Hyviä ystäviä – huonoja ystäviä

NUORI nainen, jota sanomme tässä Saaraksi, purki ahdistuneena sydäntään. Mies, jota hän oli pitänyt ystävänä, paljastui murhaajaksi. ”Jos ihminen, johon luotin, pystyy tekemään sellaista, niin miten voin luottaa keneenkään?” Saara kyseli. Hänen kuuntelijansa kysyi häneltä, oliko hän tuntenut miehen arvoja. Hän vastasi: ”Mitä tarkoitat?” Saara ei edes tiennyt, mitä arvoilla tarkoitetaan. Entä sinä? Tunnetko sinä ystäviesi arvoja?

Vastaus tähän kysymykseen voi merkitä kirjaimellisesti elämää tai kuolemaa, kuten Saaran tapaus osoittaa. Raamatun sananlasku sanoo: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Silti monet valitsevat ystäviä Saaran tavoin pelkästään sen perusteella, onko jonkun kanssa helppo olla eli miltä hänen seurassaan tuntuu. Viihdymme luonnollisesti niiden lähellä, jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi. Mutta jos tämä on ainoa valintaperuste emmekä kovin paljon mieti toisen todellisia sisäisiä ominaisuuksia, saatamme joutua kokemaan karvaan pettymyksen. Mistä voi tietää, onko jollakulla hyvät arvot?

 Korkea moraali tärkeää

Ensinnäkin meillä itsellämme täytyy olla hyvät arvot. Meidän täytyy tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja pitää sitten lujasti kiinni korkeista moraaliperiaatteista kaikissa tilanteissa. Eräs toinen Raamatun sananlasku kuuluu: ”Raudalla rautakin teroitetaan. Niin teroittaa toinen mies toisen kasvoja.” (Sananlaskut 27:17.) Kun kaksi ihmistä tuo ystävyyssuhteeseen raudanlujaa moraalista voimaa, he voivat auttaa toisiaan kasvamaan, ja side heidän välillään vahvistuu.

Ranskalainen Pacôme sanoo: ”Tosi ystävä kuuntelee minua ja puhuu minulle ystävällisesti, mutta hän pystyy myös oikaisemaan minua, kun teen jotain typerää.” Parhaita ystäviä – olivat he sitten nuoria tai vanhoja – ovat ne, jotka auttavat meitä pysymään oikeassa suunnassa ja puuttuvat asiaan, kun olemme tekemäisillämme jotain epäviisasta. Raamatussa sanotaan: ”Ystävän lyönnit ovat luotettavat.” (Sananlaskut 27:6, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Vahvistuaksemme moraalisesti ja hengellisesti tarvitsemme niiden seuraa, jotka rakastavat Jumalaa ja hänen periaatteitaan. ”Kun koulussa ei ollut ketään muuta, jolla olisi ollut samanlaiset kristilliset arvot ja näkemykset kuin minulla, tajusin, miten tärkeitä ovat tosi ystävät kristillisessä seurakunnassa”, muistelee ranskalainen Céline. ”He ovat auttaneet minua valtavasti tasapainon säilyttämisessä.”

Ominaisuudet puntarissa

Jos sinua kiinnostaa ystävystyä jonkun tapaamasi ihmisen kanssa, voisit kiinnittää huomiota hänen ystäväpiiriinsä. Ihmisestä kertoo paljon se, keiden seurassa hän enimmäkseen on. Entä mitä kypsät, arvostetut ihmiset hänestä ajattelevat? Lisäksi on viisasta ottaa huomioon paitsi se, miten hän kohtelee sinua, myös se, miten hän kohtelee toisia ja varsinkin niitä, joista hän ei voi hyötyä millään lailla. Jos joku ei ilmaise hyviä ominaisuuksia – kuten rehellisyyttä, moraalista lujuutta, kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta – aina ja kaikkia kohtaan, niin mitä takeita on siitä, että hän kohtelee joka tilanteessa hyvin sinua?

