Indonesiassa veli antoi muistonviettokutsun eräälle pysäköinninvalvojalle kaksi päivää ennen muistonviettoa. Pysäköinninvalvoja, joka oli muslimi, kysyi, saisiko sinne tulla muitakin, vaikka hänellä oli vain yksi kutsu. Veli vakuutti miehelle, että muutkin saisivat tulla. Mies kertoi, että hänellä oli iso suku, ja pyysi lisää kutsuja.  Veli antoi hänelle 20 kutsua ja selitti, että kyseessä oli Jeesuksen kuoleman muistojuhla ja että kaikki, niin kristityt kuin muslimitkin, olivat tervetulleita. Mies sanoi, että hän toisi mukanaan 60–70 henkeä.

Vähän muistonviettopuheen alkamisen jälkeen, kun läsnä oli jo 248 henkeä, pysäköinninvalvoja ilmestyi paikalle mukanaan noin satapäinen ihmisjoukko: miehiä, naisia, lapsia ja iäkkäitä ihmisiä sekä nainen, joka oli viimeisillään raskaana. He olivat vuokranneet useita autoja päästäkseen hotellille, jossa muistonvietto pidettiin. Kun hotellin vartijat näkivät heidät, he eivät aluksi päästäneet heitä sisään. Vartijat ihmettelivät, miksi niin iso joukko muslimeja halusi mennä kristilliseen tilaisuuteen. Mutta kun he näyttivät muistonviettokutsunsa, vartijat saattoivat heidät auditorion ovelle. Vain kuutisenkymmentä heistä voitiin päästää sisään auditorioon, joka oli ääriään myöten täynnä.

Joitakin päiviä myöhemmin veli kävi tapaamassa pysäköinninvalvojaa uudelleen ja kysyi, mitä mieltä ryhmä oli ollut muistonvietosta. Mies kertoi, että he olivat arkailleet tulla mutta todistajien ystävällisyys oli tehnyt heihin vaikutuksen. Monet olivat tilaisuuden jälkeen tulleet tervehtimään ja kättelemään heitä. Veli kutsui hänet erikoisesitelmään, joka pidettäisiin seuraavana sunnuntaina. Tällä kertaa miehellä oli mukanaan nelisenkymmentä sukulaista ja naapuria. Heidän tullessaan kokous oli jo loppumassa, mutta vanhimmat päättivät, että esitelmä pidettäisiin saman tien uudelleen. Puheenjohtaja esitteli puheen ja selitti lyhyesti kokouksen kulkua, minkä jälkeen oli laulu ja rukous. Puhuja  huomioi kuulijoiden muslimitaustan käyttämällä heille tuttuja ilmauksia, kuten sanan Raamattu sijasta ilmausta ”Pyhä kirja” ja nimen Jeesus sijasta ilmausta ”profeetta Isa”.

Myöhemmin eräs vanhin kävi miehen luona tämän kotona ja he alkoivat keskustella Raamatusta kirjasen Kuuntele Jumalaa pohjalta. Mukaan liittyi 12 muuta, muun muassa joitakin musliminaisia ja lapsia.

Ulan Batorista Mongoliasta lähtee busseja joka puolelle maata. Bussimatkoilla, jotka voivat kestää jopa kaksi vuorokautta, matkustajat vain tuijottavat ulos ikkunoista tai nukkuvat. Matkustajia varten ei ole järjestetty luettavaa, vaikka mongolialaiset yleensä pitävät lukemisesta. Tämän vuoksi jotkut Songinohairhanin seurakunnan veljet menivät tapaamaan linja-auton kuljettajia. He sanoivat: ”Haluaisimme antaa sinulle lahjaksi hyvän kirjan. Lentokoneidenkin istuintaskuissa on aina jotain luettavaa. Jos sinusta tuntuu, että matkustajat haluaisivat lukea jotain, voisimme laittaa heitä varten istuintaskuihin kirjallisuutta.” Kahdeksan kuljettajaa suostui ehdotukseen, ja veljet levittivät 299 lehteä ja 144 kirjasta. He tekivät myös järjestelyjä lehtien vaihtamiseksi joka kuukausi tuoreisiin numeroihin.

