Onko evoluutio tosiasia?

”EVOLUUTIO on yhtä selvä tosiasia kuin auringon lämpö”, väittää tunnettu evoluution kannattaja, professori Richard Dawkins. Auringon kuumuus voidaan tietysti todeta kokeellisesti ja suoraan havainnoimalla, mutta voivatko kokeet ja suorat havainnot tarjota yhtä kiistattomia todisteita evoluutioteorian puolesta?

Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, on tärkeää tehdä selväksi eräs asia. On monia tieteellisiä havaintoja siitä, että elollisten jälkeläiset voivat ajan myötä muuttua jossain määrin. Charles Darwin kutsui tätä prosessia ”jatkuvaksi muuntumiseksi”. Tällaisista muutoksista on tehty suoria havaintoja, niitä on tutkittu kokeellisesti, ja niitä on hyödynnetty taitavasti kasvien ja eläinten jalostuksessa. * Voidaan siis sanoa, että ne ovat tosiasioita. Tiedemiehet liittävät kuitenkin näihin vähäisiin muutoksiin termin mikroevoluutio. Jo nimi paljastaa, millä kannalla monet heistä ovat; heidän mukaansa nämä pienet muutokset todistavat aivan erilaisen ilmiön, josta kukaan ei ole tehnyt havaintoja ja jolle on annettu nimeksi makroevoluutio.

Darwin teki nimittäin noista havaittavista muutoksista hyvin pitkälle meneviä päätelmiä. Hän kirjoitti kuuluisassa teoksessaan Lajien synty: ”En pidä niitä [eliöitä] erikoisina luomina, vaan muutamien harvojen – – eliöiden suoranaisina jälkeläisinä.” Hänen mukaansa nämä ensimmäiset ”muutamat harvat” eliöt eli niin sanotut yksinkertaiset eliöt kehittyivät hitaasti pitkien ajanjaksojen kuluessa ”äärettömän vähäisten muutosten” kautta miljooniksi eri eliöiksi. Evoluutioteorian kannattajat selittävät, että nämä pienet muutokset tuottivat yhdessä ne suuret muutokset, jotka mahdollistivat kalojen muuttumisen sammakkoeläimiksi ja apinoiden ihmisiksi. Näitä oletettuja suuria muutoksia kutsutaan makroevoluutioksi. Monien korvissa tämä toinen väite kuulostaa järkevältä: jos kerran lajin * sisällä voi tapahtua pieniä muutoksia, niin miksei evoluutio voisi tuottaa suuriakin muutoksia pitkien ajanjaksojen kuluessa?

Makroevoluution ajatus perustuu kolmeen perusoletukseen:

1. Mutaatiot tuottavat uusien lajien syntyyn tarvittavan raaka-aineen. *

2. Luonnonvalinta johtaa uusien lajien muodostumiseen.

3. Fossiilisto vahvistaa, että kasveissa ja eläimissä on tapahtunut makroevolutiivisia muutoksia.

Onko makroevoluution puolesta esitetty niin vahvoja todisteita, että sitä voidaan pitää tosiasiana?

 Johtavatko mutaatiot uusien lajien syntyyn?

Monet kasvien ja eläinten yksityiskohdat määräytyvät niiden ohjeiden mukaan, jotka ovat niiden geneettisessä koodissa jokaisen solun tumassa. * Tutkimuksissa on havaittu, että geneettisen koodin sattumanvaraiset mutaatiot eli muutokset voivat tuottaa muutoksia jälkeläisissä. Mutaatiogenetiikan tutkimusalan perustaja, nobelisti Hermann J. Muller väitti vuonna 1946: ”Sen lisäksi että tämä monien harvinaisten, enimmäkseen hyvin pienten muutosten rikastuminen on eläinten ja kasvien jalostuksen päämenetelmä, se on vielä suuremmassa määrin keino, jolla eliöt ovat kehittyneet luonnonvalinnan ohjaamana.”

Makroevoluution ajatus perustuu siis oletukseen, että mutaatioiden kautta voi syntyä paitsi uusia lajeja myös täysin uusia kasvi- ja eläinheimoja. Voidaanko tätä rohkeaa väittämää testata jollain tavalla? Katsotaanpa, mitä perinnöllisyystieteen tutkimuksissa on sadan vuoden aikana saatu selville.

