Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Totuuden kauneus johtaa Luojan luo

Totuuden kauneus johtaa Luojan luo

Totuuden kauneus johtaa Luojan luo

KERTONUT TSUYOSHI FUJII

JOITAKIN vuosia sitten minulle tarjoutui harvinaislaatuinen työtilaisuus. Toimin kukkienasettelua opettavan Ikenobo-koulun mestarin Senei Ikenobon avustajana, ja minun oli määrä tehdä kukka-asetelma erääseen tyylikkääseen huoneeseen Tokion keisarinpalatsiin. Työskentelimme tiukkojen turvatoimien alaisuudessa. Ilmapiiri oli jännittynyt, ja varoin läikyttämästä pisaraakaan vettä. Tämä tilaisuus oli ammattiurani huippuhetkiä. Haluaisin nyt kertoa, miten astuin kukkienasettelun maailmaan.

Synnyin vuonna 1948 Nishiwakissa, joka sijaitsee Kobesta luoteeseen. Jo lapsena minuun teki syvän vaikutuksen vuodenaikojen vaihteleva kauneus ja se, miten se heijastui kukista. Minut kasvatti kuitenkin isoäitini, harras buddhalainen, joten mieleeni ei koskaan juolahtanut, että voisi olla Luoja.

Äitini toimi ja toimii edelleen kotikaupungissani ikebanan eli kukkienasettelun opettajana. Ikebana, joka tunnetaan myös nimellä kado (’kukkien tie’), on erittäin arvossa pidetty taidemuoto Japanissa. Äiti vaikutti merkittävästi siihen, että kiinnostuin tuosta alasta, vaikkei hän koskaan varsinaisesti opettanut minulle sitä. Kun minun oli aika valita ammatti, halusin lähteä opiskelemaan ikebanaa. Opettajani ja äiti suosittelivat tavallisia yliopisto-opintoja, mutta empimättä hetkeäkään päätin hakea Ikenobo-kouluun, joka edustaa Japanin vanhinta ikebana-koulukuntaa. Tulin hyväksytyksi, ja niin paneuduin tosissani tuon taidon opiskeluun.

Ikebanan maailmaan

Ikebanan perusteemana on elämä. Kukat voivat näyttää kukkakaupassa kauniilta, mutta mitä ne ovat verrattuna niityllä kasvaviin pieniin kukkiin tai vuorilla kukkiviin puihin? Luonnollisessa ympäristössä voi aistia elämän ja vuodenajat. Se koskettaa sydäntä vielä todennäköisemmin. Ikebana on keino heijastaa luonnon kauneutta kukkien ja kasvien välityksellä, ja asetelman aiheeksi valitaan se, mikä koskettaa syvästi tekijää itseään.

Oletetaanpa esimerkiksi, että haluaisit välittää syksyn tunnelman. Asetelmaan voisi silloin valita tuon vuodenajan kukkia, kuten katkeroita ja virmajuurikasveihin kuuluvia Patrinia-kukkia sekä syksyn lehtiä. Haluaisitko asetelmaan myös raikkaan tuulenhenkäyksen? Muutama hiljalleen keinuva elefanttiheinän korsi saa aikaan oikean tunnelman. Ikebana oli lähellä sydäntäni, ja itseni ilmaiseminen sommittelemalla kukkia ja muita kasveja maljakon yläpuolella olevassa tilassa toi minulle paljon iloa.

Suuri ”perhe”

Ikebanan historia taidemuotona juontuu viidensadan vuoden takaa. Eri koulukuntia hallitsee mestari, ja hänen asemansa on periytyvä. Taiteellisten perinteiden vartijana hänellä on patriarkaalista valtaa seuraajien suureen ”perheeseen” nähden. Perinteiden lisäksi hänen tulee opettaa seuraavalle polvelle uusia tyylejä, joita hän on luonut oman aikansa hengessä.

Valmistuttuani Ikenobo-koulusta ja saatuani kaksivuotisen kado-tekniikan kurssin päätökseen aloin työskennellä Ikenobo-säätiössä tammikuussa 1971. Suunnittelin ja järjestin Ikenobon kukkanäyttelyjä eri puolilla Japania. Matkustin ympäri maata myös mestarin mukana yhtenä hänen avustajistaan, kun hän loi taideteoksiaan.

