Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Räjähdysmäisesti kasvava viha

Räjähdysmäisesti kasvava viha

Räjähdysmäisesti kasvava viha

”Ihmiset eivät koskaan ymmärrä niitä, joita he vihaavat.” (JAMES RUSSELL LOWELL, ESSEEKIRJAILIJA JA DIPLOMAATTI)

VIHAA tuntuu olevan nykyään kaikkialla ympärillämme. Yhdistämme sellaiset nimet kuin Itä-Timor, Kosovo, Liberia ja Sarajevo sekä nimitykset rasisti, skinhead ja uusnatsi mielikuviin hiiltyneistä raunioista, vastakaivetuista joukkohaudoista ja kuolleista ruumiista.

Unelmat tulevaisuudesta, jolloin ei enää olisi vihaa, selkkauksia eikä väkivaltaa, ovat särkyneet. Danielle Mitterand, Ranskan edesmenneen presidentin puoliso, muisteli nuoruuttaan: ”Ihmiset unelmoivat, että he saisivat elää vapaina veljellisessä yhteiskunnassa, johon he voisivat luottaa, sovussa itsensä kanssa toisten ihmisten joukossa ja yhdessä näiden kanssa; he unelmoivat, että he voisivat elää ihmisarvoista elämää ruumiiltaan terveinä ja mieleltään levollisina voimakkaan, anteliaan ja suojelevan luonnon keskellä.” Mitä näille ihanteille tapahtui? Hän pahoitteli: ”Unelmamme on tosin puoli vuosisataa ollut hyökkäyksen kohteena.”

Nykyistä vihan uutta nousua ei yksinkertaisesti voida jättää huomiotta. Viha on entistä yleisempää, ja se ilmenee yhä räikeämmillä tavoilla. Turvallisuuden tunne, jota miljoonat ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä, on vaarassa järjettömien, toinen toistaan hirvittävämpien vihanpurkausten aallon takia. Vaikka säästyisimmekin vihalta kotonamme tai kotimaassamme, se odottaa meitä muualla. Todennäköisesti näemme todisteita vihasta joka päivä televisiouutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Merkkejä siitä on levinnyt jopa Internetiin. Seuraavassa muutama esimerkki.

Viime vuosikymmenellä kansallismielisyys kasvoi ennennäkemättömiin mittoihin. Joseph S. Nye junior, Harvardin kansainvälisten asioiden keskuksen johtaja, totesi: ”Suurimmassa osassa maailmaa kansallismielisyys ei ole heikkenemässä vaan voimistumassa. Yhden maailmankylän sijasta ympäri maailmaa on kyliä, jotka tiedostavat toisensa entistä paremmin. Se vuorostaan lisää selkkausten mahdollisuutta.”

Toiset vihan muodot ovat salakavalampia, koska ne piilevät maan tai peräti naapuruston rajojen sisäpuolella. Esimerkiksi Kanadassa viisi skinheadia murhasi erään iäkkään sikhin. Tuo tapaus kiinnitti ihmisten huomion siihen ”esillä olleeseen ajatukseen, että maassa, jota on usein kiitelty rotujen välisestä suvaitsevuudestaan, on meneillään vihasta johtuvien rikosten uusi nousu”. Saksassa ääriainesten tekemien rasististen hyökkäysten määrä pieneni joidenkin vuosien ajan tasaisesti, kunnes se vuonna 1997 kasvoi jopa 27 prosenttia. ”Tämä on masentava kehityssuunta”, sanoi Saksan sisäasiainministeri Manfred Kanther.

Pohjois-Albaniassa on erään selonteon mukaan yli 6000 lasta käytännöllisesti katsoen vankina omassa kodissaan, koska perheen vihollisten pelätään ampuvan heidät. Nämä lapset joutuvat kärsimään verikostoperinteestä, ”joka on lamaannuttanut tuhansien perheiden elämän”. Yhdysvalloista liittovaltion poliisi FBI kertoo, että ”vuonna 1998 rotuennakkoluulot olivat syynä yli puoleen niistä vihaa ilmentävistä rikoksista, joista ilmoitettiin FBI:lle”. Muita syitä olivat muun muassa uhrien uskontoa, etnistä tai kansallista syntyperää ja vammaisuutta koskevat ennakkoluulot.

Lisäksi uutisotsikot kertovat päivittäin räjähdysmäisesti kasvavasta muukalaisvihasta, jonka pääasiallinen kohde ovat maailman 21 miljoonaa pakolaista. Surullista kyllä enemmistö ulkomaalaisille vihamielisistä ihmisistä on nuoria, joita kiihottavat vastuuttomat poliittiset vaikuttajat ja muut, jotka etsivät sopivaa syntipukkia. Vähemmän silmiinpistäviä merkkejä samasta ilmiöstä ovat epäluottamus ja suvaitsemattomuus erilaisia ihmisiä kohtaan sekä heidän lokeroimisensa tietynlaisten ihmistyyppien mukaan.

Mitä syitä tällaiseen vihan räjähdysmäiseen kasvuun on? Ja mitä voidaan tehdä, jotta viha saataisiin kitkettyä pois ihmisten keskuudesta? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Kannen yläkuva: UN PHOTO 186705/J. Isaac

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Daud/Sipa Press