Hengenvaara –  tappajakasveja!

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Britanniasta

ELÄIMET syövät kasveja, kuten hyvin tiedetään. Mutta tiesitkö, että jotkin kasvit syövät eläimiä? Näitä lihansyöjä- eli hyönteissyöjäkasveja tunnetaan noin 550 lajia, ja niitä löydetään jatkuvasti lisää. Nämä ainutlaatuiset kasvit pystyvät kyllä yhteyttämään, mutta jos ne kasvavat köyhässä maaperässä, ne eivät saa tarpeeksi kaikkia välttämättömiä ravintoaineita, kuten typpiravinteita. Hyönteiset ovat silloin tärkeää lisäravintoa.

Kullakin lajilla on oma pyyntimenetelmänsä. Joillakin on loukkuja, toiset taas houkuttelevat uhrinsa liukkaisiin ansoihin tai tahmeille alustoille, joista on turha pyristellä irti. Tutkitaanpa tarkemmin näitä lihansyöjiä.

Loukkuja

Luultavasti tunnetuin lihansyöjäkasvi on noin 30 senttimetriä korkea kärpäsloukku. Se kasvaa Pohjois- ja Etelä-Carolinan turvesoilla Pohjois-Amerikassa, ja sillä on kiiltävät, kirkkaanväriset lehdet, joiden yläpinnassa olevat rauhaset erittävät makeaa nestettä – lähes vastustamaton kiusaus hyönteisille! Juuri tässä vaara piileekin, sillä kunkin lehden keskellä on kolme tuntokarvaa. Kun varomaton pikkueläin koskettaa niitä, lehti sulkeutuu. Reunoilla olevat piikkimäiset hampaat loksahtavat kiinni lomittain kuin rautaiset leuat ja estävät saalista karkaamasta.

Jos loukkuun jää jotain tuulen lennättämää, vaikkapa kuivunut varpu, kasvi päästää sen pois parin päivän kuluttua. Mutta kun lehden tuntoelimet erottavat typpipitoisia aineita, se erittää entsyymejä, jotka liuottavat vangitun hyönteisen ruumiin, ja ravinteet imeytyvät kasviin. Sulatus kestää 10–35 päivää saaliin koon mukaan.

On kiinnostavaa, että loukku ei sulkeudu vain yhden karvan kosketuksesta, esimerkiksi jos siihen osuu sadepisara. Kasvi reagoi vasta kun vähintään kaksi karvaa liikahtaa, vaikka välissä ehtisi kulua 20 sekuntia. Sulkeutumisnopeus riippuu lämpötilasta ja valoisuudesta. Tietyissä olosuhteissa loukku napsahtaa kiinni 0,03 sekunnissa.

Joillakin kasveilla mekanismi toimii vielä nopeammin. Esimerkiksi vesiherne on useimmiten vedessä elävä kasvi, jonka lehdet ovat kokonaan veden alla. Niissä on lukemattomia rakkuloita, joista kussakin on läppä ja pitkiä sukaskarvoja. Kun jokin pikkueläin, esimerkiksi vesikirppu, koskettaa sukasia, läppä aukeaa. Rakkulassa vallitsevan alipaineen vuoksi pikkuruinen uhri hulahtaa sisään, ja läppä sulkeutuu. Tämä voi tapahtua alle 0,03 sekunnissa.

Liukkaita ansoja

Suurimpia lihansyöjäkasveja ovat kannukasvit. Jotkin niistä, kuten Kaakkois-Aasian lajit, kasvavat köynnöksinä puiden latvustossa. Niissä saattaa olla peräti kahden litran vetoisia ansoja, joihin voi jäädä jopa sammakon kokoinen eläin. Joihinkin ansoihin on kertoman mukaan jäänyt rottiakin. Miten nämä ansat toimivat?