Muistan yhä ensimmäisen kerran, kun seisoin Fukuokan urheilukeskuksessa lavalla ja palvelin mestaria hänen esitellessään ikebanaa. Edessämme oli tuhansia ihmisiä, ja olin jännityksestä jäykkänä. Katkoin vahingossa varsia ja oksia, mutta mestari laski siitä lempeästi leikkiä samalla kun selitti yleisölle tekovaiheita. Se auttoi minua rentoutumaan.

Kun tunnettujen ulkomaisten vieraiden kunniaksi järjestettiin kansallisia juhlatilaisuuksia, olin mestarin mukana tekemässä niihin kukka-asetelmia. Kuten alussa kerroin, pääsin kerran näissä merkeissä keisarinpalatsiin.

Myöhemmin Ikenobo-koulun yhteyteen perustettiin koulutuskeskus, jonka tarkoituksena oli järjestää Japanissa toimiville opettajille lisäkoulutusta, ja minä sain tehtävän, joka liittyi opettamiseen, lukujärjestyksen laatimiseen sekä oppikirjojen ja opetusfilmien valmistuksen valvontaan. Tätä oppimateriaalia käytti noin 200000 opiskelijaa koulun 300 alaosastossa, jotka oli sijoitettu eri puolille Japania. Matkustin ympäri maata valvoessani opetusta. Ikenobolla on haaraosastoja myös ulkomailla, ja kävin Taiwanissa useita kertoja vuodessa. Näin voitin mestarin luottamuksen ja sain vastuullisen aseman.

Pidin työstäni kovasti, mutta en saanut elämästä täyttä tyydytystä. Kauneuden verhon takana oli asioita, jotka tuottivat minulle pettymyksiä. Mustasukkaisuus ja kateus opiskelijoiden välillä saattoi muuttua panetteluksi, ja paikalliset opettajat pyysivät minulta usein neuvoa tilanteiden selvittämiseksi. Käteni olivat kuitenkin monesti sidotut, sillä vanhat tavat ja valta sanelivat, miten järjestössä toimittiin. Monet pitivät ikebanasta vilpittömästi ja suhtautuivat opiskeluun vakavasti, ja siksi yritin tehdä parhaani, jotta he voisivat nauttia opiskelustaan.

Ensikosketus totuuden kauneuteen

En pitänyt uskonnoista, sillä mielestäni ne tekivät ihmiset henkisesti sokeiksi. Olin sitä paitsi nähnyt paljon ulkokultaisuutta niiden keskuudessa, jotka puhuvat rauhasta ja onnellisuudesta. Vaimoni Keiko sitä vastoin oli etsinyt totuutta pienestä pitäen. Hän oli ollut kiinnostunut eri uskonnoista ja kuunnellut niiden opetuksia, mutta mikään niistä ei ollut tyydyttänyt hänen hengellistä nälkäänsä.

Kun sitten ovellemme saapui Jehovan todistaja, Keiko suostui mielellään raamatuntutkisteluun. Hän kertoi minulle kaiken, mitä hän oppi ja mikä teki häneen vaikutuksen. Hänen kertomassaan oli miellyttävä kaiku, mutta en ollut asiasta yhtä innostunut kuin hän.

Keiko ei kuitenkaan lakannut puhumasta minulle vakaumuksellisesti siitä, mitä hän oppi Raamatusta. Hän sujautti aina pari raamatullista lehteä laukkuuni, kun olin lähdössä matkalle. En kuitenkaan suostunut lukemaan niitä. Halusin suojella sitä, mitä olin rakentanut vuosikausia. Olimme juuri ostaneet talon, ja jostain syystä luulin, että jos omaksuisin Raamatun opetukset, minun olisi luovuttava talosta. Keiko edistyi nopeasti ja sovelsi oppimaansa käytäntöön. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Tiesin, että se, mitä hän puhui, oli oikein, mutta aloin silti vastustaa häntä.

