Raamattu vastaa

Vaikka Raamatussa ei käsitellä tätä asiaa yksityiskohtaisesti, Raamattu ei tuomitse ulkonäöstä huolehtimista, kuten meikkaamista tai korujen käyttöä. Se kuitenkin kannustaa keskittymään ennemmin ”hiljaiseen ja lempeään henkeen” kuin ulkonäköön (1. Pietarin kirje 3:3, 4).

Ulkonäöstä huolehtimista ei tuomita

  • Uskolliset naiset kiinnittivät Raamatun aikoina huomiota ulkonäköönsä. Abrahamin pojan Iisakin kanssa avioitunut Rebekka käytti kultaista nenärengasta, kultaisia rannerenkaita ja muita kalliita koruja, joita hän sai lahjaksi tulevan miehensä isältä (1. Mooseksen kirja 24:22, 30, 53). Esterkään ei kieltäytynyt kauneudenhoidoista, joilla häntä valmisteltiin mahdolliseen tehtävään Persian valtakunnan kuningattarena. Nämä hoidot ilmeisesti sisälsivät ”kosmetiikan” ja ”erilaisten meikkien” käyttöä. (Ester 2:7, 9, 12, New International Version; Easy-to-Read Version.)

  • Raamatun vertauksissa puhutaan koruista myönteisesti. Esimerkiksi henkilöä, joka antaa hyvän neuvon, verrataan ”kultaiseen korvarenkaaseen” (Sananlaskut 25:12). Jumala vertasi tapaansa kohdella Israelia siihen, kuinka aviomies antaa vaimolleen rannerenkaita, kaulakoruja ja korvakoruja. Näiden ansiosta kansasta tuli ”hyvin, hyvin kaunis”. (Hesekiel 16:11–13.)

Vääriä käsityksiä meikkaamisesta ja korujen käytöstä

Käsitys: Raamattu tuomitsee ”hiuslaitteiden” ja ”kultakorujen” käytön (1. Pietarin kirje 3:3, Kirkkoraamattu 1992).

Tosiasia: Tekstiyhteyden mukaan Raamattu korostaa tässä sitä, että sisäinen kauneus on tärkeämpää kuin ulkonäkö (1. Pietarin kirje 3:3–6). Samaa asiaa korostetaan myös muualla Raamatussa (1. Samuelin kirja 16:7; Sananlaskut 11:22; 31:30; 1. Timoteukselle 2:9, 10).

Käsitys: Meikkaaminen on väärin, koska paha kuningatar Isebel käytti silmämeikkiä (2. Kuninkaiden kirja 9:30).

Tosiasia: Isebel harjoitti noituutta ja teki murhia. Hänet tuomittiin pahojen tekojensa, ei ulkonäkönsä vuoksi (2. Kuninkaiden kirja 9:7, 22, 36, 37).