Lehdet ovat kannun muotoisia, ja niiden suulla on kansi, joka estää sadevettä pääsemästä sisään. Kirkas väri ja runsas mesi houkuttelevat hyönteisiä, mutta kannun reuna on liukas. Kun hyönteinen yrittää saada mettä, sen jalat lipeävät ja se luisuu pohjalla olevaan nesteeseen. Lehden sisäpinnassa on alaspäin suuntautuvia karvoja, jotka estävät pakenemisen. Lisäksi eräiden samalla pyyntiperiaatteella toimivien sukulaislajien mesi sisältää huumaavaa ainetta.

Kaikkein hätkähdyttävimmän näköinen lihansyöjä, jolla on tämäntyyppinen pyyntielin, on varmastikin Kalifornian ja Oregonin vuorilla Yhdysvalloissa kasvava Darlingtonia californica. Sen lehtisuppilo muistuttaa suuresti iskuun kohottautunutta kobraa. Kasvia sanotaankin joskus ”kobraliljaksi”. Hyönteinen suunnistaa suppilon suusta sisään mutta menee sitten sekaisin valosta, joka paistaa  sinne ikään kuin pienten ikkunoiden läpi. Se lentää valoa kohti yrittäessään turhaan päästä ulos. Uupuneena se putoaa pohjalla olevaan nesteeseen ja hukkuu.

Arvokkaita kotona ja kauppapuutarhoissa

Yökönlehdet ovat kasveja, joiden tahmean limaiset lehdet houkuttelevat harsosääskiä ja jauhiaisia. Nämä hyönteiset ovat kasvituholaisia niin kauppapuutarhoissa kuin kodeissakin. Ihmisten kehittelemät pyydykset ovat tehokkaita, mutta ne eivät valikoi uhrejaan, ja siksi niihin jää kiinni myös mehiläisiä ja kukkakärpäsiä. Yökönlehden tahmeus vetää noista pyydyksistä voiton, sillä siihen takertuu vain pieniä tuholaisia.

 Kannukasveille sukua olevien tötterökasvien suosio kasvaa puutarhurien keskuudessa. Niiden kauniit kukat ja tyylikkään muotoiset lehdet vetävät vertoja muille kasveille, ja niitä on helppo kasvattaa. Lisäksi ne syövät suunnattomia määriä kärpäsiä. Kukin lehtisuppiloiden ryhmä voi pyydystää kauden aikana tuhansia kärpäsiä. Mehiläiset eivät ole vaarassa, sillä ne eivät nähtävästi tunne vetoa näihin kasveihin. Mutta miten kukat voivat hedelmöityä pölyttäjien jäämättä loukkuun? Kukat puhkeavat siinä vaiheessa, kun pyyntilehdet vasta kehittyvät. Kun lehdet ovat täysikasvuisia, kukat ovat jo kuolleet ja pölyttäjät menneet matkoihinsa.

Kihokkeihin kuuluva Drosera dichotoma on helppo kasvatettava, ja se viihtyy monenlaisessa lämpötilassa. ”Se on ihanteellinen kasvi, jos ei hyttysten takia viitsi istua ulkona illalla”, sanoo Chris Heath, Lontoossa toimivan Walworth-ympäristökeskuksen lihansyöjäkasvien asiantuntija. ”Sen voi istuttaa amppeliin, jossa sen kimaltelevat, tahmeat nestepisarat houkuttelevat hyttysiä.” Lehteä koskettava hyttynen jää kiinni tahmeisiin karvoihin, jotka taipuvat sitten sisäänpäin ja painavat hyönteisen lehden pintaan.

