistajien kanssa ja käydä heidän kokouksissaan.

Libanonissa eräällä huolehtivaisella sisarella oli mahdollisuus auttaa nuorta tyttöä, joka oli varttunut Jehovan kansan yhteydessä. Tyttö kävi kokouksissa 15-vuotiaaksi saakka, ja hänellä näytti menevän hyvin. Mutta sitten hän lakkasi yhtäkkiä olemasta seurakunnan yhteydessä, eikä hän halunnut puhua Raamatun totuudesta. Kului lähes vuosi, jona aikana hän pysyi poissa seurakunnasta. Viimein edellä mainittu sisar keskusteli asiasta vanhinten kanssa, ja rukoiltuaan Jehovalta apua hän soitti tytölle ja kysyi, saisiko hän tulla käymään tytön luona. Vastaus kuului: ”Miksi sinä haluat tulla käymään minun luonani? Jos haluat puhua totuudesta, niin älä tule.” Sisar vakuutti tytölle, että hän kaipasi tätä ja haluaisi kertoa tälle hiljattain tekemästään Euroopan-matkasta. Sisar lupasi kunnioittaa tytön toivomusta, mutta lisäsi: ”Minulla on kyllä sinulle muutamia kysymyksiä, ja vastauksesi voisivat olla hyödyksi, kun yritän auttaa kaltaisiasi nuoria.”

Kun he tapasivat, sisaremme kertoi tytölle Euroopan-matkasta ja konventista, jossa oli ollut mukana. Hän kertoi siitä ilosta, jota hän oli tuntenut ystävien seurassa, ja siitä rakkaudesta, jota he osoittivat. Tyttö näytti pitävän kuulemastaan, ja se vaikuttikin häneen syvästi. Sitten sisar esitti hänelle joitakin kysymyksiä: ”Sinä olet elänyt vuoden verran omaa elämääsi olematta totuuden yhteydessä. Kerrohan nyt minulle, oletko ollut onnellinen ja tyytyväinen. Mitä sellaista totuudesta puuttui, mitä löysit maailmallisesta elämäntavasta? Entä ne, joiden seurassa olet ollut tämän vuoden aikana – tuntuuko sinusta nyt, että he ovat olleet sinulle parempaa seuraa kuin ne, joiden kanssa olit aikaisemmin?” Hän pyysi tyttöä miettimään näitä kysymyksiä ja vastaamaan niihin myöhemmin.

He tapasivat uudelleen kymmenen päivän kuluttua. Tyttö vastasi sisaren kysymyksiin ja sanoi muun muassa, että hän oli ikävystynyt ja oli yrittänyt kuluttaa aikaansa tekemällä kotitöitä, kuuntelemalla musiikkia ja katselemalla televisiota ja videoita, mutta ei ollut onnellinen. Hän sanoi myös, että hänellä oli poikaystävä, jonka odotti menevän kanssaan naimisiin. Sisar auttoi häntä kärsivällisesti ymmärtämään, mitä tosi rakkaus on ja miten poika, joka todella rakastaa tyttöä, osoittaisi rakkautensa ja kiinnostuksensa häntä kohtaan. Sisar käytti apunaan muutamia raamatunkohtia ja joitakin Herätkää!-lehden ”Nuoret kysyvät” -kirjoituksia sekä kirjaa Tee perhe-elämäsi onnelliseksi. Niiden muutamien käyntien aikana, jolloin he keskustelivat yhdessä Perhe-elämä-kirjan viidestä ensimmäisestä luvusta, tyttö tuli siihen tulokseen, että hän ei haluaisi poikaystäväänsä aviomiehekseen.

