Ketkä joutuvat maalitauluksi?

Lopetettuaan koulunkäynnin Monika aloitti työt toimistoharjoittelijana oikeustieteen alalla. Hän odotti innoissaan pehmeää laskua työelämään.

Horst oli noin 35-vuotias lääkäri. Hänellä oli vaimo ja lapsia, ja kaikki viittasi siihen, että hän saisi arvostetun aseman ja hyvät tulot.

Sekä Monika että Horst joutuivat työpaikkakiusaamisen uhreiksi.

MONIKAN ja Horstin tapauksiin sisältyy tärkeä opetus: ei ole olemassa tyypillistä kiusaamisen kohdetta, vaan kuka tahansa missä ammatissa tahansa voi joutua kiusatuksi. Miten siltä sitten voi suojautua? Osittain siten, että oppii säilyttämään rauhan työpaikalla – hankalienkin työtovereiden kanssa.

 Työyhteisöön sopeutuminen

Työpaikka vaatii monilta sitä, että he sopeutuvat työtovereidensa muodostamaan ryhmään ja auttavat tuota ryhmää toimimaan kitkattomasti yhtenä yksikkönä. Jos työtoverit tulevat hyvin toimeen keskenään, työ sujuu hyvin. Huonossa ilmapiirissä työ kärsii ja kiusaamisen riski kasvaa.

Mikä voi haitata työryhmän kitkatonta toimintaa? Esimerkiksi tiheät henkilövaihdokset, jotka vaikeuttavat kiinteiden suhteiden solmimista. Uudet työntekijät eivät myöskään ole perillä työtavoista, mikä hidastaa kaikkien työtä. Jos työmäärä kasvaa, ryhmä on todennäköisesti jatkuvan paineen alaisena.

Lisäksi jos ryhmällä ei ole selkeitä päämääriä, ei synny voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun epävarma johtaja käyttää enemmän aikaa asemansa puolustamiseen kuin työnjohtoon. Hän voi jopa pyrkiä pääsemään niskan päälle yllyttämällä työntekijöitä toisiaan vastaan. Tilannetta saattaa vielä pahentaa se, että ryhmän rakenne on määritetty niin summittaisesti, etteivät jotkut työntekijät tiedä, mistä heidän vastuualueensa alkaa ja mihin se päättyy. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi silloin, kun kaksi työntekijää luulee, että heidän kummankin kuuluu varmentaa laskut nimikirjoituksellaan.

Tällaisessa tilanteessa viestintä vaikeutuu ja loukatut tunteet jäävät usein käsittelemättä. Kateus myrkyttää ilmapiirin, ja työntekijät kilpailevat keskenään esimiehen suosiosta. Pieniä väärinkäsityksiä pidetään verisinä loukkauksina. Kärpäsestä tulee härkänen. On luotu pohja kiusaamiselle.

Uhrin valitseminen

Jonkin ajan kuluessa yksi työntekijä voidaan valita uhriksi. Millainen ihminen hän todennäköisesti on? Luultavasti joku, joka erottuu joukosta, esimerkiksi ainoa mies naisvaltaisessa työyhteisössä tai miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen. Itseensä luottavaa ihmistä voidaan pitää hyökkäävänä, kun taas pidättyväisen ihmisen voidaan luulla olevan epäluotettava. Kiusatuksi joutuva voi olla erilainen myös siten, että hän on vanhempi tai nuorempi kuin muut tai jopa muita pätevämpi.

Joutuupa kiusaamisen kohteeksi kuka tahansa, työtoverit ”alkavat olla ilkeitä ja röyhkeitä valitsemaansa uhria kohtaan, ja samalla heistä tuntuu, että heidän oma stressinsä lievittyy”, kerrotaan saksalaisessa mta-nimisessä lääkärilehdessä. Kiusatun yritykset korjata tilannetta eivät juuri onnistu, ja ne voivat jopa pahentaa sitä. Kun kiusaaminen muuttuu tiheämmin toistuvaksi ja järjestelmällisemmäksi, uhri jää yhä enemmän yksin. Tässä vaiheessa kiusattu ei todennäköisesti pysty selviytymään tilanteesta omin avuin.

Työpaikoilla on tietenkin aina esiintynyt huonoa kohtelua. Monet voivat kuitenkin muistaa ajan, jolloin työtoverit olivat hyväntahtoisempia toisiaan kohtaan. Järjestelmällinen kiusaaminen oli harvinaista. Mutta vuosien saatossa on tapahtunut erään lääkärin sanojen mukaan ”yleistä solidaarisuuden vähenemistä ja laajaa henkilökohtaisen häveliäisyyden tunteen heikkenemistä”. Ihmiset käyvät työpaikoilla nykyään entistä häikäilemättömämmin toistensa kimppuun.

Kaikki työssä käyvät ovat näin ollen perustellusti kiinnostuneita vastauksista kysymyksiin: Voidaanko kiusaamista ehkäistä? Miten työpaikalla voidaan säilyttää rauha?

[Kuva s. 6]

Kiusaamisen tarkoitus on uhrin sosiaalinen eristäminen