Raamatun heprealaisten kirjoitusten vanhin kreikankielinen käännös, joka tehtiin kreikkaa puhuvia juutalaisia varten. Käännöstyö alkoi Egyptissä 200-luvulla eaa. ja päättyi seuraavalla vuosisadalla.

Perimätiedon mukaan työn aloitti noin 70 juutalaista oppinutta. Tästä tulee käännöksen nimi Septuaginta, joka merkitsee latinassa ’seitsemääkymmentä’. Käännöksen lyhenteenä käytetään yleisesti roomalaisia numeroita LXX, jotka vastaavat numeroa 70. Jumalan nimeä edustavat Septuagintan vanhimmissa käsikirjoituksissa joko Tetragrammin neljä heprealaista kirjainta (suomessa JHWH) tai niitä vastaavat kreikkalaiset kirjaimet. Kun Raamatun heprealaisen kaanonin käännös oli valmistunut, Septuagintaan lisättiin apokryfikirjoja. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että kristityt raamatunkirjoittajat olisivat hyväksyneet ne ja lainanneet niitä, vaikka he lainasivat usein Septuagintan kanonisia kirjoja. Lisäksi joillain kristityillä oli ensimmäisellä vuosisadalla ihmelahja, kyky, jonka avulla he pystyivät erottamaan, mitkä raamatunkirjat oli kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa (1Ko 12:4, 10).

Nykyään Septuagintasta on paljon apua Heprealaisten kirjoitusten tutkimisessa ja ymmärtämisessä, ja se selventää joitain vaikeatajuisia heprean ja aramean ilmauksia.