1930-luvun lopulla tiedemiehet innostuivat sellaisesta ajatuksesta, että jos kerran uusia kasvilajeja syntyi sattumanvaraisten mutaatioiden kautta luonnonvalinnan ohjaamana, niin mutaatioiden valikointi ihmisen ohjauksessa tuottaisi lajeja varmasti vielä tehokkaammin. ”Biologien ja erityisesti perinnöllisyystieteilijöiden ja jalostajien keskuuteen levisi euforia”, sanoi Herätkää!-lehden haastattelussa Wolf-Ekkehard Lönnig, joka toimii tutkijana Max Planck -instituutin kasvinjalostuksen tutkimusyksikössä Saksassa. Miksi ajatus herätti näin suurta innostusta? Lönnig, joka on tutkinut kasvien geenimutaatioita noin 28 vuotta, sanoo: ”Tutkijat uskoivat, että oli koittanut aika mullistaa kasvien ja eläinten jalostusmenetelmät. He ajattelivat, että aiheuttamalla mutaatioita keinotekoisesti ja valikoimalla niistä edulliset he voisivat tuottaa uusia ja parempia kasveja ja eläimiä.” *

Yhdysvalloissa, Aasiassa ja Euroopassa käynnistettiin runsaan rahoituksen turvin tutkimusohjelmia, joissa käytetyt menetelmät antoivat toiveita evoluution nopeutumisesta. Millaisia tuloksia yli 40 vuoden tiivis tutkimustyö tuotti? ”Hankkeisiin käytettiin valtavia rahasummia”, kertoo tutkija Peter von Sengbusch, ”mutta siitä huolimatta yritys luoda säteilyttämällä yhä tuottoisampia lajikkeita epäonnistui suurelta osin.” Lönnig kertoo: ”1980-luvulle tultaessa tutkijoiden toiveet ja euforia olivat hiipuneet kautta maailman. Mutaatiojalostuksesta erillisenä tutkimushaarana luovuttiin länsimaissa. Lähes kaikilla mutanteilla oli ’negatiivisia valinta-arvoja’, eli ne kuolivat tai olivat heikompia kuin villimuodot.” *

Yleiset mutaatiotutkimukset sadan vuoden ajalta ja erityisesti mutaatiojalostuksessa  saadut kokemukset 70 vuoden ajalta tarjoavat tiedemiehille kuitenkin aineistoa, jonka pohjalta he voivat tehdä johtopäätöksiä mutaatioiden mahdollisuuksista tuottaa uusia lajeja. Aineistoon perehtynyt Lönnig toteaa: ”[Kasvi- tai eläin]laji ei voi muuttua kokonaan uudeksi lajiksi mutaatioiden kautta. Tämä päätelmä on sopusoinnussa kaikkien 1900-luvun mutaatiotutkimuksissa saatujen kokemusten ja tulosten samoin kuin todennäköisyyslaskennan kanssa. Toistuvan muuntelun sääntö merkitsee näin ollen sitä, että geneettisesti selväpiirteisillä lajeilla on todelliset rajat, joita ei voida kaataa tai ylittää sattumanvaraisten mutaatioiden kautta.”

Mitä nämä tosiasiat merkitsevät? Jos pitkälle koulutetut tiedemiehet eivät pysty tuottamaan uusia lajeja aiheuttamalla mutaatioita keinotekoisesti ja valitsemalla niistä edullisia, onko todennäköistä, että prosessi, jolla ei ole älyä, selviytyisi tehtävästä paremmin? Jos tutkimukset osoittavat, että mutaatiot eivät voi muuttaa lajia täysin uudeksi lajiksi, niin miten makroevoluutio olisi tarkalleen sanottuna tapahtunut?

Johtaako luonnonvalinta uusien lajien syntymiseen?

Darwin uskoi, että ilmiö, jota hän kutsui luonnonvalinnaksi, suosisi niitä eliöitä, jotka sopisivat ympäristöön kaikkein parhaiten, kun taas huonommin sopivat eliöt kuolisivat pois. Nykyään evoluutioteoreetikot esittävät, että kun lajit levisivät uusille alueille ja eristyivät, luonnonvalinta suosi niitä yksilöitä, joiden geenimutaatiot tekivät niistä kelvollisimpia uuteen ympäristöön. Näiden eristyneiden ryhmien oletetaan sitten kehittyneen aivan uusiksi lajeiksi.

Kuten edellä todettiin, todisteet viittaavat tutkimusten perusteella vahvasti siihen, että täysin uusia kasvi- ja eläinlajeja ei synny mutaatioiden kautta. Millaisia todisteita evoluution kannattajat sitten esittävät sen tueksi, että uusia lajeja syntyisi edullisten mutaatioiden kautta luonnonvalinnan ohjauksessa? Yhdysvaltain tiedeakatemian vuonna 1999 julkaisemassa kirjasessa sanottiin: ”Erityisen vakuuttava esimerkki lajiutumisesta ovat ne 13 sirkkulajia, joita Darwin tutki Galápagossaarilla ja jotka nykyään tunnetaan darwininsirkkuina.” *

Peter ja Rosemary Grantin johtama tutkimusryhmä alkoi 1970-luvulla tutkia noita sirkkuja ja havaitsi, että vuoden kestäneen kuivuuden jälkeen ne sirkut, joilla oli hieman suurempi nokka kuin muilla sirkuilla, selviytyivät paremmin. Koska nokan koko ja muoto on yksi niistä keskeisistä ominaisuuksista, joilla nuo 13 sirkkulajia erotetaan toisistaan, havaintoa pidettiin merkittävänä. Kirjasessa selitetään: ”Grantit ovat arvioineet, että jos kuivia kausia sattuu noilla saarilla suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa, uusi sirkkulaji voisi syntyä jo noin 200 vuodessa.”

