Milloin muinainen Jerusalem tuhottiin? Osa 2

Mitä savitaulut todellisuudessa osoittavat?

Tämä on toinen Vartiotornin perättäisissä numeroissa julkaistavista kahdesta kirjoituksesta, joissa käsitellään muinaisen Jerusalemin tuhon ajankohtaan liittyviä opillisia kysymyksiä. Kirjoituksissa esitetään perusteellisesti tutkittuja ja Raamattuun perustuvia vastauksia kysymyksiin, jotka ovat vaivanneet joitakin lukijoita.

ENSIMMÄISESSÄ OSASSA OSOITETTIIN SEURAAVAA:

▪ Maalliset historiantutkijat sanovat, että Jerusalem tuhottiin vuonna 587 eaa. *

▪ Raamatun ajanlasku osoittaa, että se tuhottiin vuonna 607 eaa.

▪ Maalliset historiantutkijat perustavat päätelmänsä klassisen ajan historioitsijoiden teksteihin ja Ptolemaioksen kaanoniin.

▪ Joissakin klassisen ajan historioitsijoiden kirjoituksissa on merkittäviä virheitä, eivätkä ne ole aina yhtäpitäviä savitaulujen tekstien kanssa. *

RAAMATUSSA sanotaan, että juutalaisvangit olivat pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa, ”kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut”, ja että näin täyttyi ”Herran sana, jonka Jeremia oli julistanut”. Milloin heidät vapautettiin? ”Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena.” (2. Aikakirja 36:21, 22, Kirkkoraamatut 1938 ja 1992.) Sekä Raamattu että maallinen historia osoittavat yhtäpitävästi, että Babylonin pakkosiirtolaisuus päättyi, kun Kyyros valloitti Babylonin ja vapautti juutalaiset, minkä jälkeen he palasivat Jerusalemiin vuonna 537 eaa. Koska Raamatussa sanotaan suoraan, että tuo pakkosiirtolaisuus kesti 70 vuotta, sen täytyi alkaa vuonna 607 eaa.

Useimmat tutkijat katsovat kuitenkin Jerusalemin tuhon tapahtuneen vuonna 587 eaa., jolloin pakkosiirtolaisuutta olisi kestänyt vain 50 vuotta. Tämän päätelmän he ovat tehneet muinaisista nuolenpääteksteistä, joissa kerrotaan Nebukadnessar II:n ja hänen seuraajiensa ajasta. ¹ Monet niistä kirjoitettiin Jerusalemin tuhon aikaan tai lähellä sitä. Mutta kuinka luotettavia ovat laskelmat, jotka tuottavat tulokseksi vuoden 587 eaa.? Mitä nuo nuolenpäätekstit todellisuudessa osoittavat?

Saadaksemme vastaukset tarkastelemme kolmeen eri ryhmään kuuluvia nuolenpäätekstejä, joihin tutkijat usein tukeutuvat: 1) babylonialaisia aikakirjoja, 2) liiketoimiin liittyviä tekstejä ja 3) tähtitieteellisiä tekstejä.

 ● Babylonialaiset aikakirjat.

Sisältö: Babylonialaiset aikakirjat ovat joukko savitauluja, joissa kerrotaan Babylonian historian keskeisistä tapahtumista. ²

Asiantuntijoiden lausuntoja: Nuolenpäätekstien johtaviin tutkijoihin kuuluva R. H. Sack * sanoo, että aikakirjojen tarjoama kuva tärkeistä tapahtumista on vaillinainen. Hänen mukaansa historiantutkijoiden on perehdyttävä ”toissijaisiin lähteisiin – – pyrkiessään selvittämään, mitä todella tapahtui”.

Mitä tekstit osoittavat? Babylonialaiset aikakirjat jättävät historiaan aukkoja (ks.  alla oleva tekstiruutu). ³ Siksi on johdonmukaista kysyä: kuinka luotettavia ovat päätelmät, jotka perustuvat puutteelliseen aineistoon?

● Liiketoimiin liittyvät tekstit.

