Job 27:1–23

27  Ja Job ryhtyi jälleen esittämään sananlaskumaista puhettaan+ ja sanoi:   ”Niin totta kuin Jumala* elää,+ hän joka on ottanut pois minun oikeuteni,+ja niin totta kuin Kaikkivaltias elää, hän joka on katkeroittanut sieluni,+   niin kauan kuin koko hengitykseni on vielä minussaja Jumalan* henki on sieraimissani,+   eivät huuleni puhu epävanhurskauttaeikä oma kieleni mumise vilppiä!   Minusta on mahdotonta ajatella, että julistaisin teidät vanhurskaiksi!+Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!+   Olen pitänyt kiinni oikeudenmukaisuudestani enkä siitä hellitä,+sydämeni ei pilkkaa minua yhdestäkään päivästäni.+   Tulkoon vihollisestani jumalaton+ja minua vastaan kapinoivasta väärintekijä.   Sillä mitä toivoa on luopiolla, jos Jumala* karsii hänet pois,+jos hän ottaa pois hänen sielunsa?+   Kuuleeko Jumala* hänen huutonsa,jos ahdinko kohtaa häntä?+ 10  Tai saako hän suurta iloa Kaikkivaltiaasta?Huutaako hän Jumalan puoleen kaikkina aikoina? 11  Minä opetan teitä Jumalan kädellä,en salaa sitä, mitä Kaikkivaltiaalla on.+ 12  Katso! Te kaikki olette nähneet näkyjä;miksi te siis osoittaudutte täysin turhanpäiväisiksi?+ 13  Tämä on jumalattoman ihmisen* osa Jumalalta,+ja tyrannien perinnön he saavat Kaikkivaltiaalta itseltään. 14  Jos hänen poikansa tulevat lukuisiksi, se tapahtuu miekkaa varten;+eikä ole hänen jälkeläisillään riittävästi ruokaa*. 15  Hänen omat jälkeenjääneensä haudataan tappavan vitsauksen* aikana,eivätkä näiden lesket itke.+ 16  Jos hän kasaisi hopeaa kuin tomuaja valmistaisi vaatteita niin kuin ne olisivat savea, 17  hän valmistaisi, mutta vanhurskas niihin pukeutuisi,+ja viaton saisi itselleen osuuden hopeasta. 18  Hän on rakentanut talonsa kuin pelkkä koi,ja se on kuin vartiomiehen tekemä maja.+ 19  Rikkaana hän käy levolle, mutta mitään ei koota*;silmänsä hän on avannut, mutta mitään ei ole.+ 20  Äkilliset kauhut yllättävät hänet kuin vedet;*+yöllä myrskytuuli tempaa hänet mukaansa. 21  Itätuuli vie hänet,+ ja hän menee menojaan,ja se kiidättää hänet pois paikastaan.+ 22  Ja se heittäytyy säälimättä hänen kimppuunsa,+sen voimaa hän yrittämällä yrittää paeta.+ 23  Hänelle taputetaan* käsiä+ja hänelle vihelletään+ hänen omasta paikastaan*.

Alaviitteet

”Jumala”. Hepr. ʼEl.
”Jumalan”. Hepr. ʼElōʹah.
”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah.
”Jumala”. Hepr. ʼEl.
Hepr. ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Tai ”leipää”.
”tappavan vitsauksen”. Kirjm. ”kuoleman”.
Tai ”häntä ei koota”, M; LXXSy: ”hän ei lisää mitään”.
”kuin vedet”. Tai ”päivällä”, tekstikorjauksen mukaan.
Tai ”paukutetaan”.
Tai ”ja hänen paikkansa ohi kulkeva viheltää sille”.