Namamaan jokavuotinen ihme

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETELÄ-AFRIKASTA

Tasangolla näkyy kaikenvärisiä kukkia silmänkantamattomiin. Monesti katsojat ovat aivan haltioissaan tästä Namamaan jokavuotisesta ihmeestä. Eräs kävijä ihastelee: ”Kukat ovat ensi silmäyksellä kuin halkeamista valuvaa laavaa, joka maalaa kaiken lämpimän keltaiseksi.”

Miksi juuri tämä keväinen kukinta on niin ihmeellinen? Namamaa on Etelä-Afrikan luoteiskulmassa sijaitseva suuri ja karu alue, jonka pohjoisena rajana on vuorten takana virtaava Oranjejoki. Se jatkuu etelään päin parisensataa kilometriä, hieman yli puoleenväliin matkalla Kapkaupunkiin, joten se on pinta-alaltaan suurempi kuin Sveitsi – noin 50000 neliökilometriä. Suurimman osan vuotta lämpötila on päivisin jopa 40 astetta ja öisin hyiset -8 astetta. Järviä ja jokia ei juuri ole, ja lievästi suolaista pohjavettäkin on vain niukasti. Siksi tämä seutu vaikuttaa kuivalta ja luotaantyöntävältä – kunnes tapahtuu jokavuotinen ihme!

Pian elokuun alusta syyskuun puoliväliin jatkuvien sateiden jälkeen nuo yleensä rutikuivat tasangot puhkeavat yhtäkkiä kukkaan. Kokonaiset niityt hehkuvat oranssina, keltaisena, vaaleanpunaisena, valkoisena, kirkkaanpunaisena, sinisenä ja violettina. Kukinta kestää vain muutaman viikon vuodessa, joten tunnelma tiivistyy, kun eri puolilta maailmaa tulevat turistit valmistautuvat nauttimaan häikäisevästä kukkamerestä.

Upean kukinnan salaisuus piilee siinä, että riittäviä sateita seuraa kunnollinen auringonpaiste. Sitten kaikki toivovat, ettei idästä alkaisi tuulla, sillä nuo läkähdyttävän kuumat tuulet näivettävät herkät terälehdet hetkessä elottomiksi ja värittömiksi.

Namamaan kukkaloisto perustuu myös runsaaseen siementämiseen. Monien kukkien siemenet eivät kuitenkaan idä joka vuosi. Osa itää kyllä jo vuoden kuluttua, mutta osa on lepotilassa useiden kasvukausien yli, kunnes olosuhteet ovat otolliset. ”Joillakin siemenillä on suojamekanismi, joka estää ennenaikaisen itämisen”, kertoo muuan alueella käynyt. ”Ne  eivät idä yhden ainoan sateen jälkeen paahteessa vaan vasta sitten kun on sekä viileää että kosteaa – juuri oikeat olosuhteet, niin että ne voivat kasvaa ja selviytyä ankarassa elinympäristössään.”

Toisina vuosina kukinta on näyttävämpi kuin toisina. Tähän vaikuttaa sateiden määrä ja se, tuleeko paahtavia tuulia vai ei. ”Koska kukin laji vaatii tietyn lämpötilan itääkseen ja ensimmäiset sadekuurot saattavat tulla huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana, jolloin lämpötila vaihtelee kuukausittain, eri vuosina itää eri lajeja sen mukaan, milloin ensimmäiset sateet tulevat”, selitetään Namamaan kukkakirjassa (Namaqualand—South African Wild Flower Guide).

Kukkalajeja on yli neljätuhatta, ja jokaisella niistä on oma muotonsa, värinsä ja itämistapansa. Paikoin voi nähdä 10–20 lajia neliömetrillä. Upean näkymän rinnalla taiteilijan väripaletti tuntuu mitäänsanomattoman harmaalta. Ylistävimmätkään sanat eivät riitä kuvailemaan Namamaan henkeäsalpaavaa loistoa.

Kukkien vaikuttava loisto inspiroi kuitenkin taiteilijoita, runoilijoita ja kirjailijoita. ”Oli maan suuri kylvöpäivä”, kirjoitti eteläafrikkalainen runoilija D. J. Opperman, ”kun – – Herran parhaaseen siemenpussiin tulleesta reiästä valui maahan sen kallisarvoista sisältöä.” Eräs suuri ihailija kuvaili: ”Oli kuin sateenkaari olisi liikehtinyt erämaan yllä ja varistanut väriä sinne tänne.” Eräs kävijä pohdiskeli: ”Tällainen ääretön kauneus herättää arvostusta Luojamme Jehovan ehtymätöntä anteliaisuutta ja viisautta kohtaan.”

Lisäksi Namamaan loistava jokavuotinen ihme vahvistaa luottamusta siihen, että Luoja voi samanlaisten biologisten mekanismien avulla palauttaa paratiisilliset olosuhteet joka puolelle maapalloa uskollisten ja arvostavien palvelijoidensa ikuiseksi iloksi (Psalmit 37:10, 11, 29). Kun näin tapahtuu, täyttyy suuressa mitassa ennustus: ”Autiomaa iloitsee, aro – – puhkeaa kukkaan!” (Jesaja 35:1, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

[Kuva s. 24, 25]

Niityt puhkeavat kukkaan noin 50000 neliökilometrin laajuudella