Miltä lääkärien tulevaisuus näyttää?

LÄÄKÄRIEN tulevaisuutta koskevat kyselyt tuottavat usein vastaukseksi arvioita tekniikan kehityksestä ja sen vaikutuksesta lääkärien työhön – vapauttaako uusi tekniikka heidät rutiinitöistä, niin että he voivat käyttää enemmän aikaa potilaiden kanssa? Lääkärien tulevaisuus nivoutuu luonnostaan ihmiskunnan tulevaisuutta koskevaan laajempaan kysymykseen. Tätä tulevaisuutta valaisee kaksi Raamatun kirjaa, jotka kertovat Jeesuksen ja hänen apostoliensa vaiheista. Molemmat kirjat ovat lääkärin kirjoittamia.

Miksi on erityisen kiinnostavaa saada lääkärin näkökulma noihin tapahtumiin? Miten ne liittyvät lääkärien ja potilaiden tulevaisuuteen? Miksi jotkut lääkärit odottavat aikaa, jolloin heidän ammattiaan ei enää tarvita?

Monet lääkärit ovat tarkkoja havainnoijia. Luukas, jota sanottiin ”rakkaaksi lääkäriksi”, kirjoitti nuo kaksi Raamatun kirjaa ja kuvaili yksityiskohtaisesti sairaita, joita Jeesus ja hänen apostolinsa paransivat (Kolossalaisille 4:14). Luukkaan kertomuksen avulla voimme punnita, olivatko nuo parantumiset todellisia ja jos olivat, mitä se merkitsee tämän päivän lääkäreille ja potilaille.

Lääketieteellinen näyttö puntarissa

Luukkaalla oli mahdollisuus tarkistaa ihmeparannusten todellinen luonne haastattelemalla niiden silminnäkijöitä. Lisäksi hän matkusti paljon apostoli Paavalin kanssa ja oli kaikesta päättäen paikalla, kun Paavali paransi ihmisiä. Tarkastellessamme nyt tuon lääkärin selostusta kahdesta parannusteosta voimme panna merkille kuvauksen yksityiskohtaisuuden.

Kirjoittaessaan eräästä tapauksesta Luukas mainitsee, mihin aikaan vuorokaudesta, minä päivänä ja missä tilanne sattui: oli keskiyö viikon ensimmäisenä päivänä, ja ryhmä kristittyjä  oli kokoontunut erään talon kolmanteen kerrokseen Troaksessa roomalaisessa Aasian provinssissa (Apostolien teot 20:4–8). Luukas kertoo tarkasti: ”Eräs nuori Eutykos-niminen mies vaipui syvään uneen, kun Paavali yhä vain puhui, ja nuokahdettuaan unen vallassa hän putosi maahan kolmannesta kerroksesta, ja hänet nostettiin ylös kuolleena.” Sitten Paavali Jumalan voimalla paransi nuorukaisen vammat ja herätti hänet eloon. Aterian jälkeen ”he veivät pojan pois elävänä ja olivat rajattoman huojentuneita”. (Apostolien teot 20:9–12.)

Luukas kertoo olleensa Paavalin mukana myös Maltassa. He olivat saaren ”päämiehen” Publiuksen luona ja nauttivat hänen vieraanvaraisuudestaan, kun Paavali teki toisen ihmeen. Parannettavana oli mies, jonka sairaus saattoi hyvinkin olla kohtalokas tuona aikana, jolloin nykyaikaisia antibiootteja ei vielä ollut. Luukas kertoo: ”Publiuksen isä sattui makaamaan kuumeen ja punataudin vaivaamana, ja Paavali meni sisään hänen luokseen ja rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Tämän tapahduttua alkoivat muutkin saarella olevat, joilla oli sairauksia, tulla hänen luokseen, ja heidät parannettiin.” (Apostolien teot 28:7–9.)

 Mikä vakuutti lääkärin?

