Kyllä. Raamatussa on vakuuttavia todisteita Jumalan olemassaolosta. Siellä kannustetaan kehittämään uskoa Jumalaan, mikä ei tarkoita sitä, että vain uskoisi sokeasti, mitä eri uskontokunnat opettavat, vaan sitä, että käyttää ”järjenkykyjä” ja ”henkistä havaintokykyä” (Roomalaisille 12:1; 1. Johanneksen kirje 5:20, alaviite.) Seuraavassa on joitain Jumalan olemassaoloa tukevia Raamatun todisteita.

•   Järjestyksenmukainen maailmankaikkeus, jossa on elämää, puhuu Luojan olemassaolon puolesta. Raamatussa sanotaan: ”Jokainen huone on tietenkin jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.” (Heprealaisille 3:4.) Vaikka tämä perustelu on yksinkertainen, monet korkeasti koulutetut ihmiset pitävät sitä hyvin johdonmukaisena. a

•   Ihmisillä on luontainen halu ymmärtää, mikä on elämän merkitys ja tarkoitus, ja tuota halua ei fyysisten tarpeiden tyydyttäminen riitä sammuttamaan. Raamattu puhuukin ”hengellisestä tarpeesta”, johon sisältyy myös halu tuntea Jumala ja palvoa häntä (Matteus 5:3; Ilmestys 4:11). Tämä hengellinen tarve on todiste Jumalan olemassaolosta, ja lisäksi se osoittaa, että hän on rakastava Luoja ja haluaa meidän tyydyttävän tuon tarpeen (Matteus 4:4).

•   Raamatussa on yksityiskohtaisia ennustuksia, jotka kirjoitettiin satoja vuosia etukäteen ja jotka täyttyivät viimeistä piirtoa myöten. Noiden ennustusten täsmällisyys ja yksityiskohtaisuus puhuvat voimakkaasti sen puolesta, että ne ovat lähtöisin jostain yli-inhimillisestä lähteestä (2. Pietarin kirje 1:21).

•   Raamatun kirjoittajien tieteellinen tuntemus oli korkeammalla tasolla kuin heidän aikalaistensa. Esimerkiksi muinoin monet uskoivat, että maapalloa kannattelee jokin eläin, kuten norsu, villisika tai härkä. Raamattu kuitenkin sanoo, että Jumala ”ripustaa maan tyhjyyden päälle” (Job 26:7). Vastaavasti Raamattu sanoo aivan oikein, että maapallo on ”piirin” eli pallon muotoinen (Jesaja 40:22). Monien mielestä järkevin selitys näille aikaansa edellä oleville tiedoille on, että raamatunkirjoittajat saivat ne Jumalalta.

•   Raamattu vastaa moniin vaikeisiin kysymyksiin, jotka jäädessään vaille tyydyttävää vastausta voivat tehdä ihmisestä ateistin. Se vastaa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Jos Jumala on rakastava ja kaikkivoipa, miksi maailmassa on niin paljon kärsimyksiä ja pahuutta? Miksi uskonnot saavat usein aikaan pahaa eivätkä hyvää? (Titukselle 1:16.)