Johannes 13:1–38

13  Jeesus tiesi ennen pesah-juhlaa, että hänen hetkensä siirtyä tästä maailmasta Isän luo+ oli tullut.+ Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, ja hän rakasti heitä loppuun asti.+  Illallinen oli meneillään,* ja Paholainen oli jo pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen ajatuksen,+ että tämä kavaltaisi Jeesuksen.+  Koska Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen käsiinsä ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli menossa Jumalan luo,+  hän nousi illalliselta ja laittoi päällysvaatteensa syrjään. Sitten hän otti pyyhkeen ja kietoi sen vyötärölleen.+  Sen jälkeen hän kaatoi vettä vatiin ja alkoi pestä opetuslasten jalkoja ja kuivata niitä pyyhkeellä, jonka oli kietonut ympärilleen.+  Kun hän tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi hänelle: ”Herra, sinäkö peset minun jalkani?”  Jeesus vastasi hänelle: ”Tätä, mitä minä teen, sinä et ymmärrä nyt, mutta myöhemmin sinä ymmärrät.”  Pietari sanoi hänelle: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” Jeesus vastasi hänelle: ”Jos en pese sinua,+ sinulla ja minulla ei ole mitään yhteistä.”*  Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” 10  Jeesus sanoi hänelle: ”Siltä, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, sillä hän on kokonaan puhdas.+ Te olette puhtaat, mutta ette kaikki.” 11  Hän näet tiesi, kuka kavaltaisi hänet.+ Tämän vuoksi hän sanoi: ”Ette kaikki ole puhtaita.” 12  Kun hän sitten oli pessyt heidän jalkansa ja pukenut päällysvaatteensa ylleen, hän asettui jälleen pitkälleen pöydän ääreen ja sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä olen tehnyt teille? 13  Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’+ ja ’Herraksi’ ja olette oikeassa, sillä se minä olen.+ 14  Jos siis minä, Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne,+ teidänkin pitää pestä toistenne jalat.+ 15  Minä nimittäin näytin teille mallia, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.+ 16  Minä todella vakuutan teille: orja ei ole isäntäänsä suurempi eikä lähetetty lähettäjäänsä suurempi.+ 17  Nyt te tiedätte nämä asiat, ja olette onnellisia, jos toimitte niiden mukaan.+ 18  En puhu teistä kaikista, sillä minä tunnen ne, jotka olen valinnut. Näin tämä raamatunkohta kuitenkin täyttyy:+ ’Se, joka söi minun leipääni, on kääntynyt minua vastaan.’+ 19  Kerron siitä teille nyt ennen kuin se tapahtuu, jotta kun se tapahtuu, te uskoisitte, että minä olen se, joka olen.+ 20  Minä todella vakuutan teille: se, joka ottaa vastaan sen, jonka lähetän, ottaa vastaan myös minut,+ ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on lähettänyt minut.”+ 21  Tämän sanottuaan Jeesus tuli hyvin levottomaksi,* ja hän sanoi suoraan:* ”Minä todella vakuutan teille: yksi teistä kavaltaa minut.”+ 22  Opetuslapset alkoivat katsoa toisiaan tietämättä, kenestä hän puhui.+ 23  Yksi opetuslapsista, se, jota Jeesus rakasti,+ oli pitkällään Jeesuksen vieressä. 24  Simon Pietari nyökkäsi siksi hänelle ja sanoi: ”Kerro meille, kenestä hän puhuu.” 25  Silloin tuo opetuslapsi nojautui taaksepäin Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi häneltä: ”Herra, kuka se on?”+ 26  Jeesus vastasi: ”Se jolle minä annan sen leipäpalan, jonka kastan.”+ Kastettuaan leipäpalan hän antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27  Sen jälkeen kun Juudas oli ottanut leipäpalan, häneen meni Saatana.+ Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Tee nopeammin se, mitä teet.” 28  Yksikään pöydän ääressä pitkällään olevista ei kuitenkaan tiennyt, miksi hän sanoi tämän hänelle. 29  Koska rahalipas oli Juudaksella,+ jotkut luulivat, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotain köyhille. 30  Niinpä hän leipäpalan saatuaan meni heti ulos. Oli yö.+ 31  Kun hän oli mennyt ulos, Jeesus sanoi: ”Nyt Ihmisen Poika saatetaan kunniaan,+ ja Jumala saatetaan kunniaan hänen välityksellään.* 32  Jumala itse saattaa hänet kunniaan,*+ ja Jumala saattaa hänet kunniaan heti. 33  Rakkaat lapset, olen teidän kanssanne enää vähän aikaa. Te tulette etsimään minua, ja niin kuin sanoin juutalaisille, sanon nyt teillekin: ’Sinne, minne minä menen, te ette voi tulla.’+ 34  Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä,+ rakastakaa tekin toisianne.+ 35  Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”+ 36  Simon Pietari sanoi hänelle: ”Herra, mihin sinä olet menossa?” Jeesus vastasi: ”Sinne, minne minä olen menossa, sinä et voi seurata minua nyt, mutta seuraat myöhemmin.”+ 37  Pietari sanoi hänelle: ”Herra, miksi en voi seurata sinua nyt? Minä olen valmis kuolemaan sinun puolestasi.”+ 38  Jeesus vastasi: ”Sinäkö olet valmis kuolemaan minun puolestani? Minä todella vakuutan sinulle: kukko ei varmasti tule kiekumaan ennen kuin olet kieltänyt minut kolmesti.”+

