Siirry sisältöön

RAAMATTU VOI MUUTTAA ELÄMÄN

Elämäni oli syöksykierteessä

  • Syntymävuosi: 1971

  • Kotimaa: Tonga

  • Tausta: Huumeidenkäyttäjä, vankilassa

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI

Perheemme on kotoisin Tongasta, joka sijaitsee Tyynenmeren lounaisosassa ja johon kuuluu noin 170 saarta. Elimme yksinkertaista elämää. Meillä ei ollut sähköä eikä autoa, mutta kodissamme oli juokseva vesi. Meillä oli myös muutamia kanoja. Aina kun minulla ja kahdella veljelläni oli lomaa koulusta, autoimme isää hoitamaan perheen viljelmää, jossa kasvatimme banaaneja, jamssia, taaroa ja maniokkia. Sadosta saadut lisätulot tulivat tarpeeseen, sillä isä ansaitsi vain vähän tilapäistöillään. Monien muiden saarten asukkaiden tavoin perheemme arvosti Raamattua hyvin paljon ja kävi säännöllisesti kirkossa. Uskoimme kuitenkin, että ainoa keino päästä kiinni hyvään elämään olisi muuttaa vauraampaan maahan.

Ollessani 16-vuotias enoni järjesti perheemme muuton Kaliforniaan Yhdysvaltoihin. Se oli valtava kulttuurisokki! Taloudellinen tilanteemme kyllä parani, mutta asuimme köyhällä alueella, missä väkivaltarikollisuus ja huumeidenkäyttö rehottivat. Kuulimme usein öisin ammuskelua, ja useimmat naapurimme pelkäsivät rikollisjengejä. Monet pitivät mukanaan tuliaseita suojellakseen itseään tai selvittääkseen erimielisyydet. Minulla on vieläkin luoti rinnassa muistona eräästä tällaisesta välienselvittelystä.

Yläkoulussa halusin kuulua joukkoon, ja rajusta juhlimisesta, väkivallasta, juopottelusta ja huumeidenkäytöstä tuli vähitellen osa elämääni. Aikaa myöten tulin riippuvaiseksi kokaiinista ja aloin varastaa voidakseni ostaa huumeita. Vaikka perheemme kävi ahkerasti kirkossa, en koskaan saanut sieltä ohjausta, jonka avulla olisin voinut vastustaa painostusta väärin tekemiseen. Minut pidätettiin usein väkivaltaisuuden vuoksi. Elämäni oli syöksykierteessä! Lopulta päädyin vankilaan.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI

Eräänä päivänä vuonna 1997 vankilassa ollessani eräs toinen vanki näki minulla Raamatun. Oli joulu, ja se on useimmille tongalaisille erittäin pyhää aikaa. Mies kysyi, tiesinkö, mitä Raamattu sanoo Kristuksen syntymästä. Minulla ei ollut siitä aavistustakaan. Hän näytti minulle Raamatusta Jeesuksen syntymää koskevan yksinkertaisen kertomuksen. Huomasin, että monia yleisiä jouluperinteitä ei edes mainittu siellä. (Matteus 2:1–12; Luukas 2:5–14.) Olin ällistynyt ja mietin, mitä muuta Raamattu mahtaa kertoa. Mies oli käynyt Jehovan todistajien viikoittaisissa kokouksissa, joita pidettiin vankilassa, ja päätin mennä kokoukseen hänen kanssaan. Siellä keskusteltiin Raamatun Ilmestyskirjasta. En ymmärtänyt siitä paljoakaan, mutta tajusin, että kaikki opetukset perustuivat Raamattuun.

Kun todistajat tarjosivat minulle omaa raamattukurssia, otin sen vastaan mielelläni. Kuulin ensimmäistä kertaa, että Raamatun mukaan maasta tulee paratiisi (Jesaja 35:5–8). Minulle selvisi, että voidakseni miellyttää Jumalaa minun täytyi tehdä suuria muutoksia elämässäni. Ymmärsin, ettei Jehova Jumala antaisi minun elää paratiisissa, jos pitäisin kiinni paheistani. (1. Korinttilaisille 6:9, 10.) Päätin siksi lujasti hillitä tulista luonnettani, lopettaa tupakoinnin ja olla enää koskaan sortumatta huumeisiin ja juopotteluun.

Vuonna 1999 ennen vankilatuomioni päättymistä viranomaiset siirsivät minut erääseen siirtolaisleiriin. Menetin yhteyden todistajiin yli vuodeksi. Olin kuitenkin päättänyt jatkaa muutosten tekemistä. Vuonna 2000 oleskelulupani Yhdysvalloissa peruttiin ja minut karkotettiin Tongaan.

Saavuttuani Tongaan otin viipymättä yhteyttä Jehovan todistajiin ja jatkoin raamattukurssia. Rakastin oppimaani, ja minuun teki vaikutuksen se, että todistajat täälläkin perustivat kaikki opetuksensa Raamattuun.

Isäni oli yhteisössä tunnettu, sillä hänellä oli hyvin vastuullinen asema kirkossa. Aluksi perheeni oli ymmällään ja ärsyyntynytkin siitä, että olin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa. Myöhemmin he kuitenkin olivat mielissään, kun he näkivät, miten Raamatun periaatteet auttoivat minua saamaan elämäni kuntoon.

Monien muiden tongalaismiesten tapaan vietin joka viikko useita tunteja juoden kavaa.

Yksi vaikeimmista muutoksista liittyi juomaan, jonka väärinkäyttö on kulttuurissamme yleistä. Moni tongalaismies viettää joka viikko useita tunteja juoden kavaa, rauhoittavaa juomaa, jota valmistetaan samannimisen pippurikasvin juurista. Tongaan palattuani minulle tuli tavaksi mennä lähes joka ilta kava-klubille ja juoda itseni melkoiseen pöhnään. Osasyy ongelmaan oli kaveripiirini, joka vähät välitti Raamatun mittapuista. Minua kuitenkin autettiin näkemään, että toimintani loukkasi Jumalaa. Tein muutoksia, jotta voisin saada hänen hyväksyntänsä.

Aloin käydä kaikissa Jehovan todistajien kokouksissa. Yhdessäolo niiden kanssa, jotka haluavat tehdä Jumalan tahdon, auttoi minua vastustamaan kiusauksia. Vuonna 2002 minut kastettiin Jehovan todistajaksi.

SAAMANI HYÖTY

Olen omakohtaisesti kokenut Raamatun sanojen paikkansapitävyyden: ”Jehova – – on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua, että kukaan tuhoutuisi vaan että kaikki katuisivat.” (2. Pietarin kirje 3:9.) Hän olisi voinut tehdä lopun tästä turmeltuneesta maailmasta jo kauan aikaa sitten, mutta hän on sallinut sen olla olemassa, jotta minunlaiseni ihmiset voisivat ystävystyä hänen kanssaan. Toivon, että hän voisi minun välitykselläni auttaa muitakin tulemaan hänen ystävikseen.

Jehovan avulla sain elämäni takaisin raiteilleen. Enää en varasta toisilta ylläpitääkseni tappavaa riippuvuutta, vaan yritän auttaa heitä saamaan läheisen suhteen Jehovaan. Todistajien keskuudessa tapasin viehättävän vaimoni Tean. Meillä on pieni poika, ja perhe-elämämme on onnellista. Kerromme yhdessä muille siitä, että Raamatun mukaan meillä on toivo elää ikuisesti paratiisissa rauhallisissa oloissa.