Sisältö: Suurin osa uusbabylonialaisen kauden liikeasiakirjoista on virallisia kuitteja, joiden päiväyksessä mainitaan päivä, kuukausi ja vallassa olleen kuninkaan hallitusvuosi. Esimerkiksi eräässä savitaulussa kerrotaan liiketoimesta, joka tehtiin ”nisankuussa, 27. päivänä, Babylonin kuninkaan Nebukadressarin [Nebukadnessar II:n] 11. vuonna”. ⁴

Kun kuningas kuoli tai poistettiin vallasta ja valtaistuimelle nousi uusi kuningas, tuon hallitusvuoden jäljellä olevat kuukaudet luettiin uuden hallitsijan valtaannousuvuodeksi. * ⁵ Yhden kuninkaan hallituskausi vaihtui seuraavan kuninkaan hallituskaudeksi siis saman babylonialaisen kalenterivuoden aikana. Uuden kuninkaan valtaannousuvuoden savitaulut on siis johdonmukaista ajoittaa edellisen kuninkaan viimeisen kuukauden jälkeisiin kuukausiin.

Asiantuntijoiden lausuntoja: Tutkittuaan lukuisia uusbabylonialaisen kauden liikeasiakirjoja R. H. Sack kirjoitti vuonna 1972, että uudet, julkaisemattomat British Museumin kokoelmiin kuuluvat tekstit, jotka hän oli saanut  käyttöönsä, ”romuttivat täysin” aiemmat johtopäätökset vallan siirtymisestä Nebukadnessar II:lta hänen pojalleen Amel-Mardukille (tunnetaan myös nimellä Evil-Merodak). ⁶ Sack tiesi, että nuolenpääaineisto osoitti Nebukadnessar II:n hallinneen vielä viimeisen (43.) vuotensa kuudennessa kuussa, mutta uudet taulut hänen seuraajansa Amel-Mardukin valtaannousuvuodelta oli päivätty neljännessä ja viidennessä kuussa sinä vuonna, jota oli pidetty Nebukadnessarin viimeisenä vuotena. ⁷ Kyseessä oli ilmeinen ristiriita.

Mitä tekstit osoittavat? Vallanvaihtoihin liittyy muitakin ristiriitoja. Eräästä savitaulusta käy esimerkiksi ilmi, että Nebukadnessar hallitsi viimeisenä vuotenaan vielä kymmenennessä kuussa – kuusi kuukautta sen jälkeen kun hänen seuraajansa oletetaan nousseen valtaistuimelle. ⁸ Samanlainen päällekkäisyys esiintyy Amel-Mardukin ja hänen jälkeensä hallinneen Neriglissarin kausien välillä. ⁹

Miksi nämä ristiriidat ovat merkityksellisiä? Kuten edellä mainittiin, babylonialaisten aikakirjojen kuvaamassa historiassa on aukkoja, joten ne eivät ehkä tarjoa yhtäjaksoista kronologista esitystä. ¹⁰ Oliko noiden kuninkaiden välissä mahdollisesti muita hallitsijoita? Jos oli, uusbabylonialaiseen kauteen pitäisi lisätä vuosia. Voidaan näin ollen sanoa, ettei babylonialaisista aikakirjoista eikä liiketoimiin liittyvistä teksteistä voida päätellä varmasti, että Jerusalem olisi tuhottu vuonna 587 eaa. *

● Tähtitieteelliset tekstit.

Sisältö: Tähtitieteelliset tekstit ovat nuolenpäätauluja, joissa on tietoja auringon, kuun, planeettojen ja tähtien asemista sekä joistakin historiallisista ajankohdista, kuten jonkun tietyn kuninkaan hallitusvuodesta. Esimerkiksi alla näkyvässä tähtitieteellisessä almanakassa kuvaillaan kuunpimennystä, joka sattui kuningas Mukin-zerin ensimmäisen hallitusvuoden ensimmäisessä kuussa. ¹¹

Asiantuntijoiden lausuntoja: Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että babylonialaiset olivat oppineet laatimaan yksityiskohtaisia taulukoita ja luetteloita ennustaakseen pimennysten todennäköisiä ajankohtia. ¹²