Tytön kanssa aloitettiin uudelleen raamatuntutkistelu, ja hän edistyi nopeasti. Sitten muuan toinen nuori mies osoitti kiinnostusta sekä häntä että totuutta kohtaan. Mutta vaikka tämä nuori mies tutki, hän ei edistynyt. Tyttö katkaisi kaikki siteensä häneen, sillä hän päätti, että avioituisi vain jonkun sellaisen kanssa, joka palvelisi Jehovaa kokosydämisesti hänen kanssaan. Vuoden kuluttua hän meni kasteelle. Hän sai osa-aikaisen työn ja aloitti sitten tienraivauksen. Sen sijaan että tuntisi itsensä ikävystyneeksi, hän palvelee nyt onnellisena tienraivaajana. Hän pystyy myös auttamaan muita nuoria, jotka ajattelevat, että maailma voisi tehdä heidät onnellisiksi, aivan kuten hänkin kerran ajatteli.

Miten kaikki lampaankaltaiset ihmiset voidaan tavoittaa yli 130000000 asukkaan Pakistanissa? Veljemme tekivät oman osansa levittämällä kuluneena vuonna innokkaasti muun muassa urdun- ja englanninkielisiä Valtakunnan Uutiset nro 35 -traktaatteja. Niinpä haaratoimistoon tuli vielä kuukausienkin kuluttua lipukkeita, joissa pyydettiin Mitä Jumala vaatii meiltä? -kirjasia ja raamatuntutkisteluja. Niitä tuli jopa kaupungeista, joissa ei asu todistajia. On ilmeistä, että keskitaivaalla lentävällä enkelillä, johon viitataan Ilmestyksen 14:6:ssa, on merkittävä osa tässä työssä.

Eurooppa

Tämä on Jehovan ”pelastuksen päivä” (2. Kor. 6:2). Ihmisillä on vielä mahdollisuus valita elämä. Itä-Eurooppa on yksi niistä alueista, joilla monet parhaillaan tekevät tuon viisaan valinnan. Vuoden 1993 jälkeen on Bosniassa ja Hertsegovinassa, Bulgariassa, Liettuassa, Moldovassa, Ukrainassa ja Virossa ollut yli sadan prosentin kasvu. Latviassa ja Venäjällä kasvu on puolestaan ollut yli 300 prosenttia eri tahojen lisääntyvästä vastustuksesta huolimatta. Valko-Venäjä raportoi kasvun olleen yli 500 prosenttia. Ja Albania aivan uskomattomat 830 prosenttia! Selvästikin on vielä monia sellaisia, jotka saatuaan tarvittavaa rohkaisua tarttuvat kiitollisina mahdollisuuteen valita elämä.

Itävallassa muuan todistaja meni tapaamaan naista, joka sanoi aina, ettei hänellä ollut aikaa. Eräällä käynnillään todistaja sitten jätti naiselle vain traktaatin Elämä rauhaisassa uudessa maailmassa, ja ennen kuin nainen ehti sanoa ”Minulla ei ole aikaa”, todistaja sanoi lyhyesti: ”Tämä liittyy perheenne tulevaisuuteen.” Se mitä tuo nainen luki, sai hänet haluamaan tietää lisää. Kun todistaja palasi, nainen pyysi häneltä kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä, jonka hän oli huomannut olevan näytteillä valtakunnansalin ulkopuolella. Sillä välin perhe sai mainoslehtisen, jossa ilmoitettiin paikallisen kirkon rahoittamasta raamattukurssista. Nainen ja hänen aviomiehensä menivät mukaan. Mutta kun he esittivät papille kysymyksiä, tämä vastasi, että tällä kurssilla pitäisi vain mietiskellä, ei keskustella. He saivat kuitenkin vastaukset kysymyksiinsä, kun todistaja seuraavan kerran tuli heidän luokseen. Aloitettiin raamatuntutkistelu. Kuten odottaa saattoi, alkoi ilmaantua vastustusta. Aviomies oli kirkon suntio ja kirkkoneuvoston jäsen. Painostuksen vuoksi hän lopetti tutkimisen joksikin aikaa. Yhteyttä pidettiin kuitenkin puhelimitse, ja hänelle toimitettiin lehtiä. Tutkistelu jatkui kolmen kuukauden kuluttua. Kun miehen arvostus Jehovaa kohtaan kasvoi, hän jätti kirkkoneuvoston ja lakkasi palvelemasta suntiona. Sekä hän että hänen vaimonsa ovat nyt kastettuja todistajia, ja heidän lapsensa ovat kastamattomia julistajia.

