Hyvä uutinen kantaa hedelmää  São Tomé ja Príncipessä

USEIMMAT ihmiset ovat tuskin koskaan kuulleet São Tomén ja Príncipen saarista. Niitä ei tavallisesti mainosteta matkailuesitteissä. Maailmankartalla ne näyttävät kahdelta pieneltä pisteeltä Guineanlahdessa Afrikan länsirannikon edustalla: São Tomé hipoo päiväntasaajaa, ja Príncipe sijaitsee hieman koillisempana. Ilmasto on sateinen ja kostea, minkä ansiosta rehevät sademetsät peittävät yli 2000 metrin korkeuteen kohoavien vuorten rinteitä.

Näitä turkoosin meren ja palmurantojen ympäröimiä trooppisia saaria asuttaa lämminsydäminen kansa, jonka afrikkalais-eurooppalainen syntyperä on tuottanut miellyttävän kulttuurien sekoituksen. Saarten 170000 asukasta työskentelevät päävientituotteen kaakaon tai maanviljelyksen ja kalastuksen parissa. Viime vuosina jopa päivittäisen ravinnon hankkiminen on ollut vaikeaa.

1900-luvun viimeisenä vuosikymmenenä tapahtui kuitenkin jotakin sellaista, mikä on vaikuttanut suuresti yhä useampien saarelaisten elämään. São Tomé ja Príncipen hallitus rekisteröi Jehovan todistajat kesäkuussa 1993, mikä saattoi päätökseen pitkän ja monilta osin vaikean luvun sikäläisten Jehovan todistajien historiassa.

Siemeniä kylvetään vaikeissa oloissa

Ensimmäinen Jehovan todistaja tuli maahan nähtävästi 1950-luvun alussa, kun Portugalin muista Afrikan-siirtomaista lähetettiin vankeja näille saarille työleireihin. Tuo todistaja, afrikkalainen tienraivaaja eli kokoaikainen sananpalvelija, karkotettiin Mosambikista Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen vuoksi. Tämä yksinäinen todistaja ahkeroi julistustyössä, ja puolessa vuodessa hyvän uutisen julistajien määrä kasvoi 13:een. Myöhemmin työleireihin saapui lisää todistajia Angolasta. He tarttuivat vankeutensa aikana jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen kertoa hyvää uutista paikallisille asukkaille.

Vuoteen 1966 mennessä kaikki São Toméssa vangittuina olleet veljet olivat palanneet Afrikan mantereelle. Jäljelle jäänyt Valtakunnan julistajien pieni ryhmä jatkoi rohkeasti eteenpäin. Heitä vainottiin, hakattiin ja vangittiin, koska he kokoontuivat tutkimaan Raamattua. Ei ollut ketään, joka olisi voinut vierailla heidän luonaan ja rohkaista heitä. São Tomé ja Príncipe itsenäistyi Portugalista vuonna 1975, ja hitaasti mutta varmasti Valtakunnan totuuden siemenet alkoivat kantaa hedelmää.

Kasvua ja rakentamista

Vuonna 1993 heti samassa kuussa, kun järjestölle saatiin laillinen tunnustus, saavutettiin 100 Valtakunnan julistajan huippu. Samana vuonna Portugalista saapui erikoistienraivaajia. He näkivät vaivaa oppiakseen kreoliportugalia ja voittivat siten saarelaisten kiintymyksen. Seuraavaksi oli löydettävä tontti valtakunnansalia varten. Kuultuaan etsinnästä eräs Maria-niminen sisar lahjoitti puolet maapalstasta, jolla hänen pieni kotinsa sijaitsi. Alue oli riittävän suuri isolle valtakunnansalille. Maria ei tiennyt, että koska hänellä ei ollut elossa olevia sukulaisia, kunnianhimoiset rakennuttajat olivat pitäneet tonttia silmällä. Eräänä päivänä muuan tunnettu liikemies tuli puhumaan Marian kanssa.

”Olen kuullut sinusta ikäviä uutisia!” hän sanoi Marialle. ”Kuulin, että lahjoitit maatasi. Etkö tiedä, että tonttisi on hyvin arvokas, koska se sijaitsee täällä kaupungissa?”

