Muinaisen Lydian valtakunnan merkitys meille

JOS et ole koskaan kuullutkaan muinaisesta Lydian valtakunnasta, sinua saattaa hämmästyttää se, että eräs siellä tehty keksintö muutti ratkaisevasti kaupankäyntiä koko maailmassa. Raamatun lukijat voivat yllättyä myös saadessaan tietää toisesta lydialaisesta keksinnöstä, joka valottaa erästä arvoituksellista Raamatun ennustusta. Mitä lydialaiset oikein keksivät? Katsotaanpa ensin, millaista oli elämä tämän lähes unohduksiin jääneen valtakunnan aikana.

 Lydian kuninkaat hallitsivat pääkaupungissaan Sardeessa silloisen Vähän-Aasian, nykyisen Turkin, länsiosassa. Lydian viimeinen kuningas Kroisos kokosi satumaisia rikkauksia, mutta vuoden 546 eaa. tienoilla hänen valtakuntansa joutui Persian kuninkaan Kyyros Suuren käsiin – juuri sen saman Kyyroksen, joka joitakin vuosia myöhemmin valloitti Babylonian valtakunnan.

Lydian kekseliäiden kauppiaiden sanotaan olleen ensimmäisiä, jotka alkoivat käyttää kolikoita. Kultaa ja hopeaa oli jo pitkään käytetty maksuvälineenä, mutta koska kultaharkkojen ja -renkaiden koko vaihteli, ne täytyi punnita joka kerta kaupankäynnin yhteydessä. Esimerkiksi kun Jumalan profeetta Jeremia osti Israelissa maata, hän kirjoitti: ”Aloin punnita hänelle rahaa, seitsemän sekeliä ja kymmenen hopearahaa.” (Jeremia 32:9.)

Jeremian kanssa samaan aikaan eläneet lydialaiset keksivät kaupankäynnin helpottamiseksi ryhtyä käyttämään kolikoita, joissa kaikissa oli virallinen leima sen takaamiseksi, että niiden paino oli vakio. Ensimmäiset lydialaiset kolikot tehtiin luonnossa esiintyvästä kullan ja hopean seoksesta, elektronista. Kun Kroisoksesta tuli kuningas, hän korvasi ne melkein puhtaasta hopeasta ja kullasta tehdyillä kolikoilla. Lydialaiset keksivät näihin kahteen metalliin perustuvan rahakannan, jossa 12 hopeakolikkoa vastasi yhtä kultakolikkoa. Tämän järjestelmän vaarana oli kuitenkin se, että kolikoita väärennettäisiin sekoittamalla kultaan vähäarvoisempia metalleja. Kauppiaat tarvitsivat helpon keinon varmistaa kullan puhtaus.

Lydialaiset huomasivat, että sikäläinen musta kivi, niin sanottu Lydian kivi eli lydiitti, ratkaisi heidän ongelmansa. Kun tätä sileää kiveä vasten hangattiin kolikkoa, siitä jäi kiveen jälki. Kolikon sisältämän kullan määrä saatiin selville vertaamalla kiveen jääneen jäljen väriä sellaiseen jälkeen, joka syntyi kultapitoisuudeltaan tunnetusta koetinneulasta. Juuri tämä keksintö, koetinkivi, mahdollisti luotettavan rahajärjestelmän. Miten tämä taustatieto voi auttaa meitä ymmärtämään Raamattua?

Kuvaannolliset koetinkivet Raamatussa

Kun kullan testaaminen koetinkivellä yleistyi kauppiaiden keskuudessa, ”koetinkiveä” vastaava sana alkoi tarkoittaa tutkimismenetelmää. Kreikan kielessä, jolla osa Raamatustakin kirjoitettiin, tuota sanaa käytettiin myös puhuttaessa ihmisten tutkimisesta tai kuulustelemisesta kiduttamalla.