Monet eurooppalaiset ovat muuttaneet vaurastumisen toivossa Yhdysvaltoihin. Näin teki Latviasta kotoisin oleva mies nimeltä Aleksander, mutta totesi, ettei elämä ollut helppoa tässä lupausten maassa, ja lopulta hän oli taloudellisessa ahdingossa. Hän löysi kuitenkin hengellisiä rikkauksia. Tutkiessaan Raamattua Jehovan todistajien kanssa hän tajusi, että oli löytänyt totuuden, joka oli jotakin paljon arvokkaampaa kuin kulta. Koska hän luonteensa vuoksi innostui asioista helposti, hän halusi kertoa pian muillekin vasta löytämästään uskosta. Ennen Yhdysvaltoihin lähtöään hän oli eronnut vaimostaan Inarasta ja jättänyt tämän huolehtimaan heidän pojastaan Kimistä. Kuitenkin Aleksanderin monien kirjeiden ja puhelinsoittojen jälkeen Inara alkoi tutkia Raamattua latvialaisten todistajien kanssa. Viimein Aleksander meni kasteelle New Yorkissa ja Inara Liettuassa. Oltuaan poissa viisi vuotta Aleksander palasi Latviaan ja avioitui uudelleen entisen vaimonsa kanssa, nyt jo yhdeksän vuotta täyttäneen Kimin suureksi iloksi.

Jeesus opetti meitä rakastamaan jopa vihollisiamme (Matt. 5:44, 45). Myös jotkut heistä muuttavat elämäänsä niin, että he voivat ilahduttaa Jehovaa. Tämä osoittautui todeksi, kun Liettuassa muuan Tauragen seurakunnan vanhin kävi läpi kastekysymyksiä erään kasteelle aikovan kanssa. Kasteelle aikova oli Panevėz̆ysin kaupungissa asuva iäkäs nainen. Keskustelun kuluessa nainen kertoi, että hänen oli vaikea pukea ylleen lempeää persoonallisuutta sen työn luonteen vuoksi, jota hän oli tehnyt vuosikausia. Hän oli ollut vartijana Panevėz̆ysin naisvankilassa. Tämä herätti vanhimman kiinnostuksen. Hän kysyi, oliko nainen työskennellyt siellä 1960-luvulla. Nainen vastasi myöntävästi, joten vanhin kysyi: ”Tunsitko keitään sellaisia Jehovan todistaja -naisia, jotka olisivat olleet tuolloin totuuden takia vangittuina?” Nainen muisti kaksi tai kolme, muun muassa Petruten, sisaren, joka oli auttanut häntä hiljattain oppimaan totuuden. Hän muisti myös sisaren, joka oli vangittu yhdessä pienen tyttärensä kanssa. Kun vanhin kuuli tämän, hän kertoi naiselle aivan innoissaan, että tämä puhui hänen äidistään, joka oli vangittu todistamisen takia. Oikeuden päätöksellä kaikki lapset tätä pikkutyttöä lukuunottamatta oli otettu häneltä pois ja annettu sukulaisten hoiviin. Vanhin oli ollut tuolloin kolmivuotias. Ja nyt hän kävi läpi kastekysymyksiä äitinsä entisen vanginvartijan kanssa. Miten onnellinen vanhin olikaan, että nainen oli omaksunut totuuden!