”Jos tarjoaisin maata teille, niin kuinka paljon maksaisitte?” Maria kysyi. Kun mies ei vastannut, Maria jatkoi: ”Antaisittepa millaisen summan hyvänsä, se ei riittäisi, koska rahalla ei voi ostaa elämää.”

 ”Ei kai sinulla ole lapsia?” mies kysyi.

Päättääkseen keskustelun Maria sanoi: ”Maa kuuluu Jehovalle. Hän lainasi sen minulle moniksi vuosiksi, ja nyt olen antanut sen takaisin hänelle. Odotan aikaa, jolloin voin elää ikuisesti.” Sitten hän kysyi mieheltä: ”Ei kai teillä ole tarjolla ikuista elämää?” Sanomatta enää sanaakaan mies kääntyi ja käveli tiehensä.

Lopulta paikalle rakennettiin pätevien portugalilaisten veljien avustuksella kaunis kaksikerroksinen rakennus. Siinä on kellarikerros, tilava valtakunnansali ja asuintiloja sekä luokkahuoneita, joissa voidaan pitää kursseja vanhimmille, avustaville palvelijoille ja tienraivaajille. Rakennuksessa kokoontuu nyt kaksi seurakuntaa, joten se toimii pääkaupunkialueella erinomaisena puhtaan palvonnan koulutuskeskuksena.

Mé-Zochin kaupungissa oli 60 innokkaan julistajan seurakunta. Koska kokoukset pidettiin banaanimetsikköön kyhätyssä valtakunnansalissa, asianmukaisen valtakunnansalin tarve kävi ilmeiseksi. Tästä ilmoitettiin kaupunginhallitukselle, ja ystävälliset viranomaiset tarjosivat seurakunnalle ensiluokkaista tonttia pääkadun varrelta. Siihen rakennettiin portugalilaisten veljien avulla kahdessa kuukaudessa hieno sali pikarakennusmenetelmällä. Paikalliset asukkaat eivät olleet uskoa silmiään. Muuan ruotsalainen insinööri, joka työskenteli kaupungissa erään rakennushankkeen parissa, katseli veljien ja sisarten aherrusta ihmeissään. ”Tämä on uskomatonta!” hän sanoi. ”Jehovan todistajat käyttävät pikarakennusmenetelmää täällä Mé-Zochissa! Tällä tavalla meidänkin pitäisi organisoida projektimme.” Valtakunnansali vihittiin 12. kesäkuuta 1999, ja läsnä oli 232 henkeä. Salista on tullut yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.

Historiallinen konventti

Historiallinen tapahtuma São Tomé ja Príncipen Jehovan todistajille oli tammikuussa 1994 pidetty kolmipäiväinen ”Jumalallisen opetuksen” piirikonventti, joka oli ensimmäinen näillä saarilla järjestetty piirikonventti.  Se pidettiin maan parhaassa ilmastoidussa kokoontumistilassa. Voitko kuvitella, miten iloisia kaikki 116 valtakunnan julistajaa olivat, kun he näkivät 405 läsnäolijan joukon ja heillä oli ensi kertaa mahdollisuus seurata raamatullista näytelmää ja saada konventtijulkaisuja? Kastetilaisuudessa trooppisella rannalla kastettiin 20 Jumalalle vihkiytynyttä.

Konventtilaisten rintamerkit olivat jotakin ennennäkemätöntä, minkä vuoksi ne kiinnittivät ihmisten huomion. Portugalista ja Angolasta saapuneet 25 vierailijaa antoivat konventille lisäksi kansainvälisen sävyn. Paikallisten ja vierailevien julistajien välille muodostui nopeasti lämpimän kristillisen rakkauden side, ja kyyneleet vierivät pitkin monien poskia viimeisen ohjelmajakson aikana, jolloin oli aika heittää hyvästit (Johannes 13:35).

Maan yleisradion toimittajia tuli haastattelemaan konventinvalvojaa, ja radiossa lähetettiin myös otteita useista puheista. Tämä konventti oli totisesti historiallinen tilaisuus, joka sai Jehovan näkyvän järjestön tuntumaan näistä kauan eristyksissä olleista uskollisista todistajista paljon läheisemmältä.

