Oletko valmis puolustamaan uskoasi?

ONKO sinusta jossain tilanteessa tuntunut siltä, että sinun on pakko puolustaa uskoasi? Katsotaanpa, mitä tapahtui Paraguayssa 16-vuotiaalle sisarelle Susanalle. Etiikan tunnilla esitettiin sellainen ajatus, että Jehovan todistajat eivät hyväksy ”Vanhaa testamenttia”, Jeesusta Kristusta eivätkä Mariaa. Tunnilla väitettiin myös, että todistajat ovat fanaatikkoja, jotka mieluummin kuolevat kuin ottavat vastaan lääkärinhoitoa. Miten sinä olisit reagoinut?

Susana rukoili Jehovaa ja viittasi. Tunti oli loppumaisillaan, joten hän pyysi opettajalta, että hän saisi pitää luokalle esityksen siitä, mihin hän Jehovan todistajana uskoi. Opettaja suostui mielellään. Susana valmistautui kahden seuraavan viikon aikana oppituntiin käyttämällä kirjasta Jehovan todistajat – Keitä he ovat? Mitä he uskovat?

Esityspäivä koitti. Susana kertoi, mistä nimi Jehovan todistajat tulee. Hän selitti myös, millainen tulevaisuuden toivo meillä on ja miksi emme ota verensiirtoa. Sitten hän pyysi luokkaa esittämään kysymyksiä. Useimmat oppilaat viittasivat. Opettaja oli ihmeissään siitä, miten hyvin tyttö osasi vastata kysymyksiin Raamatun avulla.

Yksi oppilas sanoi: ”Olen kerran käynyt valtakunnansalissa, eikä siellä ollut ainoatakaan kuvaa.” Opettaja halusi tietää, miksei siellä ole kuvia. Susana luki psalmin 115:4–8 ja 2. Mooseksen kirjan 20:4:n. Hämmästyneenä opettaja totesi: ”Miksi ihmeessä meidän kirkkomme ovat täynnä kuvia, kun Raamattu tuomitsee ne?”

Kysymyksiä tuli 40 minuutin ajan. Kun Susana kysyi oppilailta, halusivatko he nähdä videon Ei verta – lääketiede vastaa haasteeseen, vastaus oli myöntävä. Niinpä opettaja varasi sen katselemiseen toisen oppitunnin seuraavalta päivältä. Videon jälkeen Susana kertoi, millaisia hoitovaihtoehtoja jotkut Jehovan todistajat hyväksyvät. Tähän opettaja kommentoi: ”En tiennyt, että hoitovaihtoehtoja on niin paljon, enkä ollut selvillä myöskään verettömän hoidon hyödyistä. Ovatko nämä hoidot muidenkin kuin vain Jehovan todistajien saatavissa?” Kuullessaan, että ne ovat tarjolla myös muille, opettaja sanoi: ”Kun Jehovan todistajat seuraavan kerran tulevat ovelleni, aion keskustella heidän kanssaan.”

Susana oli alun perin valmistanut 20 minuutin esityksen, mutta asiaa käsiteltiin lopulta kolme tuntia. Viikkoa myöhemmin  eräät muut oppilaat pitivät esityksen oman kirkkonsa uskonkäsityksistä. Lopuksi heille tehtiin monia kysymyksiä, mutta he eivät osanneet puolustaa uskoaan. Opettaja kysyi heiltä: ”Miten on mahdollista, että te ette pysty puolustamaan omaa uskoanne kuten luokkatoverinne, joka on Jehovan todistaja?”

He vastasivat: ”He todella tutkivat Raamattua, mutta me emme.”

Opettaja kääntyi Susanan puoleen ja sanoi: ”Te todellakin tutkitte Raamattua ja yritätte toimia sen mukaan. Ansaitsette kiitoksen.”

Susana olisi voinut pysyä hiljaa. Mutta avaamalla suunsa hän noudatti sen nimeltä mainitsemattoman israelilaistytön hienoa esimerkkiä, jonka syyrialaiset olivat ottaneet vangiksi. Tyttö oli päätynyt inhottavasta ihotaudista kärsivän syyrialaisen sotapäällikön Naamanin kotiin. Israelilaistyttö rohkaisi mielensä ja sanoi emännälleen: ”Kunpa herrani olisi profeetan edessä, joka on Samariassa! Silloin hän kyllä päästäisi hänet hänen spitaalistaan.” Tyttö ei yksinkertaisesti voinut olla todistamatta tosi Jumalasta. Tämän ansiosta hänen omistajastaan Naamanista tuli Jehovan palvoja. (2. Kun. 5:3, 17.)

Myöskään Susana ei voinut olla todistamatta Jehovasta ja hänen kansastaan. Nousemalla puolustamaan uskoaan, kun se asetettiin kyseenalaiseksi, Susana noudatti Raamatun käskyä: ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Piet. 3:15.) Oletko sinä valmis puolustamaan uskoasi, kun siihen avautuu tilaisuus?

[Kuva s. 17]

Nämä apuvälineet voivat auttaa sinua puolustamaan uskoasi.