Alaviitteet

Tai mahd. ”Illallista valmistettaessa”.
Kirjaim. ”sinulla ei ole mitään osuutta minun kanssani”.
Kirjaim. ”tuli levottomaksi hengessä”.
Kirjaim. ”todisti”.
Tai ”yhteydessään”.
Tai ”antaa hänelle korotetun aseman”.

Tutkimisviitteet

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

pesah-juhlaa: Ts. vuoden 33 pesahia. (Ks. Joh 2:13, tutkimisviite, ja sanasto, ”Pesah”.)

oli rakastanut: Rakkaus on keskeinen teema Johanneksen evankeliumin jäljellä olevissa luvuissa. Luvuissa 1–12 kreikan verbi agapáō (’rakastaa’) ja substantiivi agápē (’rakkaus’) esiintyvät yhteensä 8 kertaa. Luvuissa 13–21 näitä sanoja käytetään kaikkiaan 36 kertaa. Jeesuksen syvä rakkaus Isään ja opetuslapsiin ei tule missään muualla esiin yhtä selvästi kuin Johanneksen evankeliumin viimeisissä luvuissa. Kaikista neljästä evankeliumista heijastuu Jeesuksen rakkaus Jehovaan, mutta vain Johannes kertoo, että Jeesus sanoi suoraan: ”Minä rakastan Isää.” (Joh 14:31.) Antaessaan viimeisiä neuvoja opetuslapsilleen Jeesus ei ainoastaan sanonut, että Jehova rakastaa häntä, vaan myös selitti syyn siihen (Joh 15:9, 10).

rakasti heitä loppuun asti: Tässä käytetty kreikan ilmaus viittaa todennäköisesti Jeesuksen maanpäällisen elämän loppuun. Joidenkin mielestä ilmaus merkitsee kuitenkin tässä tekstiyhteydessä ’rakastaa täysin määrin’, ’rakastaa jatkuvasti’.

Paholainen: Kreik. diábolos ’panettelija’. (Ks. sanasto.)

kietoi sen vyötärölleen: Tai ”vyöttäytyi”. Jalkojen peseminen ja kuivaaminen oli tavallisesti orjan tehtävä (Joh 13:12–17). Huolehtimalla tästä vähäpätöisestä tehtävästä Jeesus opetti opetuslapsilleen mieliinpainuvalla tavalla, millaista asennetta Jehova odottaa palvelijoiltaan. Apostoli Pietari oli tuolloin paikalla, ja hänellä oli ehkä tämä tilanne mielessään, kun hän myöhemmin kehotti toisia kristittyjä: ”Pukeutukaa nöyryyteen” tai ”Vyöttäytykää nöyryyteen”. (1Pi 5:5, alav.)

