Uskon avulla Barak kukisti mahtavan sotajoukon

KUVITTELE seisovasi vihollispataljoonan edessä. Sotilaat ovat varustautuneet uusimmilla aseilla ja ovat valmiit käyttämään niitä. Heihin verrattuna sinä ja toverisi olette käytännössä puolustuskyvyttömiä.

Israelin tuomarien aikaan Barak, Debora ja 10000 israelilaista olivat tällaisessa tilanteessa. Vihollisarmeija koostui kanaanilaisista, joiden päällikkönä oli Sisera. Taisteluajoneuvoina oli sotavaunuja, joiden pyöriin oli kiinnitetty tappavia rautaviikatteita. Taistelu käytiin Taborinvuoren juurella Kisonin purolaaksossa. Tapahtumat osoittivat, että Barak oli esimerkillinen uskon mies. Tutustutaanpa tämän yhteenoton taustoihin.

Israel huutaa Jehovan puoleen

Tuomarien kirjassa kerrotaan, miten Israel hylkäsi toistuvasti puhtaan palvonnan ja millaisia tuhoisia seurauksia siitä oli. Aina kun kansa vetosi vilpittömästi Jumalan armoon, Jumala nimitti heille pelastajan ja he vapautuivat, minkä jälkeen he jälleen kapinoivat. Tämän kaavan mukaisesti ”kun Ehud [tuomari joka vapautti kansan moabilaisten sorron alta] oli kuollut, Israelin pojat alkoivat jälleen tehdä sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. He jopa ”valitsivat uusia jumalia”. Mitä tästä seurasi? ”Jehova myi heidät Kanaanin kuninkaan Jabinin käsiin, joka hallitsi Hasorissa; ja hänen armeijansa päällikkö oli Sisera – –. Ja Israelin pojat alkoivat huutaa Jehovan puoleen, koska hänellä [Siseralla] oli yhdeksätsadat rautaviikatteiset sotavaunut, ja hän itse sorti Israelin poikia ankarasti kaksikymmentä vuotta.” (Tuomarit 4:1–3; 5:8.)

Raamattu kuvailee, millaista elämä oli Israelissa: ”[Siihen aikaan] ei teillä ollut liikennettä, ja tienkulkijat matkasivat kiertoteitä. Asukkaat loppuivat avoimesta maasta.” (Tuomarit 5:6, 7.) Vaunuilla liikkuvat ryövärit herättivät ihmisissä kauhua. ”Pelko hallitsi Israelin julkista elämää”, kirjoittaa eräs tutkija. ”Koko yhteiskunta vaikutti lamaantuneelta ja avuttomalta.” Niinpä rohkeutensa menettänyt kansa teki kuten monesti ennenkin: se pyysi apua Jehovalta.

Jehova nimittää johtajan

Kanaanilaisten sortokaudesta tuli kansallisen kriisin aikaa Israelille. Jumala ilmoitti tuomionsa ja ohjeensa naisprofeetta Deboran välityksellä. Näin Jehova soi hänelle kunnian toimia Israelin kuvaannollisena äitinä. (Tuomarit 4:4; 5:7.)

Debora kutsui Barakin luokseen ja sanoi hänelle: ”Eikö Jehova, Israelin Jumala, ole antanut käskyn? ’Mene, ja sinun täytyy levittäytyä Taborinvuorelle ja ottaa mukaasi kymmenentuhatta miestä Naftalin pojista ja Sebulonin pojista. Ja minä tuon luoksesi Kisonin purolaaksoon Siseran, Jabinin armeijan  päällikön, ja hänen sotavaununsa ja joukkonsa, ja minä annan hänet sinun käsiisi.’” (Tuomarit 4:6, 7.) Sanomalla ”eikö Jehova – – ole antanut käskyn?” Debora osoitti painokkaasti, ettei hänellä itsellään ollut mitään henkilökohtaista valtaa Barakiin. Hän toimi ainoastaan kanavana, jonka välityksellä Jumala esitti käskynsä. Miten Barak suhtautui tuohon käskyyn?

”Jos sinä lähdet kanssani”, sanoi Barak, ”niin minäkin varmasti lähden, mutta jos sinä et lähde kanssani, en minäkään lähde.” (Tuomarit 4:8.) Miksi Barak suhtautui Jumalan antamaan tehtävään vastahakoisesti? Oliko hän raukkamainen? Eikö hän luottanut Jumalan lupauksiin? Päinvastoin hänhän otti tehtävän vastaan ja totteli Jehovaa. Mutta hänen vastauksensa osoittaa, ettei hän uskonut kykenevänsä toteuttamaan Jumalan käskyä yksinään. Jumalan edustajan läsnäolo takaisi Jumalan ohjauksen ja valaisi miehiin rohkeutta. Barakin asettama ehto ei siis ollut merkki heikkoudesta vaan vahvasta uskosta.