Vaikka Suomen Jehovan todistajien kokonaismäärä kasvoikin viime vuonna vain vähän, he iloitsivat uudesta julistajahuipusta – 20103. Tässäkin maassa on yhä ihmisiä, jotka etsivät totuutta. Esimerkiksi eräs todistajapariskunta suunnitteli tutustua paremmin naapuriperheeseen. Mutta ennen kuin he ehtivät toteuttaa suunnitelmiaan, naapurin rouva tuli heidän ovelleen. Heidän jutellessaan keskustelu kääntyi hengellisiin asioihin, ja sisaremme tarjosi naiselle Tieto-kirjaa.

Kun nainen vei kirjan kotiinsa, hänen miehensä luki sen parissa päivässä, mutta vain arvostellakseen, koska hänellä oli ennakkoluuloja Jehovan todistajia kohtaan. Hän huomasi kuitenkin haluavansa tietää lisää. Pian he kertoivatkin todistajille, että he olivat jo pitkään etsineet uskontoa, jolla olisi totuus. He olivat tutkineet monia uskontoja, mutta olivat jättäneet Jehovan todistajat väliin, sillä kaikki puhuvat heitä vastaan. He ajattelivat: ”Ei heillä voi olla mitään annettavaa, koska muillakaan uskonnoilla ei ollut.”

Perheen kanssa aloitettiin viipymättä tutkistelu. Pariskunta sanoi: ”Tutkiessamme monet tututkin raamatunkohdat selkenivät aivan uudella tavalla. Tuntui kuin sumuverho olisi poistunut edestämme, kun totuus alkoi vähitellen tulla esiin. Nähdessämme kirjan aukeamalla piirretyn kuvan paratiisista, ajattelimme heti, että ’tuonne mekin haluamme päästä!’”

Pian he alkoivat käydä seurakunnankokouksissa. Vaimo muistelee: ”Lämmin vastaanotto yllätti minut täysin – en ollut uskoa sitä todeksi!” Hänen mieheensä teki syvän vaikutuksen hänen näkemänsä järjestelmällisyys ja täsmällisyys. Heidän 12-vuotias poikansa havaitsi jotakin muuta: ”Huomasin perheestämme sen, että isä ja äiti muuttuivat tutkimisen ansiosta mukavammiksi, ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi ja vapautuneeksi.” Mies toteaa nyt arvostavasti: ”Jehova on ollut meidän suhteemme pitkämielinen. Hän ei halunnut meidän tuhoutuvan, vaan on johtanut meidät katumukseen.” Noin seitsemässä kuukaudessa koko perhe edistyi kasteelle. (Room. 2:4; 2. Piet. 3:9.)

Eräs Sveitsissä asuva mies oppi totuuden aikana, jolloin hän työskenteli päämekaanikkona ylhäällä vuoristossa. Hän nautti työstään hyvin paljon, mutta palasi takaisin pienempipalkkaiseen tehdastyöhön voidakseen käydä säännöllisesti seurakunnankokouksissa, jotka pidettiin alhaalla laaksossa. Hän rukoili Jehovalta apua, jotta hän voisi tehdä hyvin hänelle uskotun vastuullisen työn ja huolehtia asianmukaisesti myös muista velvollisuuksistaan.

Vuoden lopussa johtaja kutsui hänet toimistoonsa ja kertoi hänelle, että he olivat erittäin tyytyväisiä hänen työhönsä ja hänen osoittamaansa henkeen. Johtaja ihmetteli ainoastaan sitä, miksi veli lähti töistä joka päivä kello 16.00. Kun veljemme kertoi, että hänellä oli kaksi muutakin sopimusta pidettävänään, johtaja katsoi häntä hämmästyneenä ja kysyi, mitä hän oikein tarkoitti. ”Katsokaahan”, veli sanoi, ”kun menin naimisiin, lupasin vaimolleni, että pitäisin hänestä huolta ja viettäisin aikaa hänen kanssaan. Ja tämän työn lisäksi, jonka avulla elätän perheeni, on vielä hengellinen puoli, suhteeni Jumalaan, joka myös vaatii aikaa. Joten kaikkien näiden kolmen asian täytyy mahtua sopivasti päivittäiseen elämääni.” Hän lisäsi vielä, että oikeastaan ansiotyö vei suurimman osan hänen päivästään – yhdeksän tuntia työtä ja lisäksi matka tehtaalle ja takaisin. Johtaja ymmärsi tämän kaiken ja vakuutti veljelle, että tämä voisi edelleen lopettaa työnsä kello 16.00. Näin veli sai todistaa johtajalle, ja hän käyttää myös hyväkseen tilaisuudet todistaa muille työtovereille, joista joitakuita todistajat eivät ole aiemmin tavanneet.