Toisen ihmisen todellisen luonnon näkemiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja taitoa sekä aikaa tarkkailla häntä elävässä elämässä. Raamatussa sanotaan: ”Neuvo miehen sydämessä on kuin syvät vedet, mutta tarkkanäköinen mies sen ammentaa esiin.” (Sananlaskut 20:5.) Meidän täytyy puhua vakavista aiheista niiden kanssa, joiden ystävyydestä olemme kiinnostuneita, jotta heidän todelliset persoonallisuuden piirteensä, vaikuttimensa ja arvonsa tulevat ilmi. Millaisia ihmisiä he ovat? Ystävällisiä vai kylmiä? Perusluonteeltaan  myönteisiä ja iloisia vai kielteisiä ja kyynisiä? Epäitsekkäitä vai omia etujaan ajavia? Luotettavia vai petollisia? Jos joku puhuu meille toisista kriittiseen sävyyn, mikä estää häntä puhumasta kielteisesti meistä selkämme takana? ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, sanoi Jeesus (Matteus 12:34). Kun se puhuu, meidän on pidettävä korvat auki.

Tärkeimmät yhteiset asiat

Jotkut vaativat ystäviltään täsmälleen samoja mieltymyksiä kuin heillä itsellään on. Eräs pikkupoika ilmoitti: ”En ikinä halua ystäväksi sellaista, joka ei pidä juustokakusta.” Ystävyksillä täytyy kieltämättä olla sen verran yhteistä, että he ymmärtävät toisiaan, ja kaikkein parasta on, jos heillä on samat moraaliset ja hengelliset perusarvot. Heidän ei kuitenkaan tarvitse olla persoonallisuudeltaan ja taustaltaan kuin kaksi marjaa. Erilaiset elämänkokemukset voivat rikastuttaa ystävyyttä ja hyödyttää molempia osapuolia.

Kaksi Raamatussa mainittua ajatonta esimerkkiä ystävyyssuhteista – Jonatanin ja Daavidin sekä Ruutin ja Noomin ystävyys – perustui siihen, että molemmat osapuolet palvelivat Jumalaa ja noudattivat hänen periaatteitaan. * Kummassakin tapauksessa ystävysten ikä ja tausta olivat huomattavan erilaisia. Tästä voimme oppia, että nuorilla ja vanhoilla on toisilleen paljon annettavaa ystävinä.

Ikäerosta hyötyä

Ystävyys itseään vanhempien tai nuorempien kanssa voi olla molemmin puolin rikastuttavaa. Seuraavassa nuoret kertovat omista kokemuksistaan:

Manuela (Italia): ”Ystävystyin jokin aika sitten erään avioparin kanssa. Avasin heille sydämeni, ja ilokseni hekin avautuivat minulle. He eivät väheksyneet minua nuoruuteni takia. Tämä lähensi minua heihin. Heidän ystävyydestään on minulle paljon apua, kun minulla on ongelmia. Olen huomannut, että kun puhun ongelmistani ikäisteni kanssa, niin joskus tyttöystäväni antavat minulle neuvoja, jotka eivät ole loppuun asti mietittyjä. Varttuneemmilla ystävilläni sitä vastoin on  kokemusta, arvostelukykyä ja tietynlaista tasapainoisuutta, jota meille nuorille ei ole vielä ehtinyt tulla. Heidän tuellaan teen parempia ratkaisuja.”

Zuleica (Italia): ”Kun kokoonnumme yhteen, emme kutsu pelkästään nuoria vaan myös meitä vanhempia. Olen huomannut, että kun nuoret ja vanhemmat ovat yhdessä, me kaikki tunnemme itsemme illan päättyessä todella virkistyneiksi. Meillä on hauskaa, koska kaikilla on vähän erilainen näkökulma asioihin.”

Te iäkkäätkin voitte osoittaa kiinnostusta nuoria kohtaan. Kuten edellisistä ajatuksista käy ilmi, monet nuoret arvostavat suuresti elämänkokemustanne ja viihtyvät seurassanne. Yli 80-vuotias leski Amelia sanoo: ”Pidän oma-aloitteisesti yhteyttä nuorempiin. He ovat niin energisiä ja elinvoimaisia, että piristyn itsekin!” Molemminpuolisella rohkaisulla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Monet onnelliset nuoret aikuiset lukevat menestyksensä paljolti sen ansioksi, että heillä oli nuorena ainakin vähän itseään vanhempia ystäviä, jotka olivat heille hyvänä esimerkkinä ja antoivat heille viisaita neuvoja.

