Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Kirjoittakaa Antonille!”

”Kirjoittakaa Antonille!”

”Kirjoittakaa Antonille!”

● Anton, teini-ikäinen Jehovan todistaja, asui syrjäisessä Štšelkanin kylässä Stavropolin alueella Venäjällä. Hänellä oli lapsena todettu Duchennen lihasdystrofia, parantumaton sairaus, joka surkastuttaa lihakset nopeasti ja johtaa tavallisesti kuolemaan ennen 20. ikävuotta. Kun Anton oli yhdeksänvuotias, hän ei enää pystynyt kävelemään eikä nousemaan seisaalleen.

Jevgeni ja hänen vaimonsa Diana tapasivat Antonin vieraillessaan eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Diana kertoo: ”Anton oli fyysisesti uskomattoman hauras, mutta hengellisesti hän oli vahva. Hänen isoveljensä oli kuollut samaan sairauteen 19-vuotiaana, joten Anton tiesi, ettei hänellä ollut paljon aikaa jäljellä. Silti hän oli iloinen ja optimistinen.”

Jevgeni ja Diana ehdottivat, että Anton lisäisi sananpalvelustaan kirjoittamalla kirjeitä muiden syrjäkylien asukkaille. Vuonna 2005 hän lähetti lähikyliin viitisensataa kirjettä, muttei pettymyksekseen saanut yhden yhtäkään vastausta. Vaikka Anton oli tämän vuoksi allapäin, hän ei lakannut kirjoittamasta kirjeitä, ja hän rukoili hartaasti Jumalan ohjausta, jotta voisi olosuhteistaan huolimatta olla tuottoisa sananpalvelija.

Lukiessaan kerran sanomalehteä Anton huomasi, että siinä oli julkaistu erään lohdutusta kaipaavan sairaan naisen lähettämä kirje. Anton päätti kirjoittaa hänelle, ja samassa lehdessä julkaistiin myöhemmin katkelma hänen kirjeestään. ”Vaikka sairauteni onkin parantumaton, Raamatun lukeminen auttaa minua katsomaan tulevaisuuteen luottavaisin mielin”, hän kirjoitti. ”Minusta on mahtavaa saada kirjeitä, ja odotan niitä kovasti.”

Liikuttuneena nainen kirjoitti takaisin samaan lehteen. Hänen kirjeensä julkaistiin artikkelissa, jonka otsikkona oli ”Kirjoittakaa Antonille!” Nainen ilmaisi arvostavansa Antonin esittämiä hengellisiä ajatuksia ja jatkoi: ”Autetaan Antonia! Kirjoittakaa hänelle. Tämä nuorimies kaipaa kipeästi ystävällisiä sanoja!” Lehdessä kerrottiin myös Antonin osoite.

Antonin kotikylän pieneen postitoimistoon alkoi virrata kirjeitä – peräti 30 päivässä! Niitä tuli eri puolilta Venäjää samoin kuin Baltiasta, Saksasta ja jopa Ranskasta. Hän sai lehden lukijoilta satoja kirjeitä. ”Anton oli haltioissaan”, Diana kertoo. ”Nyt hän pystyi kirjoittamaan sadoille ihmisille ja kertomaan heille Raamattuun perustuvista näkemyksistään.”

Anton kävi kirjeenvaihtoa häneen yhteyttä ottaneiden kanssa toista vuotta ja kertoi heille Raamatun totuuksia. Pikkuhiljaa hänen kätensä heikkenivät niin, että hän alkoi sanella kirjeitä. Anton kuoli syyskuussa 2008 ollessaan 20-vuotias. Vaikka hän oli fyysisesti erittäin heikko, hänellä oli luja usko ja hän rakasti sananpalvelusta, minkä ansiosta hän pystyi vaikuttamaan satojen ihmisten elämään.