Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Olen oppinut arvostamaan elämää

Olen oppinut arvostamaan elämää

Olen oppinut arvostamaan elämää

OLI HUHTIKUUN 16. PÄIVÄN AAMU VUONNA 2007. Kyyristelin toimiston nurkassa Virginia Tech -yliopiston kampuksella sijaitsevan Norris Hallin kolmannessa kerroksessa. Sain jälleen muistutuksen siitä, kuinka kiitollisia meidän tulisi olla jokaisesta elämämme päivästä.

Olin lähdössä toimistostani noutamaan postia toisesta kerroksesta. Paikalle ilmaantui professori, joka pyysi minua toimistoonsa auttamaan eräässä tietokoneongelmassa. Kun olimme astumassa hänen toimistoonsa, kuulimme toisesta kerroksesta useita laukauksia. Ryntäsimme epätietoisina sisään, lukitsimme oven ja odotimme hermostuksissamme, mitä meille tapahtuisi seuraavina minuutteina. Piilouduin nurkkaan, avasin sydämeni Jehova Jumalalle rukouksessa ja pyysin häneltä ohjausta, olipa edessä mitä hyvänsä.

Odottaessamme mieleeni palautui tapaus, joka oli sattunut 15 vuotta aiemmin. Olin silloin eräässä autokorjaamossa mekaanikkona. Työtoverini kädessä oleva pieni bensiiniastia syttyi palamaan. Hän hätääntyi ja heitti vahingossa liekehtivän polttoaineen suoraan kasvoilleni! Hengitin palokaasuja ja sain yläruumiiseeni toisen ja kolmannen asteen palovammoja. Minut kiidätettiin helikopterilla palovammakeskukseen, jonka teho-osastolla taistelin elämästäni kolme ja puoli kuukautta. Kun viisi kuukautta kestäneen hoidon ja kuntoutuksen jälkeen pääsin kotiin, olin kiitollinen siitä, että yleensä olin elossa. Tuo kokemus opetti minua arvostamaan jokaista elämän päivää. Koska Jehova Jumala oli antanut minulle elämän, päätin myös entistä lujemmin, että halusin käyttää sen hänen palvelukseensa hänen todistajanaan. (Psalmit 90:12; Jesaja 43:10.)

Onnettomuuden takia en enää pystynyt jatkamaan automekaanikkona, joten opiskelin tietokonealaa ja pääsin työhön Virginian tekniseen yliopistoon. Siksi olin Norris Hallissa sinä aamuna.

Laukausten jatkuessa emme tajunneet, että vain kerrosta alempana oli meneillään Yhdysvaltojen historian tuhoisin ampumavälikohtaus. Verilöyly päättyi, kun ampuja tappoi itsensä surmattuaan ensin 32 viatonta sivullista. Noin 20 minuutin kuluttua ensimmäisistä laukauksista kuulimme käytävältä poliisien ääntä. Pyysimme heitä apuun, ja he veivät meidät turvaan.

Tämä raastava kokemus on opettanut minulle, miten häilyvää ja epävarmaa elämä on (Jaakobin kirje 4:14). Miten tärkeää meidän onkaan luottaa Elämänantajaan, Jehova Jumalaan, ja pitää jokaista päivää arvokkaana lahjana häneltä! (Psalmit 23:4; 91:2.)

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

AP Photo/The Roanoke Times, Alan Kim