Mutta pystyivätkö he laskemaan taaksepäin menneiden pimennysten ajankohtia? Professori John Steele sanoo: ”On mahdollista, että osa varhaisimpia pimennyksiä koskevista ennusteista laadittiin laskemalla ajankohdat taaksepäin tekstin kirjoitushetkellä.” ¹³ (Kursivointi meidän.) Professori David Brown uskoo, että noissa tähtitieteellisissä taulukoissa on ennusteita,  jotka laadittiin vähän ennen ilmiöiden havainnoimista, mutta hän myöntää olevan mahdollista, että jotkin niistä olisivat kuitenkin olleet ”laskelmia, jotka kirjurit tekivät jälkikäteen 300-luvulla eKr. ja myöhempinä vuosisatoina”. ¹⁴ Jos kyse on jälkikäteen tehdyistä laskelmista, voidaanko niitä pitää ehdottoman luotettavina, ellei niille löydy vahvistusta muista lähteistä?

Vaikka jokin pimennys olisikin sattunut tiettynä ajankohtana, merkitseekö se sitä, että ne historialliset tiedot, jotka savitaulun kirjoittaja on liittänyt tuohon ajankohtaan, pitävät paikkansa? Ei välttämättä. Tutkija R. J. van der Spek selittää: ”Tekstien laatijat eivät olleet historioitsijoita vaan astrologeja.” Hän kuvailee savitaulujen historiallisia tietoja ”enemmän tai vähemmän summittaisiksi” ja muistuttaa, että niitä pitäisi ”käyttää hyvin harkiten”. ¹⁵

Mitä tekstit osoittavat? Katsomme esimerkin savitaulusta VAT 4956. Sen ensimmäisellä rivillä sanotaan: ”Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin 37. vuonna.” ¹⁶ Sen jälkeen taulussa kuvaillaan yksityiskohtaisesti kuun ja planeettojen asemia joidenkin tähtien ja tähdistöjen suhteen. Tekstissä mainitaan myös yksi kuunpimennys. Tutkijoiden mukaan taivaankappaleet olivat tekstin mukaisissa asemissa vuonna 568–567 eaa., joten Nebukadnessar II:n 18. vuosi, jolloin hän tuhosi Jerusalemin, olisi ollut 587 eaa. Mutta viittaavatko nuo tähtitieteelliset tiedot kiistattomasti ainoastaan vuoteen 568–567 eaa.?

Tekstissä mainitaan kuunpimennys, jonka laskettiin sattuvan babylonialaisen kalenterin 3. kuun, simanun, 15. päivänä. Tiedetään varmasti, että vuonna 568 eaa. simanukuussa sattui kuunpimennys päivänä, joka vastasi juliaanisessa kalenterissa heinäkuun 4. päivää. Mutta myös 20 vuotta aiemmin, vuonna 588 eaa., oli pimennys, ja se sattui 15. heinäkuuta. ¹⁷

Jos Nebukadnessar II:n 37. vuosi oli 588 eaa., niin hänen 18. vuotensa oli 607 eaa. – juuri se vuosi, jona Raamattu osoittaa Jerusalemin tuhoutuneen! (Ks.  alla oleva aikajana.) Tarjoaako VAT 4956 lisätodisteita vuoden 607 eaa. puolesta?

Edellä mainitun pimennyksen lisäksi savitaulussa on 13 yksityiskohtaista havaintoa kuun asemasta tiettyjen tähtien ja tähdistöjen suhteen sekä 15 samanlaista kuvausta planeetoista. ¹⁸ Lisäksi siinä mainitaan kahdeksan aikaeroa auringon ja kuun nousun ja laskun ajankohdissa. ^18a

Koska kuun asemaa koskevat tiedot ovat luotettavampia, tutkijat ovat analysoineet huolellisesti noita savitaulussa VAT 4956 olevia 13:a kuvausta. Niiden sisältämiä tietoja eriteltiin tietokoneohjelman avulla, joka pystyy näyttämään taivaankappaleiden sijainnit tiettynä ajankohtana menneisyydessä. ¹⁹ Mitä analyysi paljasti? Noista 13 kuvauksesta vain osa sopii  vuoteen 568–567 eaa., mutta ne kaikki sopivat sijainteihin, jotka laskettiin 20 vuotta aiemmaksi eli vuoteen 588–587 eaa.