Hedelmää Jehovan ylistykseksi

Valtakunnan sanoma tuottaa hedelmänä hyvää käytöstä, joka tuo ylistystä ja kunniaa Jehovalle (Titukselle 2:10). Eräs teini-ikäinen tyttö piti siitä, mitä hän oppi viikoittaisessa raamatuntutkistelussaan. Hänen isänsä kuitenkin kielsi häntä käymästä seurakunnan kokouksissa. Kun hän selitti isälleen kunnioittavasti, että kristilliset kokoukset ovat tärkeitä ja että hän haluaa käydä niissä, isä käski hänen oitis muuttaa pois kotoa. Isä ilmeisesti ajatteli, että tytär tekisi niin kuin monet nuoret tekevät: muuttaisi nopeasti yhteen jonkun miehen kanssa, joka elättäisi hänet. Kun isä sai tietää, että hän viettikin esimerkillistä, kunniallista elämää kristittynä, hän heltyi ottamaan hänet takaisin kotiin ja antoi hänelle täyden vapauden palvella Jehovaa.

Toinen esimerkki koskee erään yhtyeen johtohahmoa. Hän tajusi moraalittoman elämäntapansa turhuuden ja ryhtyi etsimään elämälleen tarkoitusta. Noihin aikoihin hän tapasi todistajia. Kun hän alkoi elää Raamatun moraalinormien mukaisesti, hänestä tuli yleinen puheenaihe. Pian hän katsoi tarpeelliseksi jättää kaiken huonon seuran (1. Korinttilaisille 15:33). Sen jälkeen hän otti ratkaisevan askeleen ja kävi kasteella Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.

Eräät nuoret etsivät tosi uskontoa. He kävivät siksi keskusteluja useiden evankelisten ryhmien pappien kanssa, mutta se johti vain suurempaan hämmennykseen ja pettymykseen. Heistä tuli väkivaltaisia lorvailijoita, jotka pilkkasivat kaikkea uskontoon liittyvää.

Kerran eräs Jehovan todistajien lähetystyöntekijä sattui kulkemaan näiden nuorten ohi ollessaan matkalla johtamaan raamatuntutkistelua. He halusivat hänen vastaavan joihinkin kysymyksiin ja veivät hänet erään talon takapihalle, missä he pyysivät häntä istumaan pienelle jakkaralle. Sitten he tulittivat häntä kysymyksillä, jotka koskivat muun muassa sielua, helvettiä, elämää taivaassa ja maailmanloppua. Todistaja vastasi kaikkiin heidän kysymyksiinsä joukon johtajan lainaaman Raamatun avulla. Tunnin kuluttua johtaja, Law, sanoi lähetystyöntekijälle: ”Kun pyysimme sinua tänne vastaamaan kysymyksiin, halusimme pitää sinua pilkkanamme, niin kuin muidenkin uskontojen edustajia. Ajattelimme, ettei kukaan voi vastata noihin kysymyksiin. Mutta sinä vastasit, ja käyttämällä pelkkää Raamattua! Kerro, miten voin oppia enemmän Raamatusta?” Law’lle aloitettiin raamatuntutkistelu, ja ennen pitkää hän alkoi käydä kokouksissa. Pian sen jälkeen hän jätti nuorisojoukon ja luopui väkivaltaisesta elämäntavastaan. Vuoden kuluessa hän vihki elämänsä Jehovalle ja hänet kastettiin. Nyt hän palvelee avustavana palvelijana.

Eräs syvään juurtunut paikallinen tapa on,  että pariskunnat asuvat yhdessä laillistamatta suhdettaan. Monet ovat asuneet yhdessä vuosia, ja heillä on yhteisiä lapsia. Heidän on vaikeaa omaksua Jumalan näkökanta asiasta. On sydäntä lämmittävää nähdä, miten Jumalan sana auttoi yhtä ihmistä voittamaan tämän esteen (2. Korinttilaisille 10:4–6; Heprealaisille 4:12).

