Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mikä tekee elämästä tarkoituksellista?

Mikä tekee elämästä tarkoituksellista?

Mikä tekee elämästä tarkoituksellista?

KENNY oli töissä menestyksekkäässä meklariyrityksessä, hän ajoi luksusautolla ja omisti kattohuoneiston erään suurkaupungin vauraalla alueella. Hän oli myös taitava laskuvarjohyppääjä ja nautti syöksymisestä kohti maata tuhansien metrien korkeudesta. Elikö hän täyttä elämää? The Wall Street Journal -lehden mukaan hän sanoi: ”Olen 45-vuotias, ja elämä junnaa paikoillaan. – – Elämäni on tyhjää.”

Elyn harjoitteli kovasti tullakseen taitavaksi luistelijaksi. Lopulta hän pääsi huipulle ja saavutti haluamansa menestyksen. ”Mutta missä oli kaikki se onnellisuus, jota minun olisi pitänyt tuntea?” hän valitti. ”Tunsin itseni hirvittävän yksinäiseksi. Lopulta vanhuus tavoittaisi minut, ja vaikka minulla ei ollut taloudellisesti mitään hätää, elämä olisi hyvin tyhjää, jos kaikki olisi tässä.”

Mestarillisesta värienkäytöstä tunnettu Hideo eli taiteelle. Hän ei myynyt töitään; se olisi hänen mielestään merkinnyt taiteellisista päämääristä tinkimistä. Ennen kuin hän kuoli 98-vuotiaana, hän lahjoitti suurimman osan teoksistaan eräälle museolle. Hän oli omistautunut taiteelle muttei ollut kuitenkaan tyytyväinen, sillä hänestä tuntui, että hän ei milloinkaan saavuttaisi taiteellisia päämääriään.

Jotkut keskittyvät auttamaan toisia. Näin teki esimerkiksi muuan mies, joka oli elokuvateollisuuden johtohahmoja Hollywoodissa. Erään Yhdysvaltojen suurimpiin lukeutuvan tuotantoyhtiön varajohtajana hän liikkui samoissa piireissä kuuluisuuksien kanssa ja asui hienostoalueella. Lomaillessaan Kambodžassa hän oli syömässä ravintolassa Phnom Penhissä, kun eräs tyttö tuli pyytämään häneltä rahaa. Hän antoi tytölle dollarin ja virvoitusjuoman. Tyttö lähti pois tyytyväisenä, mutta seuraavana iltana hän oli taas palannut kerjäämään. Mies tajusi, että näiden ihmisten auttamiseksi tarvittiin paljon enemmän.

Vuotta myöhemmin tämä mies päätti vaihtaa alaa: hän jätti viihdeteollisuuden ja ryhtyi auttamaan Kambodžan köyhiä. Hän perusti koulun, jossa oppilaat saavat opetuksen lisäksi asunnon ja ruokaa. Silti ristiriitaiset tunteet vaivaavat häntä alinomaa. Hän on iloinen ja tyytyväinen aikaansaannoksistaan mutta toisaalta toivoton ja turhautunut niiden ongelmien laajuuden vuoksi, joita vastaan hänen on taisteltava.

Edellä mainitut ihmiset uskoivat, että heidän elämällään oli tarkoitus. Mutta kun he lopulta saavuttivat tavoitteen, jonka hyväksi he olivat nähneet kovasti vaivaa, he tunsivat olonsa tyhjäksi. Mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Mikä on sinulle tärkeintä? Oletko varma, ettet myöhemmin kadu sitä, miten nyt käytät elämääsi?