Yksi niistä kohdista, joissa kuuta koskevat havainnot sopivat vuoteen 588 eaa. paremmin kuin vuoteen 568 eaa., näkyy tällä aukeamalla olevassa kuvassa. Savitaulun kolmannella rivillä kuvaillaan kuun asemaa ”[nisanun] 9. päivän iltana”. Tutkijat, jotka alun alkaen ajoittivat tuon tapahtuman vuoteen 568 eaa. (tähtitieteessä –567), myönsivät, että tuona vuonna kuu oli kuvaillussa kohdassa todellisuudessa ”nisanun 8. päivänä, ei 9. päivänä”. Jotta savitaulu olisi tukenut vuotta 568 eaa., he olettivat, että kirjuri oli kirjoittanut numeron 8 sijasta vahingossa numeron 9. ²⁰ Rivillä kolme kuvailtu kuun asema kuitenkin sopii täydellisesti nisanun 9. päivään vuonna 588 eaa. ²¹

Savitaulussa VAT 4956 olevat tähtitieteelliset tiedot sopivat siis selvästikin suurelta osin siihen, että Nebukadnessar II:n 37. hallitusvuosi olisi ollut 588 eaa. Tämä tukee sitä, että Jerusalem tuhottiin vuonna 607 eaa., aivan kuten Raamattu osoittaa.

Miksi luottaa Raamattuun?

Tätä nykyä suurin osa maallisista historiantutkijoista uskoo, että Jerusalem tuhottiin vuonna 587 eaa. Raamatunkirjoittajat Jeremia ja Daniel osoittavat kuitenkin selvästi, että juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa 50 vuoden sijasta 70 vuotta (Jeremia 25:1, 2, 11; 29:10; Daniel 9:2). Tästä voidaan johdonmukaisesti päätellä, että Jerusalem tuhottiin vuonna 607 eaa. Kuten edellä käsitelty osoittaa, tälle johtopäätökselle löytyy tukea myös maallisista lähteistä.

Maalliset asiantuntijat ovat yhä uudelleen kyseenalaistaneet Raamatun tarkkuuden. Mutta aina kun päivänvaloon on tullut uusia todisteita, Raamatun kertomus on osoittautunut oikeaksi. * Raamattuun voidaan luottaa hyvästä syystä, sillä sen historiallisesta, tieteellisestä ja profeetallisesta täsmällisyydestä on todisteita. Tämän todistusaineiston perusteella voidaan uskoa, että Raamattu on Jumalan henkeytetty sana, kuten se itse väittää (2. Timoteukselle 3:16). Haluaisitko tutkia henkilökohtaisesti noita todisteita? Saatat hyvinkin tulla samaan johtopäätökseen.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Taulukko s. 23]

 (Ks. painettu julkaisu)

BABYLONIALAISET AIKAKIRJAT – VAILLINAISTA HISTORIAA

Babylonialaiset aikakirjat kertovat vain 35 vuoden tapahtumista uusbabylonialaiselta kaudelta, jonka yleensä uskotaan kestäneen noin 88 vuotta.

VUOSI JOSTA AIKAKIRJAT EIVÄT KERRO

VUOSI JOSTA AIKAKIRJAT KERTOVAT

BM 21901

BM 21946

BM 35382

UUSBABYLONIALAINEN KAUSI

PERSIALAISET

Nabopolassar

Nebukadnessar II

Amel-Marduk

Nabunaid

Neriglissar

Labaši-Marduk

BM 25127

BM 22047

BM 25124

[Lähdemerkinnät]

BM 21901 ja BM 35382: Kuva British Museumin luvalla; BM 21946: Copyright British Museum; BM 22047, 25124, 25127: © The Trustees of the British Museum

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

TÄHTITIETEELLINEN ALMANAKKA BM 32238

Savitaulussa BM 32238 on luettelo kuunpimennyksistä, mutta luettelo laadittiin vasta viimeisen pimennyksen jälkeen, joka sattui noin 400 vuotta myöhemmin kuin ensimmäinen. Koska kirjuri ei itse nähnyt niitä kaikkia, hän on saattanut laskea aiempien pimennysten ajankohdat matemaattisten kaavojen avulla. Ellei hänen päätelmiensä vahvistukseksi löydy lisätodisteita, laskelmat eivät välttämättä ole luotettava ajankohtia koskevien tietojen lähde.