kietoi sen vyötärölleen: Tai ”vyöttäytyi”. Jalkojen peseminen ja kuivaaminen oli tavallisesti orjan tehtävä (Joh 13:12–17). Huolehtimalla tästä vähäpätöisestä tehtävästä Jeesus opetti opetuslapsilleen mieliinpainuvalla tavalla, millaista asennetta Jehova odottaa palvelijoiltaan. Apostoli Pietari oli tuolloin paikalla, ja hänellä oli ehkä tämä tilanne mielessään, kun hän myöhemmin kehotti toisia kristittyjä: ”Pukeutukaa nöyryyteen” tai ”Vyöttäytykää nöyryyteen”. (1Pi 5:5, alav.)

pestä opetuslasten jalkoja: Muinaisessa Israelissa käytettiin yleensä sandaaleja. Niissä oli vain pohja ja hihnat jalan ja nilkan ympärillä, joten jalat likaantuivat helposti pölyisillä tai kuraisilla teillä ja pelloilla. Sisään mentäessä sandaalit riisuttiin, ja vieraanvarainen isäntä huolehti siitä, että vieraiden jalat pestiin. Tämä tapa mainitaan Raamatussa monessa kohdassa. (1Mo 18:4, 5; 24:32; 1Sa 25:41; Lu 7:37, 38, 44.) Kun Jeesus silloisen tavan mukaisesti pesi opetuslastensa jalat, hän antoi heille havainto-opetuksen nöyryydestä ja toisten palvelemisesta.

jonka oli kietonut ympärilleen: Tai ”jolla oli vyöttäytynyt”. (Ks. Joh 13:4, tutkimisviite.)

Te olette puhtaat: Jeesus oli juuri pessyt opetuslastensa jalat, joten he olivat kokonaan puhtaita fyysisesti. Yksi heistä oli kuitenkin hengellisesti epäpuhdas. Petolliset fariseukset puhdistivat maljan ja vadin ulkopuolen mutta jättivät sisäpuolen likaiseksi, ja samoin Juudas Iskariot oli fyysisesti puhdas mutta hengellisesti epäpuhdas (Mt 23:25, 26).

Jeesus – – tiesi – – kuka kavaltaisi hänet: Jeesus tiesi jo, että hänet kavaltaisi Juudas Iskariot. Hän oli rukoillut koko yön Isäänsä ennen kuin valitsi 12 apostolia (Lu 6:12–16), joten Juudaksen on täytynyt olla aluksi uskollinen Jumalalle. Jeesus kuitenkin tiesi Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustusten perusteella, että hänet kavaltaisi joku läheinen ystävä (Ps 41:9; 109:8; Joh 13:18, 19). Kun Juudas alkoi mennä huonoon suuntaan, Jeesus huomasi sen, koska hän pystyi näkemään ihmisen sydämeen ja mieleen (Mt 9:4). Jumala tiesi jo etukäteen, että joku luotettu ystävä pettäisi Jeesuksen. Hän ei kuitenkaan määrännyt ennalta, että juuri Juudas toimisi väärin. Se olisi ollut täysin vastoin hänen ominaisuuksiaan ja toimintatapojaan.

panettelija: Tai ”paholainen”. Kreikan sana diábolos merkitsee ’panettelijaa’, ja se viittaa useimmiten Paholaiseen. Se on käännetty vastineilla ”panettelija” (2Ti 3:3) tai ”panetella” (1Ti 3:11; Tit 2:3) niissä muutamassa kohdassa, joissa se ei viittaa Paholaiseen. Kun sitä käytetään Paholaisesta, sen edellä on kreikassa lähes aina määräinen artikkeli. (Ks. Mt 4:1, tutkimisviite, ja sanasto, ”Määräinen artikkeli”.) Tässä sanalla kuvaillaan Juudas Iskariotia, jonka asenne oli vinoutunut. Jeesus huomasi ehkä tässä vaiheessa, että Juudas alkoi mennä väärään suuntaan, minkä vuoksi Saatana pystyi myöhemmin käyttämään häntä saadakseen Jeesuksen tapetuksi (Joh 13:2, 11).

