Job 28:1–28

28  Hopeallakin on löytöpaikkaja paikka kullalla, joka puhdistetaan;+   tomusta otetaan rauta,+ja kivestä kupari valutetaan.   Ihminen on tehnyt pimeydestä lopun,ja joka soppeen saakka hän tutkii+synkkyydessä ja syvässä varjossa olevaa kiveä.   Hän on kaivanut kuilun kauas sieltä, missä asutaan muukalaisina,+unohdettuja paikkoja* kauaksi jalasta.Jotkut kuolevaiset ihmiset* ovat heilauttaneet itsensä alas riipuksiin.   Maasta, siitä lähtee ravinto,+mutta altapäin sitä on myllerretty kuin tulella.   Sen kivissä on safiirin sija,+ja siinä on kultapölyä.   Polkua – ei yksikään petolintu+ ole sitä tuntenut,eikä haarahaukan+ silmä ole sitä huomannut.   Majesteettiset pedot* eivät ole tallanneet sitä kovaksi,nuori leijona ei ole sitä kulkenut.   Piikiveä kohti hän on ojentanut kätensä,hän on mullistanut vuoria juuria myöten. 10  Kallioihin hän on kovertanut vedellä täyttyneitä käytäviä,+ja hänen silmänsä on nähnyt kaikkia kalleuksia. 11  Hän on padonnut ne paikat, joista joet valuivat,+ja salatun hän saattaa valoon. 12  Mutta mistä voidaan löytää viisaus,+ja missä onkaan ymmärryksen olinpaikka? 13  Kuolevainen ihminen ei ole tullut tuntemaan sen arvoa,*+eikä sitä löydy elävien maasta. 14  Vesisyvyys* on sanonut:’Ei se ole minussa!’,ja meri on sanonut: ’Ei se ole minun luonani!’+ 15  Puhdasta kultaa ei voida antaa sen vastineeksi,+eikä hopeaa voida punnita sen hinnaksi. 16  Sitä ei voida maksaa Ofirin kullalla,*+harvinaisella onyksillä ja safiirilla. 17  Kultaa* ja lasia ei voida verrata siihen,eikä mikään hienokultainen astia vastaa sitä. 18  Korallia+ ja vuorikristalliakaan ei mainita,mutta pussillinen viisautta on arvokkaampi kuin pussillinen helmiä.+ 19  Kuusin* topaasia+ ei voida verrata siihen,sitä ei voida maksaa puhtaalla kullallakaan. 20  Mutta mistä tulee viisaus?+Ja missä onkaan ymmärryksen olinpaikka? 21  Se onkin kätketty jokaisen elollisen silmiltä,+ja taivaiden lentäviltä luomuksilta se on salattu. 22  Tuho* ja kuolema itse ovat sanoneet:’Korvillamme olemme saaneet kuulla siitä.’ 23  Jumala* itse on ymmärtänyt sen tien,+ja hän itse on tiennyt sen olinpaikan, 24  sillä hän itse katsoo maan ääriin saakka;+hän näkee koko taivaan alla* 25  antaakseen tuulelle* painon,+annostellessaan vedet mitan mukaan.+ 26  Kun hän säännösteli sateen+ja teki tien jylisevälle myrskypilvelle, 27  silloin hän näki viisauden* ja ryhtyi kertomaan siitä;hän valmisti sen ja myös tutki sen läpikotaisin. 28  Ja hän sanoi vielä ihmiselle*:’Katso! Jehovan* pelko – se on viisautta,+ja pahan hylkääminen on ymmärrystä.’”+

Alaviitteet

Tai ”unohdettuihin paikkoihin”.
”Jotkut kuolevaiset ihmiset”. Hepr. me·ʼenōšʹ.
Kirjm. ”Ylpeyden (arvokkuuden) pojat”.
”arvoa”, MSyVg; LXX: ”tietä”.
Tai ”Kuohuvat vedet [ovat sanoneet]”. Hepr. tehōmʹ, kuten 1Mo 1:2:ssa; kreik. aʹbys·sos; lat. abyssus.
kullalla”. Hepr. bekheʹtem, egyptiläinen lainasana.
”Kultaa”. Hepr. za·havʹ.
”Kuusin”, M(hepr. Kuš)Sy; LXXVg: ”Etiopian”.
”Tuho”. Hepr. ʼavad·dōnʹ. Ks. 26:6, alav.
”Jumala”. Hepr. ʼElo·himʹ.
”koko taivaan alla”, MSy; LXXVg: ”kaiken taivaiden alla”.
tuulelle”. Hepr. la·ruʹaḥ; kreik. a·neʹmōn, mon.; lat. ventis, mon.
Kirjm. ”sen”, fem., viittaa viisauteen.
Hepr. la·ʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·najʹ. Ks. liite 1B.