[Lähdemerkintä]

© The Trustees of the British Museum

 [Tekstiruutu/Kuvat s. 26, 27]

MITÄ VAT 4956 TOSIASIASSA SANOO?

Miksi kiistanalaista? Savitaulun kolmannella rivillä lukee, että ensimmäisen kuun (nisanun eli nisanin) ”9. päivän iltana” ”kuu oli yhden kyynärän päässä Beeta Virginiksestä sen edessä”. Tutkijat Neugebauer ja Weidner kirjoittivat vuonna 1915, että vuonna 568 eaa. (ajankohta, jonka perusteella Jerusalem olisi tuhottu vuonna 587 eaa.) ”kuu oli yhden kyynärän päässä tästä tähdestä nisanin 8. päivänä, ei nisanin 9. päivänä” (kursivointi meidän). Savitaulun kuvaus sopii kuitenkin täydellisesti kuun sijaintiin 9. nisania vuonna 588 eaa., minkä perusteella Jerusalem olisi tuhottu vuonna 607 eaa.

9. vai 8. päivä?

1) Kuten viereinen valokuva osoittaa, numeroa 9 vastaava akkadilainen merkki näkyy selvästi.

2) Translitteroidessaan tätä nuolenpäätekstiä Neugebauer ja Weidner muuttivat numeron 9 numeroksi 8.

3) Alkuperäisen tekstin numero 9 mainitaan vain alaviitteessä.

 4) Nuo tutkijat laittoivat numeron 8 myös saksannokseen.

 5) Vuonna 1988 tutkijat Sachs ja Hunger julkaisivat tekstin sellaisena kuin se alun perin on ollut, eli numerona on 9.

 6) He säilyttivät kuitenkin muutoksen englanninnoksessa ja sanoivat, että numero 9 on ”virhe, jonka tilalla pitäisi olla 8”.

 [Lähdemerkintä]

 bpk/Vorderasiatisches Museum, SMB/Olaf M. Teßmer

  [Tekstiruutu s. 28]

 Lisäaineistoa edelliseen kirjoitukseen

  1. Nuolenpääkirjoituksessa pehmeään savitauluun painettiin merkkejä kiilanmuotoisella terävällä piirtimellä.

  2. Grayson, A. K., Assyrian and Babylonian Chronicles. Vuoden 2000 painos (ensimmäinen painos 1975), s. 8.

3. Uusbabylonialainen kausi alkoi 600-luvulla eaa., kun Babylonian valtakuntaa alkoi hallita kaldealainen kuningassuku. Ensimmäinen hallitsija oli Nebukadnessar II:n isä Nabopolassar. Kausi päättyi, kun Persian kuningas Kyyros kukisti dynastian viimeisen kuninkaan Nabunaidin vuonna 539 eaa.

4. Moore, Ellen Whitley, Neo-Babylonian Business and Administrative Documents. 1935, s. 33.

  5. Steele, John M., Observations and Predictions of Eclipse Times by Early Astronomers. Sarjassa: Archimedes—New Studies in the History and Philosophy of Science and Technology. Osa 4. 2000, s. 36.

  6. Sack, Ronald H., Amel-Marduk 562–560 B.C.—A Study Based on Cuneiform, Old Testament, Greek, Latin and Rabbinical Sources. With Plates. 1972, s. 3.

  7. Savitaulut BM 80920 ja BM 58872 on päivätty Evil-Merodakin 4. ja 5. kuussa hänen valtaannousuvuotenaan. Sack julkaisi ne teoksessaan Amel-Marduk 562–560 B.C.—A Study Based on Cuneiform, Old Testament, Greek, Latin and Rabbinical Sources. With Plates s. 3, 90 ja 106.

  8. British Museumin kokoelmissa oleva savitaulu (BM 55806) on päivätty 10. kuussa 43. vuonna.

  9. Savitaulut BM 75106 ja BM 61325 on päivätty 7. ja 10. kuussa sinä vuonna, jota pidetään hallitsevan kuninkaan Evil-Merodakin viimeisenä (toisena) vuotena. BM 75489 on kuitenkin päivätty hänen jälkeensä hallinneen Neriglissarin valtaannousuvuoden 2. kuussa. (Leichty, Erle & Finkelstein J. J. & Walker, C.B.F., Catalogue of the Babylonian Tablets in the British Museum. Osa VIII [Sippar 3:n taulut]. 1988, s. 25, 35.)

