Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Omri

Omri

 

1. Benjaminin pojan Bekerin yhdeksästä pojasta tai jälkeläisestä viidentenä mainittu (1Ai 7:6, 8).

2. Isaskarin heimon ruhtinas Daavidin hallituskaudella; Mikaelin poika (1Ai 27:18, 22).

3. Israelin pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan kuudes kuningas. Omrin esi-isistä ei ole mitään mainintoja, ei edes hänen isänsä nimestä eikä hänen heimostaan. Omri perusti Israelin kolmannen hallitsijasuvun (sitä edelsivät Jerobeamin ja Baesan hallitsijasuvut), ja hänen seuraajiaan olivat hänen poikansa Ahab sekä pojanpoikansa Ahasja ja Joram, ja nuo neljä hallitsivat yhteensä noin 46 vuotta (n. 951–905 eaa.). Omrin pojantytär Atalja hallitsi kuusi vuotta Juudan valtaistuimella (2Ku 8:26; 11:1–3; 2Ai 22:2). Jeehun, joka teki lopun Ahabin huoneesta ja perusti Israelin seuraavan hallitsijasuvun, sanotaan Salmanassar III:n mustassa obeliskissa olevan ”Omrin poika [ts. seuraaja]” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 281). Assyrialaiset sanoivatkin Israelia ”Omrin maaksi” ja Israelin kuninkaita ”Omrin huoneeksi” vielä kauan sen jälkeen, kun Omrin jälkeläiset olivat lakanneet hallitsemasta, mikä oli kunnianosoitus hänen mahdilleen.

Omri ei perinyt valtaistuinta vaan hän nousi sille miekan avulla. Hän oli ollut Israelin armeijan päällikkö kuningas Elan (ja ehkä tämän edeltäjän Baesan) päivinä, kun Simri, jonka alaisuudessa oli puolet vaunuista, syrjäytti Elan, anasti kuninkuuden ja hävitti Baesan huoneen ja ystävät. Heti kun tästä tiedotettiin Israelin armeijalle, joka tuolloin oli leiriytyneenä filistealaisia vastaan Gibbetonissa, ”koko Israel”, epäilemättä ”leirissä” olevat heimojen päämiehet, teki Omrista kuninkaansa. He lähtivät viipymättä Gibbetonista ja ryntäsivät Simrin pääkaupunkiin Tirsaan. Kun Simri näki tilanteensa toivottomuuden, hän poltti kuninkaan talon päältään ja päätti siten traagisesti seitsemän päivää kestäneen hallintonsa. (1Ku 16:8–20.)

Omrille ilmaantui kuitenkin uusi kilpailija: Tibni, Ginatin poika. Kansa pysyi jakautuneena nelisen vuotta, jolloin otaksuttavasti käytiin sisällissotaa, kunnes Omrin kannattajat kukistivat Tibnin kannattajat ja turvasivat siten Omrin kiistattoman hallinnon. Simri oli kuollut Juudan kuninkaan Asan 27. vuonna (n. 951 eaa.) (1Ku 16:15–18), ja Asan 31. vuonna (n. 947 eaa.) kuoli sitten lopulta Tibnikin, joskaan hänen kuolintapaansa ei kerrota, ja Omri jäi hallitsemaan yksin noin kahdeksaksi vuodeksi (1Ku 16:21–23, 29). (Ks. AJANLASKU.)

Kuningas Omrilla sanottiin olleen ”mahtavuutta” (1Ku 16:27). Mesan kiven rivien 4–8 mukaan Omri alisti Moabin, ja Ahab jatkoi tuota herruutta (2Ku 3:4). Hallituskautensa puolivälissä Omri siirsi viisaasti pääkaupunkinsa pois Tirsasta, jonka hän oli havainnut helposti valloitettavaksi. Hän osti Semerin omistaman vuoren, joka sopi hyvin linnoitettavaksi, ja rakensi sinne uuden kaupungin, Samarian, joka pystyi kestämään pitkää piiritystä (1Ku 16:23, 24). Nuolenpääkirjoituksetkin sanovat häntä sen perustajaksi, ja sinne hänet myös haudattiin (1Ku 16:28). Omri kohtasi hallituskaudellaan erilaisia takaiskuja; hän joutui mm. luovuttamaan joitakin kaupunkeja Syyrian kuninkaalle (1Ku 20:34) ja maksamaan ensimmäisenä israelilaiskuninkaana pakkoveroa Assyrialle.

Uskonnollisesti Omri antoi pohjoisen valtakunnan alennustilan jatkua; hän piti kiinni Jerobeamin epäjumalanpalveluksesta, ja hän tosiaan ”teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja menetteli lopulta pahemmin kuin kaikki edeltäjänsä” (1Ku 16:25, 26). Parisataa vuotta myöhemmin Jehova tuomitsi Israelin Miikan välityksellä, koska se oli noudattanut ”Omrin säädöksiä” (Mi 6:16).

4. Juudan asukas, jonka jälkeläinen asui Jerusalemissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (1Ai 9:3, 4).