Koska vankeja kiduttivat nimenomaan vanginvartijat, heistä alettiin käyttää sanaa, joka oli johdettu ”koetinkiveä” vastaavasta sanasta. Siksi muun muassa siinä Jeesuksen vertauksessa, jossa kiittämätön orja luovutettiin ”vanginvartijoille”, jotkin raamatunkäännökset käyttävät sanaa ”kiduttajat” tai ”piinaajat” (Matteus 18:34, Uusi testamentti nykysuomeksi, American Standard Version, Kuningas Jaakon käännös). Eräs Raamatun sanakirja toteaa tästä kohdasta: ”Itse vankeutta pidettiin todennäköisesti ’piinana’ (mitä se epäilemättä olikin), eivätkä ’piinaajat’ välttämättä tarkoita sen kummempaa kuin vanginvartijoita.” (The International Standard Bible Encyclopaedia.) Tämä auttaa selittämään erästä kiinnostavaa raamatunkohtaa.

 Arvoitus ratkeaa

Vilpittömät Raamatun lukijat ovat pitkään pohtineet, miten Saatanalle lopulta käy. Raamatussa sanotaan: ”Panettelija – – heitettiin tuli- ja rikkijärveen, jossa sekä peto että väärä profeetta jo olivat, ja heitä piinataan yötä päivää aina ja ikuisesti.” (Ilmestys 20:10.) Se että Jehova määräisi jonkun elämään ikuisessa piinassa, olisi varmasti ristiriidassa hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa kanssa (Jeremia 7:31). Lisäksi Raamattu osoittaa, että ikuinen elämä on lahja, ei rangaistus (Roomalaisille 6:23). Ilmestyksen 20:10:ssä käytetään selvästikin vertauskuvallista kieltä. Peto ja tulijärvi ovat kielikuvia (Ilmestys 13:2; 20:14). Onko piinakin vertauskuvallinen? Mitä se voisi tarkoittaa?

Kuten edellä todettiin, kreikkalainen ”piinaa” tarkoittava sana juontuu ”koetinkiveä” vastaavasta sanasta ja voi viitata vankeuden piinaan. Saatanan ikuinen piina saattaa siis merkitä sitä, että hänet teljetään ikuisiksi ajoiksi vankiloista varmimpaan – itse kuolemaan.

Se miten koetinkiviä käytettiin Lydiassa, auttaa meitä ymmärtämään Saatanan ikuisesta ”piinasta” muutakin, mikä on sopusoinnussa Jumalan rakkauden kanssa. Joissakin kielissä, kuten suomessa, ”koetinkivi” tarkoittaa seikkaa, joka panee jonkin asian koetukselle ja koettelee sen aitouden. Saatanan tuomio, ikuinen ”piina”, toimii ikuisesti koetinkivenä, johon voidaan vedota, jos Jehovaa vastaan vielä joskus puhkeaa kapina. Jehovan hallitusvaltaa koskevaa haastetta ei enää koskaan tarvitse panna koetukselle pitkäksi aikaa, jotta tuo haaste voitaisiin todistaa vääräksi.

Tieto siitä, miksi kauppiaat ryhtyivät kaikkialla käyttämään koetinkiviä ja millaisia vertauskuvallisia ilmauksia tuon tavan myötä syntyi, valottaa Saatanan lopullista kohtaloa. Hänen tuomionsa tulee toimimaan ikuisesti koetinkivenä, minkä vuoksi Jumalan ei enää koskaan tarvitse suvaita kapinaa (Roomalaisille 8:20).

[Huomioteksti s. 23]

Saatanan vertauskuvallinen piina toimii ikuisesti koetinkivenä.

[Kartta s. 21]

(Ks. painettu julkaisu)

Mustameri

LYDIA

SARDES

Välimeri

[Kuva s. 21]

Muinaisen Sardeen raunioita

[Kuva s. 22]

Raha oli muinoin tapana punnita.

[Lähdemerkintä]

E. Strouhal/Werner Forman/Art Resource, NY

[Kuva s. 22, 23]

Koetinkiviä käytetään edelleen.

[Lähdemerkinnät]

Kolikot: Courtesy Classical Numismatic Group, Inc.; koetinkivi: Science Museum/Science & Society Picture Library

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

Elektronkolikko: Classical Numismatic Group, Inc.