Ystävyyden syventäminen

Hyvien ystävien saamiseksi ei välttämättä tarvitse tutustua uusiin ihmisiin. Jos sinulla jo on tuttuja, joissa olisi ainesta ystäviksi, voisit miettiä, miten noita suhteita voisi syventää. Etenkin pitkäaikaiset tuttavat ovat todella arvokkaita, ja sellaisina heitä myös tulisi kohdella. Älä koskaan pidä heidän uskollisuuttaan itsestään selvänä.

Muista ennen kaikkea, että todellinen onnellisuus – ja tosi ystävyys – perustuu antamiseen: annamme itseämme ja aikaamme sekä käytämme resurssejamme toisten hyväksi. Palkinnot ylittävät kirkkaasti vaivannäön ja uhraukset. Jos sitä vastoin ajattelet ystäviä valitessasi vain itseäsi, et tule koskaan menestymään tällä saralla. Kun siis tähyilet ystäviä, älä etsi heitä ainoastaan niiden parista, joita ihailet tai joilta voit saada jotain. Suuntaa katseesi niitä kohti, joita toiset ehkä väheksyvät tai joiden voi olla vaikea saada ystäviä. Ranskalainen Gaëlle sanoo: ”Kun aiomme tehdä jotain porukalla ja tiedämme yksinäisiä nuoria, kutsumme heidät mukaan. Sanomme heille, etteivät he varmaan halua jäädä yksin kotiin, ja pyydämme heitä mukaan voidaksemme tutustua toisiimme.” (Luukas 14:12–14.)

Kun kunnolliset ihmiset tarjoavat sinulle ystävyyttään, älä torju heitä suoralta kädeltä. Italialainen Elisa pohtii: ”Jos jostakusta tuntuu, että hänet on aiemmin unohdettu, kaunan tunne voi nostaa hänessä päätään. Hän alkaa ehkä ajatella, ettei hän oikeastaan edes tarvitse ystäviä. Niin hän sitten sulkeutuu ja vetäytyy omiin oloihinsa, ja ajatukset alkavat pyöriä oman itsen ympärillä. Hän ei etsi ystäviä vaan rakentaa ympärilleen muurin.” Älä anna aiheettomien pelkojen tai itsekeskeisyyden estää sinua solmimasta uusia ystävyyssuhteita, vaan avaudu toisille. Meillä on syytä olla syvästi kiitollisia, kun toiset välittävät meistä niin paljon, että haluavat olla ystäviämme.

Voit saada tosi ystäviä

Tosi ystävien saamiseen tarvitaan muutakin kuin toiveita, odottelua ja tällaisten kirjoitusten lukemista. Se merkitsee samanlaista opettelua kuin pyöräilemisen opetteleminen. Kumpaakaan taitoa ei opi pelkästään kirjoista. On lähdettävä liikkeelle ja harjoiteltava, vaikka sitten kellahtaisikin muutaman kerran kumoon. Raamattu osoittaa, että vahvimmat ihmissuhteet perustuvat molempien osapuolten ystävyyteen Jumalan kanssa. Jumala ei kuitenkaan voi siunata ponnistelujamme ystävien saamiseksi, ellemme ensin ryhdy noihin ponnisteluihin. Oletko päättänyt saada tosi ystäviä? Älä luovuta! Rukoile Jumalalta apua, ota epäitsekkäästi aloite ja ole ystävä toisille.

[Alaviite]

 [Tekstiruutu/Kuva s. 11]

Vanhempien vastuu

Ystävyyden – kuten niin monien muidenkin taitojen – opetteleminen alkaa kotoa. Ihannetapauksessa perhe-elämä tyydyttää suurelta osin kaikkein pienimpien lasten seurantarpeet. Kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa vaikuttaa silti tässäkin tapauksessa voimakkaasti lapsen ajatteluun, tunteisiin ja käytökseen. Hyvä esimerkki ovat maahanmuuttajien nuoret lapset, jotka usein oppivat nopeasti uuden kielen pelkästään olemalla tekemisissä toisten lasten kanssa.

Vanhemmilla on erinomainen mahdollisuus auttaa lapsiaan valitsemaan ystäviä viisaasti. Ohjausta tarvitaan, sillä lasten ja nuorten arvostelukyky ei vielä ole täysin kehittynyt. Ongelmana on kuitenkin se, että monista nuorista toiset nuoret tuntuvat läheisemmiltä kuin omat vanhemmat tai muut varttuneemmat ihmiset.

