Siivekkäät saalistajat

KALASTAJILLA – niin ihmisillä kuin linnuillakin – on ratkaistavanaan kolme perusongelmaa: 1) miten löytää kaloja, 2) miten päästä niiden lähelle ja 3) miten napata ne.

Entisajan egyptiläiset kalastivat yleensä harppuunalla. He käyttivät samaa perustekniikkaa kuin jotkin haikarat, jotka olivat saalistaneet samoilla apajilla jo kauan ennen ihmistä.

Niilin suistoalueella viihtyvä harmaahaikara keihästää kaloja terävällä nokallaan. Se voi napata jopa kaksi kalaa kerralla, ja se pystyy syömään puoli kiloa kalaa päivässä. Haikara voittaa ihmiskalastajat nokkeluudessa.

Haikara on yllätyshyökkäysten mestari. Se kahlaa hitaasti matalassa vedessä tai seisoo täysin liikkumattomana valmiina käymään saaliin kimppuun. Kun kala on iskuetäisyydellä, lintu työntää päänsä veteen ja nappaa saaliin nokallaan. Kärsivällisyys on onnistumisen avain.

Saalistamista syötillä

Kirjassa Lintujen elämää kerrotaan, että Japanissa elävä kyyryhaikara näyttää ottavan mallia ihmisiltä, jotka heittelevät kaloille leivänmuruja puistolampien rannoilla. Tämä kekseliäs lintu käyttää muruja houkutellakseen kaloja luokseen.

Myös Karibialla asustavat haikarat narraavat kaloja leivällä. Aina ei syöttiä tarvita lainkaan – keltaiset jalat riittävät. Lintu seisoo matalassa vedessä yhdellä jalalla ja heiluttaa toista jalkaansa pinnan alla kiinnittääkseen uteliaan kalan huomion.

Syöksymällä saaliin kimppuun

Kalastusmenetelmiä on monenlaisia. Sääksiä eli kalasääskiä voitaisiin kutsua syöksysukeltajiksi. Ne lentävät veden yllä ja etsiskelevät pinnan tuntumassa uivia kaloja. Mahdollisen saaliin havaitessaan ne vetävät siivet suppuun, syöksyvät kohti vettä ja tarttuvat  kalaan kynsillään. Moinen tekniikka vaatii täydellistä ajoitusta ja terävää näköä.

Kiljumerikotka huomaa toisinaan saaneensa kynsiinsä niin painavan kalan, ettei se jaksa nostaa sitä ilmaan; kala voi painaa liki kolme kiloa. Mikä ratkaisuksi? Tutkijat ovat panneet merkille, että jotkin linnut ratkaisevat ongelman melomalla rannalle siivillään.

Syötävää sukeltamalla

Suulatkin ovat syöksysukeltajia, mutta ne pudottautuvat veteen kohtisuoraan. Ne lentävät pieninä parvina ja etsivät pinnan lähettyvillä uiskentelevia kaloja. Ilmasta katsottuna hopeanhohtoiset kalaparvet erottuvat merestä läikkinä, joiden väri vaihtelee tummansinisestä vaaleanvihreään. Nämä läikät panevat suuliin vauhtia.

Kalaparven havaittuaan suulat syöksyvät veteen kuin nuolet likimain sadan kilometrin tuntinopeudella! Lintujen näytös vetää vertoja olympiatason uimahyppykisoille. Pian muut suulaparvet huomaavat jotain olevan tekeillä ja kiiruhtavat paikalle päästäkseen osingoille.

Toisin kuin haikarat suulat eivät keihästä kaloja nokallaan. Ne syöksyvät veteen sellaisella voimalla, että ne painuvat monen metrin syvyyteen, ja pintaan noustessaan ne sieppaavat kalan ja nielaisevat sen kokonaisena.

Tiirat ovat niin ikään ansioituneita sukeltajia, mutta niiden tekniikka on hieman erilainen. Saalista etsiessään ne lekuttelevat paljon lähempänä vedenpintaa. Eräässä lintukirjassa selitetään, että ne luottavat ”lentotaitoonsa, jossa yhdistyvät kyvykkyys, viehkeys ja ketteryys” (Handbook of the Birds of the World). Yleensä ne poimivat kalat läheltä pintaa ja käväisevät syvemmällä vain silloin tällöin.

Tiimityötä

Pelikaanit kookkaine nokkineen voivat näyttää kömpelöiltä, mutta ne ovat eteviä lentäjiä ja kalastajia. Ruskopelikaani hankkii ruokansa yleensä sukeltamalla, mutta se voi pihistää kaloja myös paikallisilta kalamiehiltä näiden vetäessä verkkojaan. Elementissään pelikaanit kuitenkin ovat saalistaessaan yhdessä.

Pelikaanit viihtyvät luonnostaan parvissa, ja yhdessä kalastaminen on niille ominaista. Usein tusinan linnun parvi laskeutuu veteen ja muodostaa puoliympyrän. Sitten linnut uivat hitaasti eteenpäin ja ohjaavat kalaparven matalaan veteen. Edetessään kaikki avaavat siipensä, upottavat päänsä veteen samanaikaisesti ja kahmaisevat nokkaansa kalan.

Ihmisten tapaan linnuillakaan ei aina ole kalastusonnea, mutta yleensä ne kuitenkin lyövät ihmiset tässä lajissa mennen tullen.

[Kuva s. 12]

Kiljumerikotka

[Lähdemerkintä]

Photolibrary

[Kuva s. 12]

Harmaahaikara

[Kuva s. 13]

Suula

[Kuva s. 13]

Kalatiira

[Kuva s. 13]

Australianpelikaani