Saalistavien kasvien suojelu

Monet lihansyöjäkasvit viihtyvät elinympäristössä, jota ihmiset valitettavasti tuhoavat. Esimerkiksi metsien kulotus on vaarantanut Kaakkois-Aasian kannukasvit. Muualla soita kuivataan hyötykäyttöä varten. Jotkin lajit ovat jo hävinneet. *

Haluaisitko kasvattaa oman lihansyöjäkasvin? Sellaista ei tarvitse käydä hakemassa luonnosta, sillä monia lajeja kasvatetaan siemenistä tai tuotetaan solukkoviljelmissä, ja niitä voi ostaa vaivattomasti alan liikkeistä. Hoito-ohjeet ovat yksinkertaiset: Pidä kasvualusta aina märkänä ja kastele sadevedellä. Lihansyöjät viihtyvät auringonpaisteessa, mutta lauhkeilta vyöhykkeiltä kotoisin olevat lajit on parasta pitää talvella viileässä. Kasvatus kysyy kärsivällisyyttä, sillä joillakin lajeilla kestää kolme vuotta ennen kuin ne ovat täysikasvuisia. Mutta ainakaan niille ei tarvitse järjestää syötävää – senhän ne hankkivat itse!

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 27]

▪ Ravintoa sienille

Pienimmät lihansyöjät ovat sieniä, jotka pyydystävät maaperässä eläviä mikroskooppisia sukkulamatoja. Joillakin sienillä on varsien päissä tahmeita kyhmyjä, toisilla taas on kolmesta solusta muodostuvia silmukoita, jotka ovat vain 0,025 millimetriä paksuja. Ne kiristyvät madon ympärille, kun se vaarasta tietämättä luikertelee niiden läpi. Heti kun mato on jäänyt jumiin, siihen tunkeutuu sienirihmaston haaroja ja se kuolee nopeasti. Näitä sieniä tutkitaan parhaillaan mahdollisina tuholaisten torjuntaeliöinä, sillä sukkulamadot aiheuttavat vuosittain satojen miljoonien eurojen tappiot maanviljelyssä.

[Tekstiruutu s. 27]

▪ Hyönteisten vastaisku

Kaikki hyönteiset eivät anna lihansyöjien huiputtaa itseään. Esimerkiksi raatokärpäsellä on kussakin jalassaan lisäke, joka toimii kuin vuorikiipeilijän iskuhaka: niiden avulla hyönteinen kiipeää kannukasvin sisuksista ylös sen alaspäin suuntautuvia karvoja pitkin. Kun kärpäsen munat kuoriutuvat, toukat syövät ansaan hukkuneita hyönteisten raatoja. Heti kun toukat ovat valmiita koteloitumaan, ne tekevät kannuun reikiä ja poistuvat paikalta. Eräiden pienten perhosten toukat puolestaan peittävät vaarallisen kannukasvin karvat seitillä. Eräät hämähäkit kutovat seittinsä ovelasti kannukasvin lehden suulle päästäkseen ensimmäisenä valikoimaan uteliaita hyönteisiä, ja ainakin yhdellä hämähäkkilajilla on erikoisnahka, jonka ansiosta se voi uhattuna hakeutua turvaan kasvin ruoansulatusnesteeseen.

[Kuva s. 24]

Kannukasvin lehti

[Kuva s. 24, 25]

Kärpäsloukku

Vasemmanpuoleiseen lehteen on jäänyt loukkuun kärpänen; oikeanpuoleisessa näkyvät tuntokarvat

[Lähdemerkintä]

Kasvit: Copyright Chris Heath, Kentish Town City Farm, London

[Kuva s. 25]

”Kobraliljan” kukka ja kehittyvä pyyntilehti

[Lähdemerkintä]

Copyright Chris Heath, Kentish Town City Farm, London

[Kuva s. 26]

Tötterökasvi

Kukka on suunnilleen appelsiinin kokoinen

[Kuva s. 26]

Yökönlehti

Harsosääsket ja jauhiaiset takertuvat tahmeisiin lehtiin

[Kuvat s. 26]

Tötterökasvin lehtiä

Pikkukuva: kärpänen imee mettä, joka huumaa sen

[Kuva s. 26]

Kihokki

Lehden tahmeisiin karvoihin on takertunut hyönteinen

[Lähdemerkintä]

Kasvit: Copyright Chris Heath, Kentish Town City Farm, London