Yksi syy siihen, että nuoret kääntyvät mieluummin ikätoveriensa kuin vanhempiensa puoleen, on joidenkin asiantuntijoiden mukaan se, että monet vanhemmat ovat epävarmoja omasta moraalisesta auktoriteetistaan. Vanhempien on kannettava Jumalalta saamansa vastuu ja kiinnitettävä aktiivisesti huomiota lapsiinsa (Efesolaisille 6:1–4). Mutta miten? Perheneuvoja, tri Ron Taffel tapaa usein vanhempia, jotka eivät tiedä, miten toimia teini-ikäisten lastensa kanssa. Hänen mielestään monet heistä ”ohjaavat lapsiaan aina sen mukaan, mitä media milloinkin sattuu markkinoimaan” eivätkä varsinaisesti kasvata näitä. Mistä tällainen linjattomuus johtuu? ”He eivät tunne omia lapsiaan niin hyvin, että ymmärtäisivät heitä ja osaisivat käsitellä heitä.”

Näin ei tarvitse olla. Vanhempien täytyy tajuta, että jos lapset eivät saa kotoa sitä, mitä he kaipaavat, he hakevat sitä tovereiltaan. Ja mitä se on? ”He tarvitsevat sitä, mitä lapset ovat aina tarvinneet: ohjausta, hyväksyntää, turvallisuutta, selviä sääntöjä ja odotuksia sekä yhteenkuuluvuuden tunteen”, sanoo Taffel. ”Tämän ajan tragedia on se, että useimmiten aikuiset eivät täytä näitä nuorten perustarpeita eivätkä nuoret tunne oloaan kotoisaksi oman perheensä piirissä.”

Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan saamaan ystäviä? Heidän on ensin tarkasteltava omaa elämäntyyliään ja ystävyyssuhteitaan. Ovatko sinun ja ystäviesi tavoitteet ja elämäntyyli merkityksellisiä ja epäitsekkäitä? Ovatko ne hengellisiä eivätkä materialistisia? ”Teot kertovat enemmän kuin sanat. Lapsilta eivät jää huomaamatta vanhempien sekä näiden ystävien ja ystävien lasten asenteet ja teot”, sanoo Douglas, kristitty vanhin ja isä.

Monet eläimet suojelevat poikasiaan vaistonvaraisesti ja usein hyvinkin raivokkaasti muilta vaarallisilta eläimiltä. Eräs karhututkija kertoo: ”Emokarhut ovat kuuluja siitä, että ne suojelevat poikasiaan aina kun ne vainuavat jotain uhkaavaa.” Eikö ihmisvanhempien tulisi toimia vähintään samalla tavalla? Italialainen Ruben sanoo: ”Vanhempani perustelivat minulle asioita Raamatun avulla. He selittivät, että oli parasta välttää tietyntyyppisiä ihmisiä. Ensin ajattelin, että kerta kaikkiaan, minultahan kielletään kaikki kaverit! Mutta aika on näyttänyt, että he olivat oikeassa, ja heidän kärsivällisyytensä ansiosta pysyin suojassa.”

Vanhempien olisi myös hyvä tutustuttaa lapsiaan aktiivisesti ihmisiin, jotka ovat esimerkillisiä ja auttavat lapsia asettamaan itselleen hyviä tavoitteita. Francis on onnellinen nuori mies, jolla menee elämässään hyvin. Hän muistelee: ”Äiti pani merkille, että me pojat liikuimme aina vain keskenämme. Siksi hän alkoi kutsua meille ystäviä, jotka olivat hyvin aktiivisia kokoaikaisessa kristillisessä palveluksessa. Sillä tavalla me tutustuimme heihin ja ystävystyimme heidän kanssaan omassa kodissamme.” Kun vanhemmat näkevät tällä tavoin vaivaa, koti voi tarjota lapsille hyvän perustan kestävien ystävyyssuhteiden solmimiseen.

[Kuva s. 9]

Tarkkaile niiden käytöstä, joiden ystävyydestä olet kiinnostunut

[Kuva s. 10]

Epäitsekkyyteen perustuva ystävyys kukoistaa iän ja taustan erilaisuudesta huolimatta