Kaksijakoinen suhtautuminen

Tulin töistä kotiin yleensä hyvin myöhään, mutta niinä iltoina, kun Keiko oli Jehovan todistajien kokouksissa, lykkäsin kotiinpaluuta vielä tavallista myöhemmäksi. Silloinkin kun tulin vasta pikkutunneilla, Keiko odotti minua ja kertoi minulle päivän kuulumiset osoittaen sillä tavoin kiinnostusta minua kohtaan. En silti voinut sietää ajatusta, että perheeni lähti kotoa muutamaksi tunniksi kristillisiin kokouksiin. Aloin vastustaa entistä voimakkaammin ja otin puheeksi avioeron. Keiko pysyi kuitenkin lujana.

Minun oli vaikea ymmärtää Keikon käytöstä. Vaikka suhteemme oli kireä ja hänellä oli astmakohtauksia, hän oli kaiken aikaa hyvin onnellinen. Juuri hänen puhdas sydämensä ja vilpitön lempeytensä olivat aikoinaan vetäneet minua puoleensa, ja nuo samat ominaisuudet saivat minut nyt pelkäämään, että häntä petettäisiin, kun hän alkoi tutkia Raamattua.

Keiko sovelsi kuitenkin oppimaansa käytäntöön ja yritti olla hyvä vaimo ja äiti. Niin vastahakoinen kuin olinkin, lähdin silloin tällöin hänen pyynnöstään mukaan kokouksiin ja konventteihin, ehkä siksi että olin ylpeä hänestä.

Samaan aikaan olin mustasukkainen Jehovalle. Nähdessäni, miten Keiko yritti muuttua, mietin, miksi Raamatun opetukset vaikuttavat ihmisiin niin syvästi. Miksi vaimoni oli halukas kohtaamaan kaikenlaisia vaikeuksia Jehovan takia?

Pian jotkut kristityt veljet Keikon seurakunnasta halusivat käydä meillä tervehtimässä minua. Minulla ei ollut aikomustakaan ottaa heitä vastaan. Halusin kuitenkin tietää, miksi Keiko oli niin levollinen. Lopulta uteliaisuus vei voiton, ja suostuin raamatuntutkisteluun. Kun tutustuin paremmin niihin, jotka kävivät luonani, vaistosin heissä jotain hyvin virkistävää. Jokaviikkoisen tutkistelun välityksellä Raamatun totuus vaikutti vähitellen sydämeeni, ja katsantokantani avartui.

Luonnon ja totuuden kauneus

Kun yritin ilmaista luonnossa ilmenevää kauneutta ja voimaa ikebanan välityksellä, tuskailin usein, miten saisin välitettyä luonnon mahtavuuden katsojalle. Kun sitten opin, että luonnon ihmeet oli luonut Jehova, palaset loksahtivat kohdalleen. Miten vähäinen ihminen voisikaan kilpailla Luojan taiteellisten kykyjen kanssa? Jehova on ylivertainen Taiteilija! Kun yritin jäljitellä häntä, opin tekemään paljon parempia kukka-asetelmia. Sen jälkeen kun aloin tutkia Raamattua, ihmiset itse asiassa sanoivat, että työni oli muuttunut: voiman rinnalle oli tullut pehmeyttä.

Raamatun totuuksien ansiosta oivalsin monia asioita ensimmäisen kerran. Kun sain tietää, että ihmisten kärsimysten takana on tämän maailman hallitsija, Saatana Panettelija, ja että sydämemme on Aadamilta perityn syntisyyden vuoksi petollinen, ymmärsin vihdoin nykyajan tapahtumien todellisen merkityksen (Jeremia 17:9; 1. Johanneksen kirje 5:19). Opin, että Jehova on rauhaa rakastava Jumala ja runsas rakkaudessa, oikeudenmukaisuudessa, voimassa ja viisaudessa (5. Mooseksen kirja 32:4; Roomalaisille 11:33; 1. Johanneksen kirje 4:8; Ilmestys 11:17), että hän lähetti Jeesuksen kuolemaan puolestamme rakkaudesta (Johannes 3:16; 2. Korinttilaisille 5:14) ja että tulee aika, jolloin ei ole kärsimystä eikä kuolemaa (Ilmestys 21:4). Nämä totuudet olivat silmissäni lumoavan kauniita. Kaiken lisäksi Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen opetusta rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Kun näin sen omin silmin, tiesin, että tässä oli tosi uskonto. (Matteus 22:39.)