Antonio ymmärsi, että hänen tulisi mennä naimisiin, ja hän suunnitteli tekevänsä niin maissisadon korjaamisen jälkeen, jolloin hänellä olisi rahaa hääjuhlaan. Eräänä yönä juuri ennen sadonkorjuuta varkaat veivät hänen satonsa. Hän päätti odottaa seuraavan vuoden satoa, ja jälleen kerran se varastettiin. Kun vielä yksi yritys hankkia rahaa häitä varten epäonnistui, Antonio tajusi, kuka oli hänen todellinen vastustajansa. ”Saatana ei enää pelleile minun kanssani”, hän sanoi. ”Puolentoista kuukauden päästä meidät vihitään, oli juhlaa tai ei!” Niin heidät vihittiin, ja heidän yllätyksekseen heidän ystävänsä antoivat hääjuhlaa varten kanoja, ankkoja ja vuohen. Laillistettuaan suhteensa Antonio ja hänen vaimonsa – samoin kuin heidän kuusi lastaan – kävivät kasteella Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.

Príncipeen

Kierrosvalvoja ja tienraivaajat ovat viime vuosina tehneet silloin tällöin matkoja São Tomésta 6000 asukkaan Príncipeen. Príncipeläiset ovat olleet vieraanvaraisia ja innokkaita kuulemaan, mitä sanottavaa todistajilla on. Luettuaan saamansa traktaatin eräs mies etsi tienraivaajat käsiinsä seuraavana päivänä ja tarjoutui auttamaan heitä traktaattien levittämisessä. Tienraivaajat selittivät, että niiden levittäminen oli heidän tehtävänsä, mutta mies vaatimalla vaati päästä mukaan oville, jotta hän voisi esitellä heidät asukkaille ja kehottaa näitä kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Viimein mies lähti pois, mutta sitä ennen hän kiitti tienraivaajia heidän tärkeästä työstään.

Vuonna 1998 kaksi tienraivaajaa muutti São Tomésta Príncipeen, ja pian he johtivat 17:ää Raamatun kotitutkistelua. Työ meni eteenpäin, ja ennen pitkää seurakunnan kirjantutkistelussa kävi keskimäärin 16 henkeä ja esitelmässä yli 30. Kaupunginhallitukselle ilmoitettiin kokouspaikan tarpeesta, ja todistajien iloksi heille luovutettiin maata valtakunnansalin rakentamista varten. Sãotomélaiset veljet tarjoutuivat rakentamaan pienen valtakunnansalin, jossa olisi myös asuintilat kahdelle erikoistienraivaajalle.

Hyvä uutinen kantaa selvästikin paljon hedelmää ja lisääntyy näillä kaukaisilla saarilla (Kolossalaisille 1:5, 6). Tammikuussa 1990 São Tomé ja Príncipessä oli 46 julistajaa. Palvelusvuonna 2002 saavutettiin 388 Valtakunnan julistajan huippu! Yli 20 prosenttia julistajista on kokoaikaisessa palveluksessa, ja raamatuntutkisteluja on noin 1400. Vuonna 2001 Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli kaikkien aikojen suurin läsnäolijamäärä, 1907 henkeä. Jehovan sana menee tosiaan nopeasti eteenpäin ja tulee kirkastetuksi näillä trooppisilla saarilla (2. Tessalonikalaisille 3:1).

[Tekstiruutu/Kuva s. 12]

Suosittuja radiolähetyksiä

Eräs São Tomé ja Príncipessä arvostettu julkaisu on Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia *. Maan yleisradiossa esitetään joka toinen viikko samanniminen ohjelma, joka kestää 15 minuuttia. On ilahduttavaa kuulla, kun toimittaja kysyy: ”Nuoret, mistä tiedätte, mikä on tosi rakkautta ja mikä ihastusta?” ja lukee sitten otteen kirjasta. (Ks. lukua 31.) Toisessa samantapaisessa radio-ohjelmassa käsitellään valikoituja otteita kirjasta Perheonnen salaisuus *.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 9]

São Tomén ensimmäinen valtakunnansali vuonna 1994

[Kuvat s. 10]

1. Pikarakennusmenetelmällä rakennettu valtakunnansali Mé-Zochissa

2. Tässä kokoontumistilassa pidettiin historiallinen piirikonventti

3. Onnellisia kastettavia piirikonventissa

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

Maapallo: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.