Luukas kirjoitti nämä Apostolien teoissa olevat kertomukset siinä vaiheessa, kun hänen lukijansa saattoivat vielä tarkistaa tiedot asianosaisilta. Hän sanoi nimeään kantavan kirjan sisällöstä: ”Olen tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen, – – jotta tuntisit täysin – – [näiden] asioiden varmuuden.” (Luukas 1:3, 4.) Se mitä tämä lääkäri näki ja sai tutkimuksissaan selville, vakuutti hänet siitä, että Jeesuksen opetukset olivat tosia. Ihmeparannukset liittyivät läheisesti noihin opetuksiin, sillä ne antoivat perusteen uskoa siihen Raamatun ennustukseen, että aikanaan Jumala hävittää sairaudet (Jesaja 35:5, 6). Luukas oli lääkärinä tottunut näkemään kärsimystä, ja siksi hänestä varmastikin tuntui hienolta miettiä aikaa, jolloin hänen ammattiaan ei enää tarvittaisi. Vetoaako tämä odote sinuun?

Tällainen tulevaisuus odottaa niitä, jotka rakastavat Jumalaa, asuvatpa he missä päin maailmaa tahansa. Raamatussa luvataan, että Jumalan valtakunnan alaisuudessa kukaan ”ei sano: ’Minä olen sairas.’” (Jesaja 33:24.) Monet nykypäivän lääkärit ovat tulleet siihen tulokseen, että on johdonmukaista uskoa Raamatun lupauksiin.

”Hyvin vetoava”

”Aloin opiskella lääkäriksi samasta syystä kuin useimmat muutkin: saadakseni auttaa sairaita”, kertoo Pohjois-Amerikassa perhelääkärinä työskentelevä Jon Schiller. ”Toivo maailmasta, jossa ei olisi sairauksia, tuntui minusta hyvin vetoavalta. Aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa sen jälkeen kun olin yliopistossa suorittanut länsimaisen kulttuurihistorian kurssin. Tuo kurssi osoitti, että uskonnot olivat monien ongelmien taustalla,  ja minusta niiden edustajat näyttivät myös käyttävän Raamattua ulkokultaisesti. Siksi pohdiskelin, mitä Raamattu todellisuudessa mahtoi opettaa.

Jehovan todistajien valtakunnansalissa miellyin aivan ensimmäiseksi ystävällisiin ihmisiin, jotka olivat virkistävä vastakohta monille tuttavilleni. Eräs todistaja tarjoutui tulemaan kotiini keskustelemaan Raamatusta. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että kysyinpä mitä tahansa, hän näytti minulle vastauksen Raamatusta.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan sitä, että olen Jehovan todistaja. Nuorena lääkärinä sitä toivoo tekevänsä jossain vaiheessa jotain merkittävää. Mutta tapaan usein pettyneitä ihmisiä, joista tuntuu, etteivät he ole saaneet elämässään kovinkaan paljon aikaiseksi. Todistajana olemisessa on hienoa se, että meillä on tulevaisuudentoivo ja elämällämme on tarkoitus. Olemmepa lääkäreitä, mekaanikkoja tai talonmiehiä, tiedämme, että toimintamme Jehovan palveluksessa on arvokasta – teemme jotain Jehovalle. Se antaa meille tyydytystä.”

”Raamatun periaatteet paransivat perhe-elämäämme”

Krister Renvall toimii lääkärinä Suomessa, ja hänestä on aina mukavaa puhella lasten kanssa. ”Kerran juttelin 12-vuotiaan tytön kanssa, jolla oli parantumaton syöpä”, hän kertoo. ”Sain häneltä kirjan Tosi rauha ja turvallisuus – mistä lähteestä? * Se miten hänen uskonsa näkyi hänen sairautensa aikana, teki minuun vaikutuksen, mutta minulla ei ollut aikaa lukea kirjaa. Tein silloin niin paljon töitä eräässä sairaalassa Helsingissä, että se haittasi jo perhe-elämäänikin.