Hän näet tiesi: Jeesus pystyi havaitsemaan, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset ajattelivat ja millainen asenne heillä oli, joten Juudas ei voinut olla petollinen, kun hänet valittiin apostoliksi (Mt 9:4; Mr 2:8; Joh 2:24, 25). Mutta kun Juudaksen asenne alkoi vinoutua, Jeesus huomasi sen ja pystyi tunnistamaan kavaltajansa. Siitä huolimatta hän pesi Juudaksen jalat. (Ks. Joh 6:64; 6:70; tutkimisviitteet.)

teidänkin pitää: Tai ”teilläkin on velvollisuus”. Kreikan verbiä käytetään usein talousasioiden yhteydessä, ja se merkitsee pohjimmiltaan ’olla velkaa jollekulle’ (Mt 18:28, 30, 34; Lu 16:5, 7). Tässä ja joissain muissa tekstiyhteyksissä sitä käytetään laajemmassa merkityksessä siitä, että jollakulla on velvollisuus tehdä jotain (1Jo 3:16; 4:11; 3Jo 8).

pestä toistenne jalat: Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesus opetti uskollisia seuraajiaan olemaan epäitsekkäästi kiinnostuneita paitsi veljiensä fyysisistä myös hengellisistä tarpeista. Hän, heidän Herransa, oli juuri pessyt heidän jalkansa ja antanut heille havainto-opetuksen nöyryydestä ja palvelualttiudesta. Sitten hän sanoi: ”Te olette puhtaat, mutta ette kaikki”, mikä osoittaa, että hän ei puhunut pelkästään kirjaimellisesta jalkojen pesemisestä (Joh 13:10). Ef 5:25, 26:n mukaan Jeesus pesee kristillisen seurakunnan ”puhtaaksi vedellä, Jumalan sanan avulla”. Opetuslapset voisivat jäljitellä Jeesusta auttamalla toisiaan pysymään puhtaina – torjumaan päivittäin eteen tulevat kiusaukset ja olemaan sekaantumatta tämän maailman saastuttaviin asioihin (Ga 6:1; Hpr 10:22; 12:13).

apostolin: Tai ”lähetetyn”. Kreikan sana apóstolos on johdettu verbistä apostéllō ’lähettää’, ’lähettää matkaan’ (Mt 10:5; Lu 11:49; 14:32). Sanan perusmerkitys käy hyvin ilmi Jeesuksen sanoista Joh 13:16:ssa, jossa se on suoraan käännetty ”lähetetyksi”.

apostoleiksi: Tai ”lähetetyiksi”. Kreikan sana apóstolos on johdettu verbistä apostéllō, jota käytetään jakeen loppuosassa ja joka on käännetty vastineella ”lähettää”. (Ks. Mt 10:2, tutkimisviite.)

lähetetty: Tai ”lähetti”, ”apostoli”. Kreikan sana apóstolos (johdettu verbistä apostéllō ’lähettää’; ks. Mt 10:5; Lu 11:49; 14:32) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kaikkiaan 80 kertaa, ja niistä 78 kertaa se on käännetty vastineella ”apostoli” (Fil 2:25:ssä vastineena on ”lähetti”). Tämä kreikan sana esiintyy Johanneksen evankeliumissa vain tässä jakeessa. (Ks. Mt 10:2; Mr 3:14; tutkimisviitteet; sanasto, ”Apostoli”.)

söi minun leipääni: Leivän syöminen yhdessä symboloi vieraan ja isännän välistä ystävyyttä ja rauhaa (1Mo 31:54; vrt. 2Mo 2:20; 18:12, joissa heprean ilmaus ”syödä leipää” on käännetty vastineilla ”syödä” ja ”aterioida”). Jos joku söi leipää isäntänsä kanssa ja myöhemmin vahingoitti häntä, häntä pidettiin kaikkein halpamaisimpana petturina (Ps 41:9).

on kääntynyt minua vastaan: Kirjaim. ”on nostanut kantapäänsä minua vastaan”. Jeesus lainaa tässä Ps 41:9:n profeetallisia sanoja, jotka kuuluvat kirjaimellisesti ”on suurentanut kantapään minua vastaan”. Daavid käytti tätä kielikuvaa petollisesta ystävästä, ehkä neuvonantajastaan Ahitofelista (2Sa 15:12). Jeesus yhdistää nämä sanat Juudas Iskariotiin. Tässä tekstiyhteydessä ilmaus ”nostaa kantapää jotakuta vastaan” tarkoittaa siis petollisuutta, sitä, että aikoo vahingoittaa tätä ihmistä.