 Leichty, Erle & Grayson, A. K., Catalogue of the Babylonian Tablets in the British Museum. Osa VII (Sippar 2:n taulut). 1987, s. 36.

 Sack, Ronald H., Neriglissar—King of Babylon. 1994, s. 232. Savitauluun on merkitty kuukaudeksi airu (toinen kuukausi).

 10. Esimerkkinä Neriglissar. Häntä koskevan kuninkaallisen tekstin mukaan hän oli ”Babylonin kuninkaan” ”Bêl-šum-iškunin poika” (kursivointi meidän). Toisessa kirjoituksessa Bêl-šum-iškunia kutsutaan ”viisaaksi ruhtinaaksi”. ”Ruhtinasta” vastaava alkukielinen arvonimi rubû merkitsee myös ’kuningasta, hallitsijaa’. Koska Neriglissarin ja häntä ennen hallinneen Amel-Mardukin hallituskausien välillä on ilmeinen ristiriita, olisiko tämä ”Babylonin kuningas” Bêl-šum-iškun voinut hallita jonkin aikaa heidän välillään? Professori R. P. Dougherty myöntää, että ”todisteita Neriglissarin ylhäisestä syntyperästä ei voida sivuuttaa”. (Dougherty, Raymond P., Nabonidus and Belshazzar—A Study of the Closing Events of the Neo-Babylonian Empire. 1929, s. 61.)

 11. Hunger, Hermann (toim.), Astronomical Diaries and Related Texts From Babylonia. Osa V. 2001, s. 2, 3.

 12. Sachs, A., A Classification of the Babylonian Astronomical Tablets of the Seleucid Period. Lehdessä: Journal of Cuneiform Studies, 1948, vol. 2, nro 4, s. 282, 283.

 13. Astronomical Diaries and Related Texts From Babylonia, osa V, s. 391.

 14. Brown, David, Mesopotamian Planetary Astronomy-Astrology. 2000, s. 164, 201, 202.

 15. Van der Spek, R. J., The Astronomical Diaries as a Source for Achaemenid and Seleucid History. Lehdessä: Bibliotheca Orientalis, 1993, vol. 50, nro 1–2, s. 94, 102.

16. Sachs, Abraham J., Astronomical Diaries and Related Texts From Babylonia. Viimeistellyt ja toimittanut Hermann Hunger. Osa 1. 1988, s. 47.

17. Huber, Peter J. & De Meis, Salvo, Babylonian Eclipse Observations From 750 BC to 1 BC. 2004, s. 186. Savitaulun VAT 4956 mukaan tämä pimennys sattui 15. päivänä babylonialaisen kalenterin 3. kuuta, joten simanukuu alkoi 15 päivää aikaisemmin. Jos pimennys sattui 15. heinäkuuta 588 eaa. juliaanisen kalenterin mukaan, simanun 1. päivä oli 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta 588 eaa. Tällöin ensimmäinen babylonialainen kuukausi (nisanu) olisi aloittanut uuden vuoden kaksi kuukautta aikaisemmin 2.–3. toukokuuta. Normaalisti vuosi, jona tuo pimennys sattui, olisi alkanut 3.–4. huhtikuuta, mutta VAT 4956:n kuudennella rivillä sanotaan, että edellisen vuoden 12. (viimeisen) kuun (addarun) perään lisättiin ylimääräinen kuukausi (karkauskuukausi) (savitaulussa lukee: ”8:ntena XII₂ kuuta”). Uusi vuosi alkoi siis vasta 2.–3. toukokuuta. Näin ollen savitaulun tietoihin sopii hyvin se, että pimennys olisi tapahtunut vuonna 588 eaa.