Tiedeakatemian kirjasessa jätetään kuitenkin mainitsematta muutama tärkeä mutta kiusallinen seikka. Kuivuutta seuranneina vuosina sirkkupopulaatiossa nousivat jälleen valta-asemaan ne, joilla oli pienempi nokka. Peter Grant ja jatko-opiskelija Lisle Gibbs totesivatkin Nature-tiedelehdessä vuonna 1987,  että ”valinnan suunta on muuttunut”. Vuonna 1991 Grant kirjoitti, että ”luonnonvalinnan ohjauksessa populaation koostumus heilahtelee edestakaisin” aina sen mukaan, miten ilmasto muuttuu. Tutkijat havaitsivat lisäksi, että osa ”sirkkulajeista” risteytyi keskenään ja tuotti jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuin vanhempansa. Peter ja Rosemary Grant tulivat siihen tulokseen, että jos risteytyminen jatkuisi, kaksi ”lajia” voisi sulautua yhdeksi jo 200 vuodessa.

Evoluution kannattajiin kuuluva biologi George Christopher Williams kirjoitti vuonna 1966: ”Minusta on harmillista, että luonnonvalintaa koskeva teoria laadittiin aikoinaan selittämään evolutiivisia muutoksia. Se on paljon tärkeämpi, kun selitetään sopeutumisen säilymistä.” Evoluutioteoreetikko Jeffrey Schwartz kirjoitti vuonna 1999, että jos Williamsin johtopäätökset pitävät paikkansa, luonnonvalinta saattaa auttaa lajeja sopeutumaan muuttuvan ympäristön vaatimuksiin mutta ”se ei tuota mitään uutta”.

Darwininsirkut eivät tosiaankaan ole muuttumassa ”miksikään uudeksi”. Ne ovat edelleen sirkkuja. Lisäksi se, että ne risteytyvät keskenään, herättää epäilyjä sen suhteen, millä perusteilla jotkut evoluution kannattajat määrittelevät lajin. Tässä yhteydessä on myös käynyt ilmi, että ennakko-oletukset voivat vaikuttaa jopa arvostettujen tiedeakatemioiden tapaan raportoida todisteista.

Vahvistaako fossiilisto makroevolutiiviset muutokset?

Edellä mainitusta tiedeakatemian kirjasesta saa sellaisen vaikutelman, että tutkijoiden löytämät fossiilit tarjoavat makroevoluution puolesta enemmän kuin riittävästi todisteita. Siinä sanotaan: ”Kalojen ja sammakkoeläinten, sammakkoeläinten ja matelijoiden, matelijoiden ja nisäkkäiden sekä kädellisten lajien välimuotoja on löydetty niin paljon, että usein on vaikea sanoa kategorisesti, milloin siirrytään lajista toiseen.”

Näistä sanoista heijastuva varmuus on varsin yllättävää. National Geographic -lehdessä nimittäin sanottiin vuonna 2004 seuraavasti: ”[Fossiiliaineisto] on kuin evoluutiosta kertova elokuva, jonka tuhannesta ruudusta aina 999 on pudonnut leikkaamon lattialle.” Riittävätkö ”ruudut”, joita tuhannesta jää jäljelle aina vain yksi, vahvistamaan makroevoluution? Mitä fossiilisto tosiasiassa osoittaa? Vakaumuksellinen evoluution kannattaja Niles Eldredge myöntää, että fossiilien perusteella ”useimmissa lajeissa ei tapahtunut juuri mitään evolutiivisia muutoksia” pitkiin aikoihin.

Tutkijat ovat eri puolilla maailmaa löytäneet ja luetteloineet tähän mennessä noin 200 miljoonaa suurta fossiilia ja miljardeja mikrofossiileja. Monet tiedemiehet ovat yhtä mieltä siitä, että tämän laajan, yksityiskohtaisen aineiston perusteella kaikki suuret eläinryhmät ilmaantuivat äkillisesti ja pysyivät  lähes muuttumattomina ja monet lajit hävisivät yhtä äkillisesti kuin olivat ilmaantuneet. Fossiilistoa tutkinut biologi Jonathan Wells kirjoittaa: ”Yhteisistä vanhemmista polveutuvien jälkeläisten muuntuminen kuntien, pääjaksojen ja luokkien tasolla ei ole [tieteellisesti] havainnoitu tosiasia. Fossiiliston ja molekyylitason todisteiden perusteella se ei ole edes pätevästi perusteltu teoria.”