Barakin suhtautumistapa oli hieman samanlainen kuin Mooseksella, Gideonilla ja Jeremialla. Hekään eivät uskoneet kykyynsä suoriutua Jumalan antamista tehtävistä. Heitä ei kuitenkaan pidetty sen takia vähemmän uskollisina. (2. Mooseksen kirja 3:11–4:17; 33:12–17; Tuomarit 6:11–22, 36–40; Jeremia 1:4–10.) Entä Deboran asenne? Hän ei yrittänyt ottaa ohjaksia käsiinsä, vaan pysyi Jehovan vaatimattomana palvelijana. ”Ilman muuta minä lähden kanssasi”, hän sanoi Barakille (Tuomarit 4:9). Hän oli valmis jättämään kotinsa – turvallisemman paikan – ja lähtemään Barakin mukana taisteluun. Deborakin on hieno esimerkki uskosta ja rohkeudesta.

Uskossa he seurasivat Barakia

Israelin sotajoukko kerääntyi ympäristöstään hyvin erottuvalle Taborinvuorelle. Se oli hyvä valinta. Vuori oli luonnollinen kokoontumispaikka lähiseudulla asuville Naftalin ja Sebulonin heimoille. Sille Barakia seurasivat Jumalan käskyn mukaisesti kymmenentuhatta vapaaehtoista sekä Debora.

Heiltä kaikilta kysyttiin uskoa. Jehova oli luvannut Barakille voiton kanaanilaisista, mutta mitä aseita israelilaisilla oli? Tuomarien 5:8:ssa sanotaan: ”Kilpeä ei ollut nähtävissä eikä pistokeihästä Israelin neljänkymmenentuhannen joukossa.” Heillä oli siis ainoastaan kevyt aseistus. Keihäät ja kilvetkään eivät olisi tarjonneet suurta vastusta rautaviikatteisille sotavaunuille. Kun Sisera kuuli, että Barak oli noussut Taborinvuorelle, hän kokosi heti kaikki vaununsa ja joukkonsa Kisonin purolaaksoon (Tuomarit 4:12, 13). Hän ei tajunnut, että hän taistelisi Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan.

Barak kukistaa Siseran sotajoukon

Kun yhteenoton hetki koitti, Debora sanoi Barakille: ”Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Jehova antaa Siseran sinun käsiisi. Eikö Jehova ole kulkenut sinun edelläsi?” Barakin oli miestensä kanssa määrä laskeutua Taborinvuorelta laaksotasangolle, mutta siellä Siseran vaunut olisivat strategisesti edullisemmassa asemassa. Miltä sinusta olisi tuntunut, jos olisit ollut Barakin joukoissa? Olisitko alttiisti noudattanut käskyä ja muistanut, että se tuli Jehovalta? Barak ja hänen kymmenentuhatta miestään tottelivat. ”Silloin Jehova  syöksi miekan terällä sekasortoon Siseran ja kaikki hänen sotavaununsa ja koko leirin Barakin edessä.” (Tuomarit 4:14, 15.)

Jehovan tuella Barak kukisti Siseran sotajoukon. Taistelukuvaus ei sisällä kaikkia yksityiskohtia, mutta Barakin ja Deboran voittolaulussa sanotaan, että ’taivaat ja pilvet pisaroivat vettä’. Ilmeisesti puhkesi rankkasade, jonka vuoksi Siseran vaunut juuttuivat liejuun ja Barak sai yliotteen. Kanaanilaisten tärkeimmästä hyökkäysaseesta oli pelkkää riesaa. Laulussa kerrotaan Siseran miehistä: ”Kisoninpuro huuhtoi heidät mukaansa.” (Tuomarit 5:4, 21.)

Onko tapahtumien kulku uskottava? Kisonin purolaakso on niin sanottu vadi eli tavallisesti lähes kuiva joenuoma. Myrskyjen ja pitkien sateiden jälkeen joki paisuu usein yhtäkkiä vaarallisesti ryöppyäväksi virraksi. Kerrotaan, että kun ensimmäisen maailmansodan aikana tuolla saviperäisellä seudulla satoi kaatamalla vain 15 minuuttia, kaikki ratsuväen liikkeet olivat vaarassa epäonnistua. Napoleonin ja turkkilaisten välillä Taborinvuorella 16. huhtikuuta 1799 käydystä taistelusta kerrotaan, että turkkilaisista ”monet hukkuivat yrittäessään paeta laakson yli siltä kohtaa, missä Kison tulvi”.

Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa, että kun Siseran ja Barakin joukot olivat kohtaamaisillaan, ”nousi kova myrsky ankarine sade- ja raekuuroineen, ja tuuli painoi sateen kanaanilaisten kasvoille ja sumensi heidän näkökykynsä, niin ettei heidän jousistaan ja lingoistaan ollut heille mitään hyötyä”.