Este tiellä

Kun totuus juurtui sydämeeni, kohtasin haasteen. Olin usein ollut mestarin sijaisena buddhalaisissa hautajaisissa silloin kun hän ei itse päässyt niihin. Tästä tuli minulle koetus, kun harkitsin vihkiytymistä Jehovalle. Tein henkilökohtaisen päätöksen olla osallistumatta buddhalaisiin menoihin (1. Korinttilaisille 10:21). Selitin mestarille kunnioittavasti, että aioin mennä pian kasteelle ja että olin päättänyt olla osallistumatta mihinkään muuhun palvontaan, vaikka se sisältyisi työhöni. Hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään kristityksi tuloani vastaan ja että saisin hoitaa uskonnolliset asiat niin kuin halusin. Tämä vastaus oli minulle miellyttävä yllätys, sillä olin odottanut saavani nuhteita ja menettäväni asemani.

Kun tämä este oli raivattu pois tieltä, menin kasteelle konventissa kesäkuussa 1983 – vuosi raamatuntutkistelun alkamisen jälkeen – sen vertauskuvaksi, että olin vihkiytynyt Jehovalle. Kun nousin kastealtaasta, Keiko otti minut vastaan leveä hymy kasvoillaan ja kyyneleet silmissä. Omatkin silmäni kostuivat, kun kiitin hänen kanssaan Jehovaa yhteisestä ilostamme.

Päätös luopua maallisesta urasta

Mestari oli suhtautunut hyvin ymmärtäväisesti asemaani vihkiytyneenä kristittynä. Yritin hoitaa työtehtäväni vielä tunnollisemmin kuin ennen. Pyrin silti säilyttämään tasapainon ansiotyöni ja kristillisen elämäni välillä. Seitsemän vuoden ajan laajensin kristillistä palvelustani useina kuukausina joka vuosi.

Minun täytyi kuitenkin ajatella vakavasti ainoan poikani hengellisyyttä ja Keikon heikkenevää terveyttä. Tunsin, että minun pitäisi viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Halusin myös pitää Valtakunnan edut ensi sijalla elämässäni. Nämä tarpeet ja toiveet saivat minut rukoilemaan Jehovalta ohjausta siihen, luopuisinko ammattiurastani. Mestari tajusi, että olin tehnyt päätökseni, ja viimein heinäkuussa 1990 vetäydyin tehtävistäni ilman vaikeuksia 42-vuotiaana.

Autan toisia näkemään totuuden kauneuden

Pian tämän jälkeen aloitin kokoaikaisen palveluksen voidakseni auttaa toisia löytämään totuuden. Nykyään opetan yhtenä päivänä viikossa kukkienasettelua, en kuitenkaan enää Ikenobo-tyylin tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Palvelen seurakunnassa vanhimpana, ja Keiko toimii tienraivaajana, eikä hänellä ole enää yhtä paljon astmakohtauksia kuin ennen. Poikamme on naimisissa ja toimii avustavana palvelijana lähiseurakunnassa. Miten suuri ilo meillä onkaan perheenä palvella Jehovaa!

Odotan sitä, että saan Jeesuksen Kristuksen Valtakunta-hallinnon alaisuudessa luoda kauniita asetelmia kukista, joita kasvatan omassa puutarhassani. Vilpitön haluni on ylistää yhdessä rakkaan perheeni kanssa kaiken kauniin Luojan, Jehovan, majesteettista nimeä kautta ikuisuuden.

[Kuva s. 23]

Yhdessä vaimoni ja poikani perheen kanssa

[Kuvat s. 23]

Ikebanan välityksellä voidaan ilmaista omia vaikutelmia luonnon kauneudesta