Isäni muutti Australiaan Saksasta vuonna 1949. Hänen toiveenaan oli löytää työtä kaivosteollisuuden ja energiantuotannon aloilta, ja hän asettui asumaan maaseudulle Victorian osavaltioon. Siellä hän avioitui äitini kanssa, ja minä synnyin vuonna 1953.

Vain muutama vuosi syntymäni jälkeen äiti alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja jotkin varhaisimmat muistoni liittyvätkin Raamatun opetuksiin. Isä ei kuitenkaan voinut sietää mitään uskontoa. Hänestä tuli väkivaltainen ja pelottava, ja hän piti äitiä kauhun vallassa. Äiti jatkoi Raamatun tutkimista salaa ja oppi rakastamaan sen opetuksia. Isän poissa ollessa hän puhui oppimistaan asioista minulle ja sisarelleni. Hän kertoi meille tulevasta paratiisimaasta ja siitä, että voisimme olla onnellisia, jos noudattaisimme Raamatun käytösnormeja (Psalmit 37:10, 29; Jesaja 48:17).

18-vuotiaana minun oli muutettava pois kotoa isän väkivaltaisuuden vuoksi. Uskoin kyllä siihen, mitä äiti oli opettanut minulle Raamatusta, mutten ymmärtänyt sen arvoa enkä siksi elänyt oppimani mukaisesti. Aloin työskennellä sähköasentajana hiilikaivoksissa. 20-vuotiaana menin naimisiin. Esikoistyttäremme syntymä kolme vuotta myöhemmin sai minut pohtimaan, mikä elämässäni oli tärkeää. Tiesin, että Raamattu voisi auttaa perhettämme, joten aloin tutkia sitä erään Jehovan todistajan kanssa. Vaimoni kuitenkin vastusti todistajia ankarasti. Kerran kun olin ollut todistajien kokouksessa, hän esitti uhkavaatimuksen: jollen lopettaisi Raamatun tutkimista, saisin lähteä. Tunsin itseni voimattomaksi, joten annoin periksi ja katkaisin yhteydet todistajiin. Jouduin myöhemmin katumaan sitä, etten toiminut sen mukaan, minkä tiesin olevan oikein.

Eräänä päivänä työkaverini näyttivät minulle pornografisia kuvia. Se oli toisaalta kiinnostavaa, toisaalta inhottavaa, ja jälkeenpäin tunsin voimakasta syyllisyyttä. Muistin, mitä olin oppinut Raamatusta, ja uskoin vakaasti, että Jumala rankaisisi minua. Mutta kun altistuin rivoille kuville aina vain enemmän, suhtautumiseni pornografiaan muuttui. Lopulta olin siitä riippuvainen.

Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana ajauduin yhä kauemmas niistä normeista, joita äiti oli yrittänyt opettaa minulle.  Käytökseni heijasti sitä, millä ruokin mieltäni. Puheeni oli karkeaa, ja minulla oli likainen huumorintaju. Näkemykseni seksistä kieroutui. Vaikka asuin yhä vaimoni kanssa, minulla oli muita naisia. Eräänä päivänä katsoin peiliin ja sanoin itselleni: ”En pidä sinusta.” Itsekunnioitukseni oli vaihtunut itseinhoon.

Avioliittoni kariutui ja elämäni oli riekaleina. Rukoilin Jehovaa koko sydämestäni ja aloin tutkia Raamattua uudelleen, parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Tuossa vaiheessa isä oli kuollut ja äidistä oli tullut kastettu Jehovan todistaja.

Elämäntapani ja Raamatun korkeiden normien välillä oli valtava kuilu. Tällä kertaa olin kuitenkin päättänyt saavuttaa mielenrauhan, jonka Raamattu lupaa. Aloin siistiä kielenkäyttöäni ja pyrin hillitsemään kiivasta luonnettani. Päätin myös luopua moraalittomasta elämäntyylistäni sekä lopettaa uhkapelien pelaamisen, juopottelun ja työnantajalta varastamisen.

Työkaverini eivät voineet ymmärtää, miksi halusin tehdä näin valtavia muutoksia. Kolmen vuoden ajan he piikittelivät minua jatkuvasti ja yrittivät saada minut palaamaan vanhoihin tapoihini. Jos otin vähänkin takapakkia – sorruin vihanpuuskaan tai sanoin jotain sopimatonta – he huusivat voitonriemuisina: ”No niin! Vanha Joe on palannut.” Nuo sanat totisesti satuttivat! Tunsin itseni usein epäonnistujaksi.

Työpaikkani oli pornon kyllästämä; sitä oli sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Työkaverini lähettivät jatkuvasti likaisia kuvia tietokoneella, kuten minäkin olin tehnyt aiemmin. Yritin päästä riippuvuudestani, mutta he olivat nähtävästi päättäneet saada minut lankeamaan joka askeleella. Etsin tukea ja rohkaisua todistajalta, joka tutki kanssani Raamattua. Hän kuunteli kärsivällisesti, kun purin sydäntäni. Hän auttoi minua nimenomaisten raamatunkohtien avulla taistelemaan riippuvuuttani vastaan ja kannusti minua turvautumaan Jehovan apuun rukoilemalla häntä hellittämättä (Psalmit 119:37).

Erään kerran kutsuin työkaverini koolle. Kun he olivat paikalla, käskin heidän antaa kahdelle alkoholistiksi tunnustautuneelle miehelle oluen. Kaikki esittivät äänekkään vastalauseen: ”Ei niin voi tehdä! Heillä on riippuvuus, josta he yrittävät päästä eroon.” ”Aivan, ja niin on minullakin”, vastasin. Sen jälkeen nuo miehet eivät enää painostaneet minua palaamaan entisiin tapoihini. He ymmärsivät, että kävin kamppailua riippuvuutta vastaan.

Jehova auttoi minua paljon, ja lopulta voitin riippuvuuteni pornografiasta. Vuonna 1999 minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Olin kiitollinen siitä, että olin saanut uuden mahdollisuuden elää puhdasta, onnellista elämää.

Ymmärrän nyt, miksi Jehova vihaa niitä asioita, joihin tunsin voimakasta vetoa niin pitkään. Rakastavana Isänä hän halusi suojella minua vahingolta, jota pornografia aiheuttaa. Sananlaskujen 3:5, 6:n sanat tosiaan pitävät paikkansa! Jakeissa sanotaan: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” Raamatun normit eivät ole pelkästään suojelleet minua. Ne ovat taanneet onnistumiseni (Psalmit 1:1–3).

Tunsin aiemmin itseinhoa, mutta nyt kunnioitan itseäni ja minulla on sisäinen rauha. Elämäni on puhdasta, ja tunnen, että Jehova on antanut minulle anteeksi ja tukee minua. Vuonna 2000 avioiduin Karolinin, viehättävän kristityn sisaren kanssa, joka rakastaa Jehovaa yhtä paljon kuin minä. Kodissamme vallitsee rauha. On suuri kunnia kuulua puhtaaseen maailmanlaajuiseen veljesseuraan, jonka jäsenet rakastavat toisiaan.