Vähän myöhemmin vaimoni poimi kirjan hyllystä ja alkoi lukea sitä. Hän oli heti vakuuttunut, että siinä oli totuus. Eräs todistaja kävi ovellamme ja alkoi tutkia Raamattua hänen kanssaan. Aluksi vaimoni ei uskaltanut kertoa minulle tutkistelusta, mutta kun hän sitten puhui siitä, sanoin, että kaikki, mikä vain auttaa perhettämme, on tervetullutta. Liityin mukaan tutkisteluun. Raamatun periaatteet paransivat perhe-elämäämme ja muuttivat elämänkatsomustamme. Toivo maailmasta, jossa ei olisi sairauksia, kuulosti minusta hienolta. Tuntui luonnolliselta, että se oli Jumalan tarkoitus ihmiskunnan suhteen. Pian vaimoni ja minut ja lopulta koko perheemme kastettiin. Tuo pikkutyttö, joka oli puhunut minulle näistä asioista ensi kerran, kuoli, mutta tavallaan hänen uskonsa elää yhä.”

Lääkäreihin kohdistuu entistä enemmän paineita tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, ja siksi heidän uhrauksensa sairaiden hyväksi ovat todella arvostettavia. Mutta kaikkein suurimmat ihmiskuntaa koskevat muutokset lähestyvät nopeasti. Monet lääkärit odottavat nykyään luottavaisin mielin Jumalan sanassa luvattua tulevaisuutta: maailmaa ilman sairauksia! (Ilmestys 21:1–4.) Tämä on asia, josta kannattaa ottaa henkilökohtaisesti selvää.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 10, 11]

”TAJUSIN ETTÄ ELÄMÄLLÄ ON TARKOITUS”

”Työssäni vammaisten koululaisten parissa panin merkille, että Jehovan todistaja -vanhemmat olivat erilaisia. He näyttivät selviytyvän muita vanhempia paremmin vammaisen lapsen kanssa. Huomasin myös, että he olivat valistuneempia kuin heidän ammattinsa perusteella olisi odottanut. Ihailin heidän uskoaan. Oman uskoni olivat kehitysopin opettajat onnistuneet tuhoamaan lähes kokonaan. Elämän ihmeellisyys oli kuitenkin kiehtonut minua siitä asti, kun opiskelin lääketiedettä.

Samoihin aikoihin minulle alkoi valjeta, etten osannut kasvattaa lapsiani. Mitä heiltä pitäisi kieltää? Mihin heitä pitäisi kannustaa? Millainen elämän tarkoitus minulla oli tarjota heille? Oma elämäni tuntui tarkoituksettomalta. Minä jopa rukoilin apua.

Silloin sain Jehovan todistajilta lehden, jossa käsiteltiin lasten ojentamista rakkaudellisella tavalla. Siinä esitetyt Raamatun periaatteet olivat minusta todella käyttökelpoisia, joten aloin tutkia Raamattua, kun todistajat tarjosivat minulle tätä mahdollisuutta. Kun opin, miksi Jehova on luonut elämää ja miksi Jeesus kuoli, tajusin, että elämällä on tarkoitus (Johannes 3:16; Roomalaisille 5:12, 18, 19). Kehitysoppi oli ohjannut ajattelutapani väärille raiteille. Miten huojentavaa olikaan saada tietää, että sairaudet ja kuolema eivät kuuluneet Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen! Saan nykyään todellista tyydytystä siitä, että voin opettaa vilpittömille ihmisille, miten Jumala tulee pian parantamaan kaikki sairaudet.”

[Kuvat]

Helena Bouwhuis on hoitanut koululaisia Alankomaissa

[Kuvat s. 9]

Lääkäri ja raamatunkirjoittaja Luukas oli apostoli Paavalin matkatoverina, kun tämä paransi Publiuksen isän ja herätti kuolleista Eutykoksen

[Kuvat s. 10]

Lääkäri Jon Schiller, Yhdysvallat

[Kuvat s. 10]

Lääkäri Krister Renvall, Suomi