Espanjassa asuva Fernando pesi useiden vuosien ajan ikkunoita samassa yrityksessä, jossa myös Carlos-niminen Jehovan todistaja työskentelee. Heillä oli ollut lyhyitä keskusteluja, mutta Fernando ei ollut juuri osoittanut kiinnostusta totuutta kohtaan. Käytyään vierailulla kälynsä luona Barcelonassa, Fernandolla oli kuitenkin kysymyksiä. Hän huomasi, että hänen kälynsä naapuri oli täysin muuttunut. Tämä oli aiemmin ollut juoppo ja rettelöitsijä ja hakannut vaimoaan vähän väliä, mutta nyt hän oli hyvä aviomies. Fernandolle kerrottiin, että miehestä oli tullut Jehovan todistaja. Mutta miten tuollainen muutos oli mahdollinen? Carlos selitti Fernandolle, että Jumalan sana voi aikaansaada ihmisissä sellaisia muutoksia (Hepr. 4:12). Nyt Fernandon kiinnostus heräsi. Lyhyessä ajassa hänkin teki muutoksia elämässään ja on nyt hyvän uutisen julistaja.

Maapallon saaret

Maapallolla on 84 saarta ja saariryhmää, joissa Jehovan todistajat saarnaavat parhaillaan Jumalan valtakuntaa. Joillakin saarilla Raamatun totuus on herättänyt huomattavaa vastakaikua. Ranskan Polynesiassa, joka sijaitsee Tyynessämeressä, on yksi todistaja 114:ää asukasta kohden. Karibianmeressä sijaitsevassa Guadeloupessa on 410000 asukasta, mutta hellittämättömän saarnaamisen ansiosta siellä on yksi todistaja 52:ta asukasta kohden. Atlantin eteläosassa sijaitsevassa Saint Helenassa julistajasuhde on 1:31.

La Digue on hyvin pieni saari, joka kuuluu Intian valtameressä sijaitsevaan Seychellien saariryhmään. Siellä on vain parituhatta asukasta eli noin 500 kotia. Mutta siellä tapahtuu rohkaisevia asioita. Freddy, joka syntyi ja varttui aikuiseksi Mahén saarella, oppi La Digueen muutettuaan sellaista, mikä muutti hänen elämänsä perin pohjin. Hänet oli kasvatettu katolilaiseksi, ja hän meni 18-vuotiaana kouluun, josta valmistuu pappeja. Hän ajatteli saavansa siellä opetusta Raamatusta ja pyysi sinnikkäästi itselleen omaa Raamattua, mutta häntä käskettiin sen sijaan opettelemaan kirkon perinteitä. Täysin pettyneenä tämä nuori mies jätti koulun muutaman viikon kuluttua ja alkoi etsiä Jumalaa omin neuvoin. Hän sai hankittua Raamatun ja oli valmis keskustelemaan siitä kaikkien halukkaiden kanssa. Hänen elämäntapansa ei kuitenkaan vastannut hänen pyrkimyksiään. Hän eli moraalitonta elämää, käytti huumeita, joi liikaa ja harrasti taistelulajeja.