Eräässä Aasian maassa kahta vanhinta pyydettiin käymään tapaamassa sisarta, joka oli ollut toimeton kahdeksan vuotta. Veljet eivät olleet koskaan nähneet  häntä. He soittivat sisarelle ja sopivat tapaavansa hänet hänen kaupassaan, joka oli isolla tukkutorilla. Käveltyään aikansa hämmentävän sokkeloisella torilla he löysivät lopulta liikkeen, joka vastasi heidän saamaansa osoitetta. Kun he astuivat sisään, heitä tervehti nainen, jonka tiskillä oli pieni Raamattu. Varmistuttuaan naisen sukunimestä, kotikaupungista ja hänen kahden lapsensa iästä veljet päättelivät, että hän oli heidän etsimänsä toimeton sisar. ”Olemme veljiäsi, Jehovan todistajia”, he sanoivat.

”Minä olen kristitty”, nainen sanoi hämmästynyt ilme kasvoillaan. Hänen reaktionsa vaikutti veljien mielestä oudolta. He antoivat hänelle silti kirjallisuutta, mistä hän oli hyvin kiitollinen. Lähtiessään veljet huomasivat kuitenkin, että he olivat käyneet väärässä kaupassa! Heidän oli ollut määrä käydä numerossa 2202, mutta tämä olikin ollut numero 2200. Toinen veljistä kertoo: ”Tunsin kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitäni. Oli aivan kuin enkeli olisi ohjannut meidät tuohon liikkeeseen. Tällä naisella ja sisarellamme oli sama sukunimi, he olivat kotoisin samasta kaupungista, ja heidän lapsensa olivat melkein samanikäiset! Jos naisella olisi ollut eri sukunimi tai kotikaupunki, olisimme huomanneet hänen olevan väärä henkilö.” Lopulta veljet tapasivat heidän käyntiään odottavan sisaren lähellä olevasta liikkeestä.

 Vahingossa tehty käynti johti siihen, että ensiksi tavattu nainen alkoi tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa. Toimeton sisar puolestaan alkoi käydä kaikissa kokouksissa ja osallistua säännöllisesti kenttäpalvelukseen. Hän sanoi: ”Se että Jehova ei koskaan unohtanut minua, vaikka olin toimettomana niin pitkään, sai minut nöyrtymään.”

Greg ja Alma muuttivat Catanduanesin saarelle Filippiineille, koska he halusivat auttaa alueella, jolla tarvitaan enemmän julistajia. Saaren maasto on osin vuoristoista, ja Gregin ja Alman täytyy kävellä joillekin kenttäpalvelusalueilleen jopa parikymmentä kilometriä. Toisinaan he melovat veneellä kaksikin tuntia voidakseen todistaa muilla saarilla. Sadekaudella tällaisten matkojen tekeminen on tosi hankalaa. Greg ja Alma eivät silloinkaan halua olla kotona joutilaina tekemättä kenttätyötä. He hyödyntävät matkapuhelinoperaattorin tarjousta, jonka ansiosta he voivat lähettää halvalla rajattomasti tekstiviestejä.

Greg aloittaa viestinsä kertomalla nimensä. Sitten hän jatkaa: ”Haluan kertoa sinulle yhden ajatuksen Raamatusta.” Hän on huomannut, että hyvä raamatunkohta on muun muassa Johanneksen 17:3. Lainattuaan sitä hän esittää kaksi kysymystä: Kuka on tosi Jumala? Kuka on Jeesus Kristus? Sen jälkeen hän pyytää henkilöä lähettämään vastaukset kysymyksiin. Jos tämä vastaa, Greg lähettää lisää raamatunkohtia, esimerkiksi psalmin 83:18. Jos henkilö vastaa edelleen viesteihin, hän kysyy, voisivatko he jatkaa keskustelua puhumalla puhelimessa. Greg ja Alma kertovat, että monet myöntyvät ehdotukseen.

 Eräällä naisella, johon Greg ja Alma ottivat yhteyttä, oli paljon kysymyksiä Raamatusta, joten monia tekstiviestejä lähetettiin puolin ja toisin. Sen jälkeen naisen kanssa alettiin tutkia Raamattua. Nainen kertoi oppimastaan veljenpojalleen sekä työtoverilleen, ja myöhemmin kaikki kolme kastettiin.