18. Savitaulussa on 13 kuvausta kuun asemasta jonkin tietyn tähden tai tähdistön suhteen sekä 15 kuvausta planeettojen sijainnista. (Neugebauer Paul V. & Weidner, Ernst F., Ein astronomischer Beobachtungstext aus dem 37. Jahre Nebukadnezars II. Lehdessä: Berichte über die Verhandlungen der Königl. Sächsischen Gesellschaft der Wissenschaften zu Leipzig, vol. 67, 1.5.1915, s. 67–76.) ”Kuuta” tarkoittava nuolenpäämerkki on yksiselitteisen selvä, mutta joitakin planeettojen nimiä ja niiden sijainteja tarkoittavat merkit ovat epäselviä. (Brown, David, Mesopotamian Planetary Astronomy—Astrology. 2000, s. 53–57.) Siksi planeettoja koskevia havaintoja voidaan tulkita ja selittää eri tavoin. Koska kuun liikkeet on helppo määrittää jälkikäteen, noiden muiden savitaulussa VAT 4956 mainittujen taivaankappaleiden asemat kuuhun nähden voidaan tunnistaa ja ajoittaa kohtuullisen varmasti.

18a. Nämä aikaerot laskettiin esimerkiksi auringon laskusta kuun laskuun kuukauden ensimmäisenä päivänä sekä kahtena muuna ajankohtana myöhemmin samassa kuussa. Tutkijat ovat yhdistäneet ne tiettyihin kalenteripäiviin. (Stephenson, F. R. & Willis, David M., The Earliest Datable Observation of the Aurora Borealis. Teoksessa: Steele, John M. & Imhausen, Annette [toim.], Under One Sky—Astronomy and Mathematics in the Ancient Near East. 2002, s. 420–428.) Muinaisilla havainnoijilla oli tällaisten aikaerojen mittaamista varten jonkinlainen kello, mutta mittaustulokset eivät ole luotettavia. (Steele, John M., Observations and Predictions of Eclipse Times by Early Astronomers. Sarjassa: Archimedes—New Studies in the History and Philosophy of Science and Technology. Osa 4. 2000, s. 65, 66.) Sitä vastoin kuun aseman laskeminen muihin taivaankappaleisiin nähden oli varmemmalla pohjalla.

19. Analyysissä käytettiin tähtitieteen ohjelmaa TheSky6™. Lisäksi sen tukena käytettiin laajaa vapaaohjelmaa Cartes du Ciel/Sky Charts (CDC) sekä U.S. Naval Observatoryn laatimaa aikamuunninta. Koska monia planeettojen sijainteja tarkoittavia nuolenpäämerkkejä voidaan tulkita ja selittää eri tavoin, näitä sijainteja ei käytetty tässä tutkimuksessa selvitettäessä, mistä vuodesta tuossa tähtitieteellisessä almanakassa on kyse.

20. Neugebauer, Paul V. & Weidner, Ernst F., Ein astronomischer Beobachtungstext aus dem 37. Jahre Nebukadnezars II, (–567/66). Lehdessä: Berichte über die Verhandlungen der Königl. Sächsischen Gesellschaft der Wissenschaften zu Leipzig, vol. 67, 1.5.1915, s. 41.

21. Savitaulun VAT 4956 kolmannella rivillä lukee: ”Kuu oli yhden kyynärän [eli kahden asteen] päässä Beeta Virginiksestä sen edessä.” Edellä mainitussa analyysissä tultiin siihen tulokseen, että 9. nisanua kuu oli 2°04ʹ tuon tähden edessä ja 0° sen alapuolella. Tämän katsottiin sopivan täydellisesti savitaulun kuvaukseen.

[Taulukko s. 25]

 (Ks. painettu julkaisu)

KUMPANA VUONNA JERUSALEM TUHOTTIIN VAT 4956:N PERUSTEELLA, VUONNA 587 EAA. VAI 607 EAA.?

◼ Savitaulussa VAT 4956 kuvaillaan tähtitieteellisiä ilmiöitä, jotka sattuivat kuningas Nebukadnessar II:n 37. hallitusvuotena.

◼ Nebukadnessar II tuhosi Jerusalemin 18. hallitusvuotenaan (Jeremia 32:1).

Jos Nebukadnessar II:n 37. vuosi oli 568 eaa., Jerusalem tuhottiin vuonna 587 eaa.

610 eaa.

600

590

580

570

560

Jos tuo 37. vuosi oli vuosi 588 eaa., Jerusalem tuhottiin vuonna 607 eaa., jolloin Raamattu osoittaa sen tapahtuneen.

◼ VAT 4956 viittaa vahvemmin vuoteen 607 eaa.

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

Kuva British Museumin luvalla