Job 18:1–21
18 Ja suhilainen Bildad vastasi ja sanoi:
2 ”Kauanko kestää, ennen kuin sananne loppuvat?Pitäisihän teidän ymmärtää voidaksemme myöhemmin puhua.
3 Miksi meidät lasketaan eläimiksi,+miksi meitä pidetään epäpuhtaina silmissänne?
4 Hän* raatelee sieluaan suuttumuksessaan.Sinunko takiasi maa hylätääntai kallio siirtyy sijaltaan?
5 Myös jumalattomien valo sammuu,+eikä hänen tulensa kipinä hehku.
6 Itse valo on pimenevä hänen teltassaan,+ja siellä hänen oma lamppunsa sammuu.
7 Hänen tarmokkaat* askeleensa lyhenevät.Hänen oma neuvonsa kaataa hänet.+
8 Sillä hänen jalkansa johtavat hänet verkkoon,ja hän kävelee silmukoihin.+
9 Pyydys tarttuu kantapäähän,+ansa+ pitää häntä otteessaan.
10 Paula on kätketty hänen varalleen maahanja pyyntiväline häntä varten polulle.
11 Joka puolella saavat äkilliset kauhut hänet kavahtamaan pelästyksestä+ja ajavat häntä takaa hänen kintereillään.
12 Hänen tarmonsa nääntyy,ja onnettomuus+ on valmiina tehdäkseen hänestä ontuvan.
13 Se syö hänen ihonsa palaset*;kuoleman esikoinen* syö hänen jäsenensä.
14 Se, mihin hän luottaa, riuhtaistaan hänen omasta teltastaan,+ja hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo.
15 Hänen teltassaan asuu jotakin, mikä ei ole hänen;rikkiä+ sirotellaan hänen oman olinpaikkansa päälle.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,+ja ylhäältä hänen oksansa lakastuu.
17 Hänen muistonsa katoaa maasta,+eikä hänellä ole nimeä kadulla.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen,ja hänet ajetaan pois tuottoisasta maasta*.
19 Hänellä ei tule olemaan jälkipolvia eikä jälkeläisiä kansansa keskuudessa,+eikä hänen muukalaisuutensa paikassa ole yhtään eloon jäänyttä.
20 Hänen päivänään Lännen asukkaat tuijottavat todella hämmästyneinä,ja vavistus valtaa Idänkin asukkaat.
21 Niin, tällaiset ovat väärintekijän telttamajat,ja tällainen on Jumalaa* tuntemattoman paikka.”
Alaviitteet
^ Viittaa Jobiin.
^ Tai ”maagisen voiman”.
^ ”Tauti syö hänen ihonsa”, M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan.
^ ”kuoleman esikoinen”, ts. erittäin tappava tauti.
^ ”ja – – tuottoisasta maasta”. Hepr. u·mit·te·velʹ; lat. et de orbe ’ja [maan]piiristä’.
^ ”Jumalaa”. Hepr. ʼEl.