Johanneksen: Suomalainen vastine heprealaiselle nimelle Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Tämän evankeliumin kirjoittajaa ei mainita nimeltä, mutta 100- ja 200-luvuilla sitä pidettiin yleisesti apostoli Johanneksen kirjoittamana. Kun nimi Johannes esiintyy evankeliumissa, se tarkoittaa useimmiten Johannes Kastajaa. Vaikka apostoli Johannesta ei koskaan mainita nimeltä, evankeliumissa puhutaan kuitenkin hänestä ja hänen veljestään Jaakobista ”Sebedeuksen poikina” (Joh 21:2; Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). (Ks. Joh 1:6, tutkimisviite.) Sen loppujakeissa kirjoittaja kuvailee itseään ”opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti” (Joh 21:20–24), ja on perusteltua yhdistää tämä ilmaus apostoli Johannekseen (ks. Joh 13:23, tutkimisviite).

Johannes: Ts. Johannes Kastaja. Tämän evankeliumin kirjoittaja apostoli Johannes viittaa Johannes Kastajaan 19 kertaa, mutta toisin kuin muut evankeliumin kirjoittajat hän ei koskaan käytä lisänimeä Kastaja (ks. Mt 3:1; Mr 1:4; tutkimisviitteet). Hän tekee kyllä eron kolmen Marian välillä (Joh 11:1, 2; 19:25; 20:1). Puhuessaan Johannes Kastajasta hänen ei kuitenkaan tarvitse tarkentaa, kenestä on kyse, koska hän ei koskaan mainitse itseään nimeltä eikä väärinkäsityksen vaaraa ole. Tämäkin vahvistaa, että evankeliumin on kirjoittanut apostoli Johannes (ks. ”Johdanto Johanneksen evankeliumiin” ja Joh, kirjan nimi, tutkimisviite).

opetuslapsen, jota Jeesus rakasti: Ts. sen, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä viimeinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10; Joh 21:2). Joh 21:20–24 osoittaa, että ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, oli sama kuin ”opetuslapsi, – – joka on kirjoittanut nämä”, ts. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. (Ks. Joh, kirjan nimi; 1:6; 13:23; tutkimisviitteet.)

Abrahamin vierelle: Kirjaim. ”Abrahamin povelle”. Jonkun vierellä eli povella oleminen kuvasti erityisen suosittua asemaa tai läheisiä välejä. (Ks. Joh 1:18, tutkimisviite.) Tämä kielikuva juontuu siitä, että aterioilla oli tapana olla pitkällään leposohvilla ja ruokailija saattoi nojautua taaksepäin hyvän ystävän rintaa vasten (Joh 13:23–25).

hänen vierellään: Kirjaim. ”hänen povellaan”. (Ks. Lu 16:22, tutkimisviite.)

Isän vierellä: Kirjaim. ”Isän povella”. Jonkun vierellä tai povella oleminen kuvasti erityisen suosittua asemaa tai läheisiä välejä. Kielikuva juontuu todennäköisesti siitä, että aterioilla oli tapana olla pitkällään leposohvalla ja ruokailija saattoi nojautua taaksepäin hyvän ystävän rintaa vasten (Joh 13:23–25). Jeesusta kuvaillaan tässä Jehovan läheisimmäksi ystäväksi, joka pystyy selittämään paremmin kuin kukaan muu, millainen Jehova on (Mt 11:27).

