MAA, jonka Jumala antoi muinaisille israelilaisille, on maantieteellisesti poikkeuksellisen vaihtelevaa. Pohjoisessa on lumihuippuisia vuoria, jotkin etelän alueet taas ovat trooppisia. Sen rajojen sisäpuolella on viljavia alankoja, kukkuloita, joilla on hedelmätarhoja ja katraiden laitumia, sekä autioita erämaita. Tällä suhteellisen pienellä alueella on läpileikkaus koko maapallon maantieteellisistä piirteistä.

Välimeren itäpäätä reunustaa hedelmällinen tasankokaistale. Sen itäpuolella on Sefela, kukkulainen alanko, jossa viinitarhat ja oliivilehdot kukoistavat. Kauempana idässä kulkee koko maan pituinen vuorijono kuin valtava selkäranka. Sitten maa laskeutuu jyrkästi hautavajoamaan, joka halkaisee maan pituussuunnassa. Tämän laakson läpi kiemurtelee Jordanvirta Galileanmerestä Suolamereen. Jordanin itäpuolella on hedelmällisiä kukkuloita ja laidunmaita. Tämän puoleensavetävän maan toisella puolella, idässä, alkaa Arabian aavikko.

Parhaimmillaan Luvattu maa oli kaikessa vaihtelevuudessaan kuin Eedenin puutarha. Israel olikin siten pienoismalli siitä, mitä Jumalan valtakunnan hallitsema paratiisi tulee merkitsemään ihmisille kaikissa maailman osissa.