Myöhemmin La Diguessa asuessaan hän tapasi Jehovan todistajien lähetystyöntekijöitä. Hänelle alettiin pian johtaa raamatuntutkistelua, ja sitä johdettiin joskus pari kolmekin kertaa viikossa. Kun hän oppi Jumalan nimen, hän oli hyvin liikuttunut, ja seuraavana päivänä hän sanoi: ”Minusta on todella hienoa tietää, ketä rukoilla, jottei enää tarvitse puhua jollekulle tuntemattomalle. Rukoilin koko yön käyttäen Jumalan nimeä, ja ensimmäistä kertaa minusta tosiaan tuntui siltä, että hän kuunteli minua.”

Erään kerran hän sanoi: ”Eräs nuori mies on hyvin kiinnostunut. Teillä ei varmaan ole aikaa tutkia hänen kanssaan. Ehkäpä minä voisin tutkia hänen kanssaan, sillä olen oppinut jo niin paljon.” Lähetystyöntekijä kehotti häntä pohtimaan ensin omaa asemaansa Jumalan edessä. Kaksi päivää myöhemmin Freddy sanoi: ”Ymmärrän, että Jehovan todistajana oleminen ei merkitse vain neuvojen tietämistä, vaan minun on myös sovellettava niitä elämääni. Tajuan, että en ole kelvollinen edustamaan Jehovaa. Miten voin saarnata toisille, kun oma perhe-elämäni ei ole kunnossa?” Niinpä hän erosi naisystävästään, kunnes he voisivat laillistaa liittonsa. Seuraavassa kuussa he sitten menivät naimisiin. Tehtyään muitakin tarvittavia muutoksia elämässään Freddy oli iloinen, kun hän pääsi vihdoinkin mukaan kenttäpalvelukseen. Nyt hän on kastettu todistaja.

Mauritiuksessa asuva Elsie-niminen nainen tunnettiin kotikaupungissaan Gros Mamana, noitana. Kaikki pelkäsivät häntä. Hän harjoitti salaisia rituaaleja hautausmaalla, ja häntä pidettiin uskollaparantajana, jolla on suuret voimat. Miten hän oppi tuntemaan Raamatun totuuden? Tarvittiin paljon kärsivällisyyttä, henkilökohtaisen kiinnostuksen osoittamista ja Jehovan ansaitsematonta hyvyyttä. Kun Elsien tytär oli alkanut tutkia, muuan todistaja meni käymään myös hänen äitinsä luona. Todistaja havaitsi, että sen lisäksi, että äiti oli kietoutunut syvälle spiritismiin, hän ei osannut lukea, hänellä oli vakavia perheongelmia ja hän oli kova tupakoimaan. He aloittivat kuitenkin raamatulliset keskustelut julkaisusta Kirjani Raamatun kertomuksista. Todistaja kävi hänen luonaan kolmesti viikossa ja rohkaisi ja kehotti häntä jatkuvasti: ”Pane luottamuksesi Jehovaan.”

Muuttuminen ei ollut helppoa. Kun Elsie kamppaili lopettaakseen tupakoinnin, hänen oli opittava, että Jehova näkee kaiken mitä teemme ja ettemme voi salata häneltä mitään (Hepr. 4:13). Hän oli nähnyt Voit elää ikuisesti -kirjassa kuvan, jossa varhaiskristityt polttavat taikuuteen liittyvät kirjansa, ja hänen kanssaan oli keskusteltu tuon kuvan merkityksestä, mutta hän ei lopettanut demonisia menojaan heti (Apt. 19:19). Erään kauhistuttavan kokemuksen jälkeen hän kuitenkin kokosi kaiken, mitä oli käyttänyt väärässä palvonnassa, ja heitti jokeen.

