Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pitäisikö naisten peittää kauneutensa?

Pitäisikö naisten peittää kauneutensa?

Raamatun näkökanta

Pitäisikö naisten peittää kauneutensa?

”NAISET rakastavat muotia”, sanoi kokenut muotisuunnittelija George Simonton, joka toimii professorina alansa oppilaitoksessa New Yorkissa. Hän selittää: ”Naiset haluavat tuoda esiin yksilöllisyytensä, näyttää huolitellulta, korostaa ulkoisia piirteitään – –. Se on mielestäni itsensä ja toisten ihmisten kunnioittamista.” Kaunistautuminen on jo kauan ollut naisten keino ilmaista naisellisuuttaan, korostaa piirteitään ja lisätä itseluottamustaan.

Jotkut ovat kuitenkin uskonnon nimissä saattaneet naisten kaunistautumisen huonoon valoon. Esimerkiksi Tertullianus kirjoitti 200-luvulla ”jumalisille naisille”: ”Jos on luonnostaan kaunis, – – ei saa korostaa kauneuttaan, vaan sitä on yritettävä häivyttää.” Hän lisäsi kosmetiikan käytöstä: ”Naiset, jotka levittävät voiteita kasvoilleen, punaavat poskensa tai pidentävät silmäripsiään – –, tekevät syntiä Jumalaa vastaan.” Lisäksi hän kutsui kulta- ja hopeakoristeita ”houkutuskeinoksi”.

Monilla on vielä nykyäänkin voimakkaita mielipiteitä naisten kaunistautumisesta. Joidenkin uskontojen jäseniä jopa kielletään käyttämästä koruja, meikkiä tai värikkäitä vaatteita. Tuleeko kristityn naisen peittää kauneutensa, vai voiko hän korostaa ulkoisia piirteitään?

Jumalan näkemys

Raamattu ei käsittele yksityiskohtaisesti korujen ja kosmetiikan käyttöä. Se osoittaa kuitenkin riittävän selvästi, että Jumala ei tuomitse sitä eikä muutakaan kaunistautumista.

Esimerkiksi kuvaillessaan Jerusalemille vuodattamiaan siunauksia Jumala puhui tuosta kaupungista naisena sanoen: ”Minä somistin sinut koristeilla – –, ja sinusta tuli hyvin, hyvin kaunis.” (Hesekiel 16:11–13.) Näitä koristeita, jotka tässä yhteydessä olivat vertauskuvallisia, olivat rannerenkaat, käädyt ja korvarenkaat. Kultakoruja verrataan Raamatussa myönteisessä hengessä myös ”viisaaseen ojentajaan”, jonka sanat altis kuulija ottaa vastaan (Sananlaskut 25:1, 12). Tuntuisi johdonmukaiselta, että jos Raamattu esittää nämä vertailut edullisessa valossa, Jumala ei ole sitä vastaan, että naiset korostavat ulkonäköään kauniilla koristeilla.

Kristittyjen naisten kaunistautuminen

Jotkin raamatunkohdat käsittelevät suoranaisesti naisten kaunistautumista. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla.” Häveliäs ja tervemielinen pukeutuminen voi heijastaa naisen syvää kunnioitusta Jumalaa kohtaan. (1. Timoteukselle 2:9, 10.) Kun kristityt naiset tuovat kauneutensa esiin häveliäällä tavalla, he antavat hyvän kuvan Jumalan ja seurakunnan opetuksista.

Jotkut sanovat tähän, että samojen jakeiden mukaan nainen ei saa kaunistautua ”palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella, vaan hyvillä teoilla, mikä sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa”. Merkitseekö tämä, että naiset eivät saisi laittaa hiuksiaan eivätkä käyttää koruja?

Ei merkitse, sillä Raamattu puhuu kaunistautumisesta myönteisesti. Paavali ei niinkään kieltänyt tyystin koristautumista vaan kehotti naisia kaunistautumaan ensisijaisesti kristillisillä ominaisuuksilla ja hyvillä teoilla.

Vaikuttimilla merkitystä

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Älkäämme – – enää tuomitko toisiamme, vaan päättäkää pikemminkin olla panematta veljen eteen kompastuskiveä tai lankeamisen aihetta.” (Roomalaisille 14:13.) Miten tämä liittyy siihen, millaisia valintoja teemme kaunistautumisen suhteen?

Ensinnäkin Paavali kieltää tuomitsemasta toisia. Meidän on varottava ”panemasta veljen eteen kompastuskiveä”. Sopivaisuuden rajat vaihtelevat maasta ja kulttuurista toiseen. Se mikä hyväksytään jonain aikana tai jossain paikassa, voi olla sopimatonta toisena aikana tai toisessa paikassa. Emme saa kompastuttaa tai loukata toisia käyttämällä sellaisia vaatteita tai koristeita, jotka kulttuurissamme yhdistetään paheksuttuihin elämäntyyleihin. Jumalisten naisten tulisi kysyä itseltään: Mitä muut ajattelevat ulkoasustani? Ovatko seurakunnan jäsenet vaivautuneita, hämmentyneitä tai häpeissään ulkoasuni takia? Vaikka kristityllä naisella on oikeus pukeutua ja laittautua tietyllä tavalla, hän ei käytä oikeuttaan, jos hänen pukeutumistyylinsä herättää toisissa kielteisiä reaktioita (1. Korinttilaisille 10:23, 24).

Lisäksi jos nainen kiinnittää ulkonäköönsä liian paljon huomiota, hän voi vähitellen omaksua epäterveitä asenteita. Monissa maissa naiset yrittävät pukeutumisellaan vetää huomiota puoleensa flirttailumielessä. Kristityt naiset karttavat kuitenkin tarkasti tällaista vääränlaista kaunistautumista ja pyrkivät olemaan henkilökohtaisissa asioissaan tervemielisiä ja siveellisesti puhtaita, ”jotta Jumalan sanasta ei puhuttaisi herjaavasti” (Titukselle 2:4, 5).

Jumaliset naiset ymmärtävät, että kaunistautuvatpa he minkä verran tahansa, heidän todellinen kauneutensa on ”sydämen salainen ihminen”, mikä heijastuu heidän asenteistaan ja käytöksestään (1. Pietarin kirje 3:3, 4). Nainen, joka tekee järkeviä valintoja pukeutumisessa ja kosmetiikan ja korujen käytössä, saa osakseen toisten kunnioituksen ja ilmaisee kunnioitusta Luojaansa kohtaan.