Alhazen syntyi noin vuonna 965 Basrassa, joka sijaitsee nykyisessä Irakissa. Hänen kiinnostuksenkohteitaan olivat fysiikka, kemia, lääketiede, matematiikka, musiikki, optiikka, runous ja tähtitiede. Mutta mistä saamme aivan erityisesti kiittää häntä?

Alhazenista on jo kauan kerrottu erästä tarinaa. Hän kaavaili Niilin virtauksen säännöstelyä, mikä toteutettiin lopulta vasta vuosisatoja myöhemmin Assuanissa vuonna 1902.

Kerrotaan, että Alhazen laati suurisuuntaisen suunnitelman Niilin patoamiseksi. Tarkoituksena oli tasoittaa tulvien ja kuivuuden vaihtelua Egyptissä. Kun Kairon hallitsija kalifi al-Hakim sai kuulla suunnitelmasta, hän kutsui Alhazenin Egyptiin rakentamaan padon. Nähdessään joen omin silmin Alhazen kuitenkin tajusi, ettei pystyisi toteuttamaan hanketta. Koska hän pelkäsi tunnetusti ailahtelevaisen hallitsijan rangaistusta, hän esitti mielenvikaista 11 vuoden ajan, siihen asti kun kalifi kuoli vuonna 1021. Teeskennellyn hulluutensa vuoksi Alhazen joutui viettämään nuo vuodet arestissa, joten hänellä oli runsaasti aikaa perehtyä muihin asioihin.

Vapautuessaan arestista Alhazen oli saanut valmiiksi suurimman osan seitsenosaisesta teoksestaan Kitab al-Manazir (’kirja optiikasta’). Sen katsotaan olevan ”yksi tärkeimmistä kirjoista fysiikan historiassa”. Kirjassa Alhazen käsittelee kokeita, jotka koskivat valon luonnetta, muun muassa sitä, miten valo hajoaa sen sisältämiin väreihin, heijastuu peileistä ja taittuu siirtyessään väliaineesta toiseen. Hän  tutki myös näköhavaintojen syntymistä sekä silmän rakennetta ja toimintaa.

1200-luvulla Alhazenin teos oli jo käännetty arabiasta latinaksi, ja satoja vuosia siitä eteenpäin eurooppalaiset oppineet pitivät sitä auktoriteettina. Kirjoittaessaan linssien ominaisuuksista Alhazen oli tehnyt tärkeää pohjatyötä, jota eurooppalaiset silmälasivalmistajat hyödynsivät. Kun he katsoivat linssien läpi, jotka oli asetettu peräkkäin, he keksivät kaukoputken ja mikroskoopin.

Alhazen havaitsi nykyisen valokuvauksen taustalla olevat periaatteet, kun hän rakensi ”laitteen”, jonka voitaisiin sanoa olleen kaikkien aikojen ensimmäinen camera obscura. Alhazenin laite oli käytännössä pimeä huone, johon pääsi valoa hyvin pienestä reiästä. Huoneen takaseinälle muodostui ylösalainen kuva siitä, mitä ulkona oli.

1800-luvulla camera obscuraan lisättiin valokuvauslevy, jotta kuva saatiin tallennettua pysyvästi. Näin syntyi kamera. Kaikkien nykyaikaisten kameroiden, kuten myös silmänkin, toiminta perustuu samoihin fysiikan lakeihin kuin camera obscuran toiminta. *

Huomattava piirre Alhazenin työssä oli se, että hän tutki luonnonilmiöitä erittäin huolellisesti ja systemaattisesti. Se oli tuohon aikaan hyvin poikkeuksellista. Hän oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, jotka testasivat teorioiden paikkansapitävyyttä kokeellisesti. Hän ei pelännyt kyseenalaistaa sellaisia vallalla olevia käsityksiä, joita todisteet eivät tukeneet.

Nykytieteen perusajatus voidaan tiivistää sanoihin ”todista se”. Jotkut pitävät Alhazenia ”modernin tieteellisen menetelmän isänä”. Saamme näin ollen kiittää häntä paljosta.