Cherrapunji – maapallon runsassateisimpia paikkoja

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA INTIASTA

MAAPALLON runsassateisimpia paikkojako? Miten se on mahdollista? Täällä Intiassahan päinvastoin vedestä on yleensä pulaa ja harvoin tarvitaan edes sateenvarjoa! Mistä kumman paikasta nyt on kyse? Cherrapunjin kaupungista, joka sijaitsee Bangladeshin rajalla olevassa Meghalayan osavaltiossa Koillis-Intiassa. Tämä seutu on niin kaunista, että sitä on sanottu ”idän Skotlanniksi”. Osavaltion nimi merkitsee ’pilvien asuinsijaa’. Mutta miksi Cherrapunji on jo kauan luettu maapallon runsassateisimpien paikkojen joukkoon? Lähdetäänpä lyhyelle retkelle tuohon kiintoisaan kohteeseen. *

Matkamme alkaa Meghalayan osavaltion pääkaupungista Shillongista. Astumme turistibussiin, joka suuntaa kohti etelää. Ajaessamme pehmeästi kumpuilevien kukkuloiden ja aukeiden ruohikkojen ohi näemme edessäpäin taivaalla väijyviä pilviä, jotka muistuttavat meitä heti Meghalayan osuvasta nimestä.

Tie nousee kaarrellen tiheää metsää kasvavan rotkon reunalla. Vesiputoukset ryöppyävät korkealta alas laakson halki virtaavaan jokeen. Bussin pysähtyessä Mawkdokissa näemme, miten kukkuloiden välissä liikkuu matalalla pilvimuodostelmia. Yhtäkkiä ne peittävät näkyvistä suuren osan maisemaa ja kohoavat taas yhtä nopeasti sen edestä. Pilvimassa kietoo meidätkin hetkeksi syliinsä, ja näemme ympärillämme vain pehmeää, valkoista usvaa. Pian pilvet kuitenkin leijuvat tiehensä ja aurinko valaisee henkeäsalpaavan näkymän.

Cherrapunji sijaitsee 1300 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Saapuessamme kaupunkiin taivaalla ei näy ainuttakaan sadepilveä eikä kellään ole sateenvarjoa mukanaan. Vain me turistit olemme varautuneet kaatosateeseen! Milloin täällä sitten sataa?

Trooppisilla seuduilla saadaan rankkasateita silloin kun aurinko haihduttaa paljon vettä valtamerten lämpimistä osista. Kun Intian valtamereltä  puhaltavat kosteat tuulet kohtaavat Himalajan etelärinteet ja niiden on pakko nousta korkeammalle, niiden kosteus tulee alas kaatosateina. Meghalayan tasanko saa näistä suuren osan. Näyttää myös siltä, että koska tropiikin aurinko porottaa tälle ylängölle täydeltä terältä päivisin, sadepilvet nousevat ylemmäs ja jäävät leijumaan tasangon ylle, kunnes ilma viilenee illan tullen. Tässä saattaa olla syy siihen, miksi sateet tulevat paljolti öisin.

Heinäkuussa 1861 Cherrapunjissa satoi uskomattomat 9300 millimetriä! Ja 12 kuukauden aikana 1.8.1860–31.7.1861 siellä satoi 26460 millimetriä. Nykyään Cherrapunjissa sataa keskimäärin 180 päivänä vuodessa, eniten kesäkuusta syyskuuhun. Sateet tulevat useimmiten yöaikaan, joten turistit saavat nauttia paikkojen katselemisesta kastumatta litimäräksi.

On vaikea kuvitella, että näin runsassateisella alueella olisi joskus pulaa vedestä. Näin kuitenkin käy monesti talvikuukausina. Minne monsuunisateiden tuomat vedet oikein menevät? Laajat metsänhakkuut Cherrapunjin liepeillä ovat johtaneet siihen, että suurin osa noista sateista jää tulematta ylängölle ja täyttää sen sijaan tasankojen joet, jotka virtaavat pääasiassa Bangladeshiin. Jokien patoamista ja tekojärvien rakentamista on mietitty, mutta Mawsynramin ruhtinaan G. S. Malngiangin mukaan ”vesiongelmaa ei ole yritetty ratkaista tosissaan”.

Käynti Cherrapunjissa on ollut hyvin jännittävä ja opettava. Maisemat ovat olleet huikaisevat. Seudulla kasvaa myös ihania kukkia, muun muassa kolmisensataa orkidealajia, sekä eräs harvinainen lihansyöjäkasvi. Eläimiäkin on monenlaisia, ja halukkaat voivat tutustua kalkkikiviluoliin ja megaliitteihin. Laajat appelsiinitarhat tuottavat mehukkaita appelsiineja ja hyvänmakuista appelsiinihunajaa. Kaikki tämä odottaa turistia Meghalayassa, ”pilvien asuinsijassa”, ja Cherrapunjissa, maapallon runsassateisimpiin kuuluvassa paikassa.

[Alaviite]

[Kartta s. 22]

(Ks. painettu julkaisu)

INTIA

Cherrapunji

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 23]

Vesiputoukset ryöppyävät alas laakson halki virtaavaan jokeen

[Kuva s. 23]

Tätä lihansyöjäkasvia ei tavata muualla maailmassa

[Lähdemerkintä]

Kuva: Matthew Miller