Evoluutio – totta vai tarua?

Miksi monet huomattavat evoluution kannattajat pysyvät sitkeästi sillä kannalla, että makroevoluutio on tosiasia? Vaikutusvaltainen evoluutioteoreetikko Richard Lewontin arvosteli joitakin Richard Dawkinsin esittämiä perusteluja ja kirjoitti sitten, että monet tiedemiehet ovat valmiita hyväksymään terveen järjen vastaisia tieteellisiä väittämiä, ”koska olemme jo ennalta sitoutuneet materialismiin” *. Monet tiedemiehet kieltäytyvät edes harkitsemasta älykkään Suunnittelijan mahdollisuutta, koska, kuten Lewontin kirjoittaa, ”emme voi sallia Jumalan astuvan kynnykselle”.

Sosiologi Rodney Stark sanoo Scientific American -lehdessä: ”Kahdensadan vuoden ajan on markkinoitu, että jos haluaa olla tieteellisesti ajatteleva ihminen, mieli täytyy pitää vapaana uskonnon kahleista.” Hän jatkaa, että tutkimustyötä tekevissä yliopistoissa ”uskonnolliset ihmiset pitävät suunsa kiinni” ja ”uskonnottomat syrjivät” heitä. Starkin mukaan ”uskonnottomuudesta palkitaan systemaattisesti [tiedeyhteisön] ylemmillä portailla”.

Jos hyväksyt makroevoluution tosiasiaksi, sinun täytyy uskoa, että agnostikko- tai ateistitutkijat eivät anna maailmankatsomuksensa vaikuttaa siihen, miten he tulkitsevat tieteellisiä havaintoja. Sinun täytyy uskoa, että mutaatiot ja luonnonvalinta ovat tuottaneet kaikki monimutkaiset eliöt, vaikka miljardeja mutaatioita käsitelleissä tutkimuksissa ei sadan vuoden aikana ole havaittu, että mutaatiot olisivat muuttaneet edes yhtä selvästi määriteltyä lajia täysin uudeksi lajiksi. Sinun täytyy uskoa, että kaikki elolliset olennot ovat kehittyneet asteittain yhteisestä kantamuodosta, vaikka fossiilisto osoittaa selvästi, että tärkeimmät kasvi- ja eläinlajit ilmaantuivat äkillisesti eivätkä kehittyneet muiksi lajeiksi edes pitkien ajanjaksojen kuluessa. Kuulostaako tämäntyyppinen katsomus siltä kuin se perustuisi tosiasioihin? Vai lepääkö se sittenkin tyhjän päällä?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 15]

”[Kasvi- tai eläin]laji ei voi muuttua kokonaan uudeksi lajiksi mutaatioiden kautta”

[Huomioteksti s. 16]

Darwininsirkut osoittavat korkeintaan, että laji voi sopeutua ilmaston muutoksiin

[Huomioteksti s. 17]

Fossiilisto osoittaa, että kaikki suuret eläinryhmät ilmaantuivat äkillisesti ja pysyivät lähes muuttumattomina

[Taulukko s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

ELIÖIDEN LUOKITTELU

Eliöt luokitellaan aste asteelta laajeneviin ryhmiin lajeista kuntiin. * Alla esimerkkeinä ihmisten ja banaanikärpästen luokittelu.

IHMISET BANAANIKÄRPÄSET

Laji sapiens melanogaster

Suku Homo Drosophila

Heimo Hominidit Mahlakärpäset

Lahko Kädelliset Kaksisiipiset

Luokka Nisäkkäät Hyönteiset

Pääjakso Selkäjänteiset Niveljalkaiset

Kunta Eläimet Eläimet

[Alaviite]

[Lähdemerkintä s. 14]

Taulukko perustuu Jonathan Wellsin kirjaan Icons of Evolution—Science or Myth? Why Much of What We Teach About Evolution Is Wrong.

[Kuvat s. 15]

Banaanikärpäsen mutantti (ylempänä) on epämuodostuneenakin edelleen banaanikärpänen

[Lähdemerkintä]

© Dr. Jeremy Burgess/Photo Researchers, Inc.

[Kuvat s. 15]

Kasvien mutaatiokokeissa kävi yhä uudelleen ilmi, että uusien mutanttien määrä väheni tasaisesti ja samat mutanttityypit toistuivat säännöllisesti (Mutantissa suuremmat kukat)

[Kuvan lähdemerkintä s. 13]

From a Photograph by Mrs. J. M. Cameron/U.S. National Archives photo

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Sirkkujen päät: © Dr. Jeremy Burgess/Photo Researchers, Inc.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Hirmulisko: © Pat Canova/Index Stock Imagery; fossiilit: GOH CHAI HIN/AFP/Getty Images