Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sevilla – portti Amerikkaan

Sevilla – portti Amerikkaan

Sevilla – portti Amerikkaan

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

VUONNA 1493 lähti Cádizin kaupungista Espanjasta merelle laivue, johon kuului ainakin 17 alusta. Kristoffer Kolumbus oli aloittamassa toista löytöretkeään, ja hänellä oli mukanaan merimiehistä, seikkailijoista, papeista ja uudisasukkaista koostuva 1500 hengen seurue. Matkan tavoite ei ollut sen vähempää kuin Amerikan alistaminen siirtomaiksi.

Tuon historiallisen matkan jälkeen kasvoi myös Sevillan kaupungista portti Uuteen maailmaan. Ei aikaakaan, kun se sai kuninkaalta yksinoikeuden siirtomaiden kanssa käytävään kauppaan. Sen satamasta Amerikkaan lähteneet espanjalaiset purjelaivat toivat palatessaan täyden lastillisen hopeaharkkoja, jotka olivat peräisin Bolivian, Meksikon ja Perun kaivoksista. Sevilla nousi muutamassa vuosikymmenessä Euroopan suurimpien ja vauraimpien kaupunkien joukkoon. Menneen ajan muistot viipyilevät yhä kaupungin ikivanhojen rakennusten huoneissa.

Luodakseen järjestystä nopeasti kasvavaan Amerikan-kauppaan Espanjan kuningas Filip II rakennutti Guadalquivirjoen varrelle komean kauppahallin, jossa varakkaat kauppiaat saattoivat hoitaa liikeasioitaan. (Arkkipiispa oli esittänyt valituksia sen johdosta, että tähän tarkoitukseen käytettiin katedraalia.) Kaksisataa vuotta myöhemmin rakennukseen sijoitettiin Archivo General de Indias, Länsi-Intian arkisto, ja nykyään sen suojissa ovat lähes kaikki asiakirjat, jotka koskevat Uudessa maailmassa sijainneita Espanjan siirtomaita. *

Arkistossa käy vielä nykyäänkin aarteenetsijöitä, jotka uponneita purjelaivoja etsiessään käyvät läpi merenkulkuun liittyviä vanhoja asiakirjoja. Historiantutkijat puolestaan selailevat ehkä mieluummin Kristoffer Kolumbuksen alkuperäiskirjeitä.

Tuuliviiri ja appelsiinitarha

Sevilla oli kuitenkin kokenut toisen kulta-ajan jo kauan ennen Amerikan löytymistä, ja siltä kaudelta ovat peräisin monet sen upeista rakennuksista. Suurta osaa Espanjasta hallitsivat satojen vuosien ajan maurit, joista useimmat olivat lähtöisin Marokosta. Almohadien hallitsijasuku teki Sevillasta 1100-luvulla pääkaupunkinsa, ja siihen aikaan rakennettiin moskeija, jonka minareetti kohoaa vielä nykyäänkin tuon nykyaikaisen kaupungin yläpuolelle.

Kun maurit karkotettiin Sevillasta, moskeijaa purettiin ja tilalle rakennettiin katedraali, joka on lajissaan Euroopan kolmanneksi suurin (kuva 1). Kauniiseen minareettiin ei kuitenkaan hennottu koskea, joten siitä tuli viereen rakennetun kirkon kellotorni. Sen harmoniset suhteet, koristeellinen tiilimuuraus ja taidokkaat ikkunat muodostavat miellyttävän kontrastin massiiviselle katedraalille.

Viitisensataa vuotta sitten tornin yläosa vaurioitui maanjäristyksessä, ja korjausten yhteydessä alkuperäisen kupolin tilalle vaihdettiin pronssinen tuuliviiri. Sen mukaan minareetti sai uuden nimen, Giralda (kuva 2), ja nykyään torni on Sevillan tunnetuin maamerkki. Sen huipulta aukeaa upea näkymä kaupunkiin niiden energisten turistien ihailtavaksi, jotka jaksavat kavuta ylös.

Tornin juurella on pieni maurilainen piha Patio de los Naranjos, joka kuului alkuperäiseen moskeijaan. Tämä appelsiinipuiden reunustama aukio on ollut mallina lukuisille andalusialaisille pihoille. * Koska appelsiinipuita on Sevillassa monien muidenkin katujen ja aukioiden varrella, kaupungin täyttää keväisin kukkivien puiden tuoksu. Appelsiinipuun toivat Espanjaan maurit, ja kaupungin ympärillä on yhä appelsiinitarhoja, joiden hedelmistä tehdään suosittua marmeladia.

Kaupungin halki virtaava Guadalquivir on aina ollut Sevillan kauppiaille elinehto. Joen ansiosta kaupungista tuli Uuden maailman kanssa käytävän kaupan keskus, ja laivaliikenne tässä sisävesisatamassa jatkuu edelleen. Keskustan tuntumassa joenvartta reunustavat puutarhat. Toisella rannalla on muisto maurilaisajasta: Torre del Oro eli Kultainen torni (kuva 3).