”Tähdet taistelivat taivaalta”, kuvaillaan Tuomarien 5:20:ssä, ”radoiltaan ne taistelivat Siseraa vastaan.” Miten tähdet taistelivat Siseraa vastaan? Jotkut katsovat näiden sanojen viittaavan Jumalan apuun. Toiset arvelevat niiden tarkoittavan enkelten apua, meteoriittien putoamista tai Siseran turvautumista astrologisiin ennustuksiin, jotka osoittautuivat vääriksi. Raamattu ei selitä tarkemmin, millä tavalla tähdet tuolloin taistelivat, joten voimme yksinkertaisesti katsoa, että Jumala puuttui jollain tavalla asiaan Israelin sotajoukon hyväksi. Olipa asia miten tahansa, israelilaiset käyttivät tilannetta täysin hyväkseen. ”Barak ajoi takaa sotavaunuja – – niin että koko Siseran leiri kaatui miekan terään. Ei ainoatakaan jäänyt jäljelle.” (Tuomarit 4:16.) Miten sotapäällikkö Siseran kävi?

Sortaja kaatuu ”naisen käsiin”

Raamattu kertoo: ”Sisera puolestaan [jätti taistelukentän ja] pakeni jalan Jaelin, keniläisen Heberin vaimon, teltalle, sillä Hasorin kuninkaan Jabinin ja keniläisen Heberin huonekunnan välillä vallitsi rauha.” Jael kutsui uupuneen Siseran telttaansa, antoi hänelle maitoa juotavaksi ja peitteli hänet, minkä jälkeen hän nukahti. Tämän jälkeen Jael ”tarttui telttavaarnaan ja otti vasaran käteensä”. Nämä olivat tuttuja työvälineitä teltoissa asuville ihmisille. ”Sitten hän meni hänen luokseen salavihkaa ja hänen nukkuessaan sikeästi ja uupuneena iski vaarnan hänen ohimoonsa ja takoi sen maahan asti. Niin hän kuoli.” (Tuomarit 4:17–21.)

Sen jälkeen Jael meni ulos Barakia vastaan  ja sanoi hänelle: ”Tule, niin minä näytän sinulle miehen, jota etsit.” Kertomus jatkuu: ”Niin hän meni sisään hänen luokseen, ja katso, siellä makasi Sisera kuolleena, vaarna ohimossaan.” Tuo kokemus vahvisti varmaankin suuresti Barakin uskoa! Naisprofeetta Debora oli aiemmin sanonut hänelle: ”Tieltä, jolle lähdet, [ei] tule sinulle kaunistusta, sillä Jehova myy Siseran naisen käsiin.” (Tuomarit 4:9, 22.)

Voidaanko sanoa, että Jael toimi petollisesti? Jehova ei ajatellut niin. ”Teltassa olevien naisten joukossa hän tulee olemaan mitä siunatuin”, sanottiin Barakin ja Deboran voittolaulussa. Tässä laulussa Siseran kuolema nähdään oikeassa valossa. Hänen äitinsä kuvaillaan odottavan levottomana poikansa paluuta taistelusta. ”Miksi hänen sotavaunujensa tulo on viivästynyt?” hän kysyy. ”Viisaat hänen jalosukuisista naisistaan” yrittävät rauhoitella häntä sanomalla, että poika on varmaankin jakamassa sotasaalista – kauniisti kirjailtuja vaatteita ja tyttöjä miehille. Naiset kysyvät: ”Eikö heidän tulisi jakaa saalista, kohtu tai pari [sotilaiden käyttämä ilmaus vangiksi otetuista sivuvaimoista, engl. viitelaitoksen alaviite] jokaiselle voimakkaalle miehelle, värjättyjä kudonnaisia saaliiksi Siseralle, – – kirjailtu vaate, värjättyä kudonnaista, kaksi kirjailtua vaatetta saalistajien kaulaan?” (Tuomarit 5:24, 28–30.)

Opetuksia meille

Kertomus Barakista sisältää tärkeitä opetuksia. Jokainen, joka sulkee Jehovan pois elämästään, kohtaa varmasti ongelmia ja pettymyksiä. Vapautus erilaisista sorron muodoista on mahdollinen vain niille, jotka kääntyvät katuen Jumalan puoleen ja uskovat häneen. Eikö meidän myös tulisi kasvattaa tottelevaista henkeä? Silloinkin kun Jumalan vaatimukset näyttävät olevan ristiriidassa inhimillisen ajattelun kanssa, voimme luottaa siihen, että hänen ohjeensa ovat aina pysyvästi meidän parhaaksemme (Jesaja 48:17, 18). Barak onnistui ’ajamaan pakoon vierasmaalaisten sotajoukot’ ainoastaan sen ansiosta, että hän uskoi Jehovaan ja noudatti hänen ohjeitaan (Heprealaisille 11:32–34).

Deboran ja Barakin laulu päättyy koskettavalla tavalla: ”Tuhoutukoot kaikki vihollisesi, oi Jehova, ja olkoot sinua rakastavat niin kuin aurinko, kun se nousee mahtavuudessaan.” (Tuomarit 5:31.) Nämä sanat toteutuvat täydessä määrin, kun Jehova tekee lopun Saatanan pahasta maailmasta!

[Kuva s. 29]

Jehova antoi Barakille tehtävän Deboran välityksellä

[Kuva s. 31]

Kison tulvii

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 31]

Taborinvuori