Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Onko pahuus riistäytynyt käsistä?

Onko pahuus riistäytynyt käsistä?

Onko pahuus riistäytynyt käsistä?

Utelias pikkupoika ottaa käteensä pellolta löytämänsä esineen – maamiinan – ja sokeutuu ja silpoutuu pahoin. Äiti hylkää vastasyntyneen lapsensa ja piilottaa hänet tienvarren jäteastiaan. Irtisanottu työntekijä palaa entiselle työpaikalleen, ampuu jokaisen näköpiirissä olevan ja tappaa lopuksi itsensä. Kunnioitettu kansalainen käyttää seksuaalisesti hyväkseen puolustuskyvyttömiä lapsia.

VALITETTAVASTI tällaiset hirvittävät uutiset ovat nykyään hyvin yleisiä. Usein ne ikävä kyllä jäävät etnisistä puhdistuksista, kansanmurhista ja terroriteoista kertovien uutisten varjoon. ”Pahimmillaan tämä on ollut Saatanan vuosisata”, sanottiin eräässä vuonna 1995 julkaistussa pääkirjoituksessa. ”Minään aiempana aikakautena eivät ihmiset ole olleet yhtä taitavia ja innokkaita tappamaan miljoonia muita ihmisiä rodun, uskonnon tai aseman vuoksi.”

Samaan aikaan ihmiset saastuttavat ilmaa, turmelevat maata, ryöstävät luonnonvaroja ja ajavat lukemattomia eläinlajeja sukupuuton partaalle. Voiko ihmiskunta selviytyä kaikista näistä pahoista asioista ja tehdä maailmasta paremman ja turvallisemman paikan? Vai olisivatko yritykset korjata tilanne verrattavissa siihen, että koettaisi lakaista nousuvettä takaisin luudalla? Eräs professori, joka on kirjoittanut paljon pahuudesta, sanoi: ”Minulla on ollut voimakas tarve vaikuttaa asioihin, parantaa maailmaa. Mutta tilanne ei näytä paranevan.” Ehkä sinusta tuntuu samalta.

Maailmaa voitaisiin verrata merellä purjehtivaan laivaan, joka kulkee kohti vaarallisia vesiä. Meri muuttuu päivä päivältä yhä myrskyisemmäksi. Kukaan ei halua jatkaa samaan suuntaan, mutta kaikki yritykset muuttaa kurssia epäonnistuvat. Alus kulkee vääjäämättä kohti tuhoisaa myrskyä, ja sitä on mahdotonta pysäyttää.

Tämä kaiken aikaa paheneva tilanne voidaan jossain määrin lukea ihmisen epätäydellisyyden syyksi (Roomalaisille 3:23). Pahuus on kuitenkin niin valtavaa, laajamittaista ja herkeämätöntä, että tuntuisi vaikealta syyttää siitä yksinomaan ihmistä. Onko mahdollista, että ihmiskuntaa ohjailee jokin näkymätön mutta väkevä ja paha voima? Jos näin on, mikä tuo voima on ja miten voimme suojella itseämme siltä? Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä.

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

© Heldur Netocny/Panos Pictures