Tornin nimi juontuu ajalta, jolloin sen ulkopintaa peittivät kullanväriset keramiikkalaatat. Sitä ei silti ollut rakennettu koristeeksi vaan ensi sijassa puolustuskäyttöön. Ennen muinoin sen ja vastarannalla seisovan kaksoistornin välille oli vedetty raskas kettinki, jonka avulla kaupungin puolustajat pystyivät valvomaan jokiliikennettä. Nimen puolesta oli varsin sopivaa, että juuri tällä kohtaa Amerikan-laivat purkivat kulta- ja hopealastinsa. Nykyään Kultaisen tornin edustalla tyhjenevät purjelaivojen sijasta turistiveneet.

Puutarhoja, pihoja ja keramiikkalaattoja

Moskeijoiden lisäksi maurit rakensivat palatseja, joiden kaunistukseksi istutettiin puutarhoja. Sevilla voikin ylpeillä maan kauneimpiin kuuluvasta palatsin ja puutarhan yhdistelmästä, Reales Alcázaresista eli kuninkaallisesta palatsista (kuva 4). Se rakennettiin 1100-luvulla, ja 1300-luvulla sitä uudistettiin monin paikoin. Maurilaistyyli on kuitenkin säilynyt, ja kävijät ihastelevat aina huoneiden ja pihojen vaikuttavia pitsimäisiä kaariholveja, värikkäitä keramiikkalaattoja ja taidokkaita koristerappauksia.

Palatsin ympärille levittäytyy viehättävä puutarha suihkukaivoineen ja palmuineen. Eräs maurilaishallitsija jopa rakensi 16 kilometriä pitkän akveduktin turvatakseen puutarhansa kastelun. Palatsi puutarhoineen on niin kaunis, että kuninkaallinen perhe on käyttänyt sitä yhtenä virka-asuntonaan jo 700 vuotta.

Jos appelsiinipuiden varjot ja tuoksut luovat oman tunnelmansa Sevillan kaduille, taloille puolestaan antavat leimansa niiden värikkäät kaakeliseinät. Tämänkin tyylin toivat maahan maurit, jotka poikkeuksetta verhosivat huoneet geometrisin kuvioin koristelluilla keramiikkalaatoilla. Nykyään kaikenlaiset koristelaatat kaunistavat asuintalojen, liikkeiden ja komeiden yksityistalojen ulkoseiniä.

Keramiikkalaatat eivät ole ainoita väriläikkiä vanhankaupungin kapeilla kaduilla. Valkoiseksi kalkittuja seiniä piristävät pelargoneja ja ruusuja pursuilevat pienet parvekkeet ja ikkunalaudat. Leudon ilmaston ansiosta kukat kukkivat melkeinpä ympäri vuoden antaen näin oman lisänsä kaupungin alegríaan, eloisuuteen.

Kansainvälisiä tapahtumia

Sevillan yhteyksiä Amerikkaan ovat kuluneen sadan vuoden aikana vahvistaneet erilaiset kansainväliset tapahtumat. Kaunis Plaza de España (kuva 5) rakennettiin vuonna 1929 latinalaisamerikkalaisia messuja varten, ja se on edelleen suosittu nähtävyys. Aukion toista laitaa reunustaa pitkä, puoliympyrän muotoinen rakennus, jonka seinien keramiikkamosaiikeissa on kuvia kustakin Espanjan maakunnasta.

Vuonna 1992 – viisisataa vuotta sen jälkeen kun Kolumbus purjehti Amerikkaan ensimmäisen kerran – Sevilla isännöi Expo ’92 -maailmannäyttelyä. Teemana oli ”Löytöretkien aika”, ja näytteillä oli luonnollisen kokoinen jäljennös Kolumbuksen lippulaivasta (kuva 6), jonka pienuus muistutti messuvieraita noiden maineikkaiden matkojen vaarallisuudesta. Näyttelytilana toimi myös restauroitu Cartujan luostari (kuva 7), jossa Kolumbus valmistautui yhteen Atlantin ylitykseen ja jonne hänet alun perin haudattiin. Rakennuksessa on nyt taidemuseo.

Sevillan uudella olympiastadionillakin pidetään tärkeä tilaisuus vuonna 2003: Jehovan todistajien kansainvälinen konventti. Sen yhteydessä on Euroopasta ja Amerikasta tulevilla vierailla tilaisuus tutustua paremmin Sevillaan, joka aikoinaan toimi porttina Amerikkaan.

[Alaviitteet]

^ kpl 5 Arkistossa on 86 miljoonaa käsikirjoitusta sekä 8000 karttaa ja piirrosta.

^ kpl 11 Andalusia on Espanjan eteläisin maakunta, jossa lähes 800 vuotta kestänyt maurilaisvalta näkyy hyvin selvästi.

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Godo-Foto

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Godo-Foto

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Godo-Foto