Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Turvallisuudentunne ja tyytyväisyys työssä uhattuna

Turvallisuudentunne ja tyytyväisyys työssä uhattuna

Turvallisuudentunne ja tyytyväisyys työssä uhattuna

”OIKEUS työhön” kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan kaikkien ihmisten perusoikeuksiin. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole aina taattu. Työllisyyteen vaikuttavat monet seikat kunnantaloudesta maailmanmarkkinoihin saakka. Toisaalta työpaikkojen menettämisestä tai menettämisen uhasta seuraa usein mielenosoituksia, mellakoita ja lakkoja. Tämä pätee lähes kaikkiin maihin. Erään kirjoittajan mukaan jopa sana ”työ” ”on, ja on aina ollut, tunnepitoinen sana”.

Työ on meille tärkeää monestakin syystä. Sen lisäksi, että se turvaa toimeentulomme, se edistää henkistä ja tunneperäistä hyvinvointiamme. Työ tyydyttää ihmisen tarpeen olla yhteiskunnan hyödyllinen jäsen ja viettää tarkoituksellista elämää. Se myös herättää meissä jossain määrin itsekunnioitusta. Tästä syystä jopa jotkut sellaiset, jotka tulisivat mainiosti toimeen sillä, mitä heillä jo on, tai voisivat jäädä eläkkeelle, jatkavat mieluummin työntekoa. Työ on tosiaan niin tärkeää, että sen puute aiheuttaa tavallisesti vakavia sosiaalisia ongelmia.

Toisilla taas on työpaikka, mutta heillä on työssään niin paljon paineita, etteivät he tunne saavansa siitä tyydytystä. Esimerkiksi yhä useammat yritykset pyrkivät nykypäivän kiihkeän kilpailun takia pienentämään kulujaan vähentämällä henkilökuntaa. Tämä voi johtaa siihen, että jäljelle jääville työntekijöille asetetaan entistä suurempia vaatimuksia ja heidän työtaakkansa kasvaa.

Nykytekniikka, jonka tarkoitus on helpottaa elämää ja tehostaa työntekoa, on saattanut lisätä paineita työpaikoilla. Esimerkiksi tietokoneet, faksit ja Internet mahdollistavat sen, että ihmiset voivat päivän päätyttyä ottaa työt kotiin, mikä hämärtää kodin ja työpaikan välisen rajan. Eräästä työntekijästä tuntui, että hänen työpaikkansa hakulaite ja matkapuhelin olivat kuin näkymätön talutusnuora, jonka toisessa päässä oli hänen esimiehensä.

Eräs pelko, jonka nopeasti muuttuva talous- ja työelämä herättää yhä useammissa ikääntyvissä työntekijöissä, on se, että heidät luokitellaan hyödyttömiksi ennen aikojaan. Entinen ihmisoikeusvaltuutettu Chris Sidoti sanoi tästä: ”Ihmiset nähtävästi lokeroidaan siten, että ellei ole alle 40, ei osaa käyttää tietokoneita ja uutta tekniikkaa.” Ikävä kyllä monia hyviä työntekijöitä, joiden olisi aiemmin ajateltu olevan parhaassa iässään, pidetään nykyään liian vanhoina, jotta heistä olisi hyötyä.

On siis ymmärrettävää, että työmoraali ja uskollisuus yritykselle ovat kokeneet viime vuosina kovan kolauksen. ”Kun yritykset heittävät työntekijöitä yli laidan pienimmänkin pörssinotkahduksen takia, yritysuskollisuudelle ei jää sijaa”, sanoo ranskalainen aikakauslehti Libération. ”Töitä täytyy tietenkin tehdä, mutta itsensä eikä yrityksen vuoksi.”

Näistä kasvavista ongelmista huolimatta työn tekeminen kuuluu edelleenkin ihmisten perustarpeisiin. Miten voisimme näinä nopean muutoksen aikoina suhtautua ansiotyöhön tasapainoisesti ja samalla tehdä työtä tyytyväisinä ja turvallisin mielin?

[Kuva s. 3]

Nykytekniikka on saattanut lisätä paineita työpaikoilla