Kun sitten ihmiset tulivat hänen luokseen saadakseen okkulttisia palveluja, hän selitti heille, että se mitä hänellä oli ollut tapana tehdä, ei miellyttänyt Jumalaa. Hän kehotti heitä tutkimaan Raamattua. Hän kertoi heille, että vain Jehova voisi suojella heitä pahalta, ja kannusti heitä luottamaan häneen. Elsie kuoli äskettäin, mutta jotkut hänen entisistä asiakkaistaan ovat nyt Jehovan palvelijoita.

Talosta-taloon-työ on kielletty joissakin Tyynen valtameren eteläosassa sijaitsevien Wallis- ja Futunasaarten kylissä, mutta silti on mahdollista vierailla sukulaisten luona ja todistaa vapaamuotoisesti. Eräs siellä asuva raamatuntutkisteluoppilas antoi ystävälleen Valtakunnan Uutiset nro 35 -traktaatin. Mies oli tunnettu juoppo, jolla oli pitkät hiukset ja hoitamaton parta, ja hän löi usein vaimoaan ja lapsiaan. Useiden keskustelujen jälkeen mies tuli seurakunnan kirjantutkisteluun. Hän arvosti oppimaansa niin paljon, että kysyi, voisiko tulla vaimonsa kanssa valtakunnansalille. Tuolla viikolla esitelmän aiheena oli ”Puhdas kansa tuottaa kunniaa Jehovalle”. Tämä teki heihin syvän vaikutuksen, ja he pyysivät raamatuntutkistelua. Heidät kutsunut raamatuntutkisteluoppilas järjesti heille kotonaan tapaamisen kahden todistajan kanssa. Kun kiinnostunut pariskunta saapui, miestä oli vaikea tuntea samaksi. Hän oli ajanut partansa, leikannut pitkät, takkuiset hiuksensa ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin. Jopa hänen puhetapansa oli erilainen. Hän oli aivan uusi mies. Siitä lähtien he ovat käyneet säännöllisesti kaikissa seurakunnankokouksissa. On selvää, että työnämme ei ole toisten tuomitseminen, vaan hyvän uutisen kertominen heille. Jos heidän sydämensä on rehti, Jehovan henki auttaa heitä tekemään tarvittavat muutokset elämässään.

Monet Taiwanissa asuvat todistajat joutuvat kohtaamaan todellisia uskonkoetuksia hautajaisten, esi-isien palvonnan ja muiden näihin liittyvien asioiden suhteen. Meihua, vastakastettu sisar, vieraili rakkaudellisesti kuukausien ajan sairaalassa kuolemaisillaan olevan appensa luona. Kun appi kuoli, Meihuan anoppi väitti, että jollei Meihua palvoisi appeaan, tämän sielu ei saisi rauhaa, ja hän tulisi takaisin kummittelemaan perheelle. Kaikesta painostuksesta huolimatta Meihua pysyi lujana. Hänen anoppinsa halusi pakottaa hänet lähtemään perheestä ja palaamaan vanhempiensa luo. Koska Meihua ei suostunut osallistumaan kuolleen palvontaan, hän päätti kysyä perheeltä, saisiko hän osoittaa kunnioituksensa omalla tavallaan. Yllättävää kyllä he suostuivat! Meihua mietti sopivan rukouksen. Kun tuo hetki koitti, niin kyyneleiden virratessa pitkin kasvojaan hän esitti perheen edessä vilpittömän rukouksen Jehovalle ja pyysi, että Jehova auttaisi koko perhettä ymmärtämään, että hänen appensa ei tarvinnut enää kärsiä vaan että hänellä oli rauha. Hän puhui ylösnousemuksesta ja mainitsi, miten hänen appensakin voisi hyötyä siitä (Apt. 24:15). Tulos oli hämmästyttävä. Nyt hänen anoppinsa, ei-uskova aviomiehensä ja koko perhe kunnioittavat häntä hienona, rohkeana naisena. Meihua ilmaisee edelleen arvostuksensa Jehovaa kohtaan osallistumalla innokkaasti sananpalvelukseen.