se, jota Jeesus rakasti: Ts. se, joka oli Jeesukselle erityisen rakas. Viidessä raamatunkohdassa mainitaan opetuslapsi, ”jota Jeesus [tai ”hän”] rakasti” tai ”johon Jeesus oli kiintynyt”, ja tämä on niistä ensimmäinen (Joh 13:23; 19:26; 20:2; 21:7, 20). Yleensä ajatellaan, että tämä opetuslapsi oli apostoli Johannes, Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli (Mt 4:21; Mr 1:19; Lu 5:10). Yksi peruste on se, että apostoli Johannesta ei mainita tässä evankeliumissa nimeltä (Joh 21:2:ssa tosin mainitaan ”Sebedeuksen pojat”). Toiseksi Joh 21:20–24:ssä ilmaus ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”, yhdistetään tämän evankeliumin kirjoittajaan. Lisäksi Jeesus sanoi hänestä: ”Jos haluan, että hän jää siihen asti kun tulen, tarvitseeko sinun tietää sitä?” Tästä voi päätellä, että opetuslapsi, josta Jeesus puhui, eläisi paljon kauemmin kuin Pietari ja muut apostolit, ja tämä sopii apostoli Johannekseen. (Ks. Joh, kirjan nimi; Joh 1:6; 21:20; tutkimisviitteet.)

vieressä: Kirjaim. ”poven edessä”. Ilmaus viittaa siihen, miten ruokailijat olivat asettuneet pöydän ääreen Jeesuksen aikana. He makasivat vasemmalla kyljellään ja nojasivat vasemmalla kyynärpäällä tyynyyn. Vieras saattoi nojautua taaksepäin ystävän rintaa vasten ja keskustella hänen kanssaan niin etteivät muut kuulleet (Joh 13:25). Jonkun ”vieressä” eli ”poven edessä” oleminen kuvasti erityisen suosittua asemaa tai läheisiä välejä. Tämä tapa auttaa ymmärtämään ilmauksen käyttöä Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa. (Ks. Lu 16:22, 23; Joh 1:18; tutkimisviitteet.)

juhlaa varten: Viittaa ilmeisesti happamattoman leivän juhlaan, joka alkoi pesahin jälkeen.

Rakkaat lapset: Tai ”Ystäväni”. Evankeliumeissa ei kerrota, että Jeesus olisi aiemmin käyttänyt opetuslapsistaan tätä lämmintä puhuttelumuotoa. Vastineella ”rakkaat lapset” käännetty kreikan sana tekníon (’pieni lapsi’) on diminutiivimuoto sanasta téknon (’lapsi’). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa diminutiivi ilmaisee usein kiintymystä ja läheisyyttä. (Ks. sanasto, ”Diminutiivi”.) Siksi se voidaan kääntää myös ilmauksella ”rakkaat lapset”. Se esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa ja viittaa aina kuvaannollisesti opetuslapsiin (Ga 4:19; 1Jo 2:1, 12, 28; 3:7, 18; 4:4; 5:21).

uuden käskyn: Mooseksen laki vaati rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään (3Mo 19:18). Lähimmäistä ei kuitenkaan välttämättä tarvinnut rakastaa niin paljon, että olisi uhrannut henkensä hänen puolestaan. Jeesuksen käsky oli aivan ”uusi” siinä mielessä, että hän käski rakastaa niin kuin minä olen rakastanut teitä. Hän jätti seuraajilleen täydellisen mallin siitä, miten rakastaa ja elää epäitsekkäästi – rakastaa niin paljon, että on valmis jopa kuolemaan toisten puolesta. Jeesuksen elämä ja kuolema olivat esimerkki siitä rakkaudesta, jota tällä uudella käskyllä tarkoitettiin. (Joh 15:13.)

olen valmis kuolemaan: Tai ”annan sieluni”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Pietarin elämää, josta hän sanoo olevansa valmis luopumaan Jeesuksen hyväksi. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

olen valmis kuolemaan: Tai ”annan sieluni”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Pietarin elämää, josta hän sanoo olevansa valmis luopumaan Jeesuksen hyväksi. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)

olet valmis kuolemaan: Tai ”annat sielusi”. Uuden maailman käännöksen edellisissä laitoksissa vastineella ”sielu” käännetyn kreikan sanan psykhḗ merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Tässä se tarkoittaa Pietarin elämää. (Ks. Joh 13:37, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sielu”.)

kukko: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekuisi kahdesti (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30, 72; Lu 22:34, 60, 61; Joh 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla.

Media